Perjantaina ilmestyneessä puoluevakoilija Veikko Puskalan elämäkerrassa historiantutkija, tohtori Risto Reuna kuvaa, miten puoluevakoilun klassisilla keinoilla Suomen kommunistiliikettä viipaloitiin. Kyseessä oli kirjaimellisesti myyräntyö.

Myyttisellä ”Puskalan putiikilla” oli SKP:n organisaation eri tasoilla jopa satoja tiedottajia, joita oli kaikissa puoluepiireissä. Puskalan ”toimintalinjan” huipulla oli todellisia myyriä, viisi SKP:n palkkalistoilla ollutta toimitsijaa. Tärkein heistä oli puolueen keskuskomitean sihteeristössä Kulttuuritalon puoluetoimistossa työskennellyt ay-sihteeri Veikko Hauhia. Hänet tunnettiin taistolaissiiven sisärenkaan vaikutusvaltaisena jäsenenä, jolla oli pääsy SKP:n ja sen vähemmistön kaikkein salaisimpiin neuvotteluihin ja tietolähteisiin. Vielä eläkkeelle jäämisensä (1976) jälkeenkin Hauhia osallistui kunnioitettuna puolueveteraanina Tiedonantaja-yhdistyksen tärkeisiin kokouksiin.

Tosiasiassa Hauhia oli jo vuonna 1956 luopunut valheellisena pitämästään kommunismista ja sopinut yhteistyöstä Puskalan vakoiluorganisaation kanssa. Yhteistyö kesti lähes yhtä kauan kuin Urho Kekkosen valtakausi.

Onnistuneen kokeilun jälkeen Puskalan putiikki kokosi koko puolueen hajottamiseen tähtäävän ryhmän, jota ryhdyttiin kutsumaan toiminta- eli T-linjaksi. Toimintaa johti vuodesta 1968 3-henkinen keskustyöryhmä. Hajotusorganisaation piirivastaavat kokoontuivat vuoteen 1971 saakka puolivuosittain Vaasan edustalle Raippaluotoon pitämään suunnittelukokouksiaan. Niissä sovittiin valtakunnallisten vaalien ehdokasasettelun häirinnästä sekä SKP:n osapuolijaon kärjistämisestä.

Kaikki puolueen sisäiset sovitteluyritykset pyrittiin tuhoamaan. Organisaatio levitti puolueen sisällä valekirjeitä, sopivia paljastuksia ja vuotoja sekä salakuuntelun avulla saatuja tietoja kärjistääkseen puolueriitaa. Työtä täydennettiin lukemattomilla sanoma- ja aikakauslehtiin lähetetyillä ja niissä julkaistuilla artikkeleilla ja uutisilla.

Veikko Puskalan vakoilutoiminnan juuret juontavat toimintaan sotia edeltävässä ay-liikkeessä Helsingin ammatillisessa paikallisjärjestössä ja Metalliliitossa. Sodan aikana Puskala toimi Aseveljien liiton puolivirallisen SAT/VIA-mielialatarkkailun johtotehtävissä Helsingissä. Toiminnan lähes luonnollisena jatkumona oli siirtyminen sodan jälkeen ”taistelevan sosialidemokratian” riveihin. Viimeistään Väinö Tannerin sotasyyllisyystuomion aikoihin Puskalasta tuli vankkumaton antikommunisti. Puskalasta tuli SDP:n järjestösihteeri ja Väinö Leskisen tuuraaja puoluesihteerin tehtävissä. Samalla hän kehitti puolueen paikallista ja työpaikkakohtaista tiedusteluverkostoa.

SDP:n puolueriidan aikana Veikko Puskala päätyi Emil Skogin vanavedessä puolueen oppositioon hävittyään puoluesihteerikilvan Väinö Leskiselle. Puskala oli jonkun aikaa sos.dem. opposition Päivän Sanomat -lehden toimitusjohtaja, Reunan mukaan tosiasiallinen päätoimittaja.

PUSKALA ei lähtenyt opposition TPSL-puoluehankkeeseen vaan palasi SDP:n riveihin. Puolueura oli silti ohi. Hän perusti kotipaikkakunnalleen Kauniaisiin mainospainon (Kilama oy), jonka ohessa alkoi pyörittää yksityisesti puoluevakoiluorganisaatiotaan. Yhteistyökumppanina alussa oli entinen Päämajan tiedustelumies, sosialidemokraattinen puolustusministeriön kansliapäällikkö Kalle Lehmus. Lehmuksen kautta Puskala solmi yhteyden puolustusvoimien viestikoelaitoksen päällikköön Armo Karkaukseen. Tätä kautta Puskala sai käyttöönsä moderneja salakuuntelu- ja tallennuslaitteita.

Puskalan putiikin vakoilutoiminta keskittyi kommunistiseen liikkeeseen puolueen ja ammattiyhdistysten tasoilla. Putiikkia rahoitti muiden muassa työnantajataustainen Suomalaisen yhteiskunnan tukisäätiö (SYT), josta putiikki toimi osin erillään. Tiedustelutietoa putiikki toimitti SDP:lle ja SYT:n kautta työnantajille. SYT:n kautta raportteja toimitettiin myös Supolle.

Varsinkin 1970-luvun alkuvuosina Puskalan vei raporttejaan henkilökohtaisesti myös Tamminiemen portille, toimitettavaksi presidentti Kekkoselle. Presidentin kannalta tärkeää aineistoa oli Hauhialta saadut tarkat tiedot Neuvostoliiton kommunistipuolueen NKP:n ja SKP:n välisistä neuvotteluista.

Risto Reuna: Puskalan putiikki. Puoluevakoilija Veikko Puskalan kaksoiselämä. Docendo 2021, 520 s.