Törmään työssäni jatkuvasti huonoon käytökseen. Kierrän kouluja puhumassa kiusaamisesta ja kuulen opettajilta sekä koulun henkilökunnalta, kuinka joidenkin oppilaiden käyttäytyminen on röyhkeää, epäkunnioittavaa ja jopa ilkeää muita kohtaan. Kouluissa ollaan todella vaikeiden asioiden kanssa tekemisissä. Mistä nämä tietyt oppilaat ovat saaneet mallin epäasialliseen käytökseen? Siinä on kysymys, johon ei ole olemassa yhtä ja oikeaa vastausta, mutta valitettavan usein malli opitaan kotoa. Onneksi suurin osa lapsista ja nuorista ymmärtää, että ei saa kiusata.

Pääviestini kouluvierailulla on seuraava: Kiusaaminen on helppoa, sen osaa jokainen. Kiusaaminen ei vaadi erityisiä taitoja. Kuka tahansa osaa olla ilkeä ja puhua rumasti toiselle. Mutta se kuka uskaltaa puuttua kiusaamiseen ja kertoa kiusaamisesta aikuisille , se on kova tyyppi, se vaatii todellista rohkeutta.

Sama viesti pätee myös meidän aikuisten maailmassa. On helppoa kirjoitella solvauksia nettiin, se ei vaadi erityistä taitoa. Mutta kun pitäisi keskustella asiallisesti, sorrutaan kiusaamiseen. Jos on asioista eri mieltä, niin kyllä aikuisen ihmisen pitää pystyä keskustelemaan asiallisesti ja ilmaisemaan mielipiteensä ilman solvausta, kiusaamista ja uhkailua.

Sanoista ei ole pitkä matka tekoihin. Ilkeät sanat ruokkivat tekoja, jotka vaarantavat demokraattisen yhteiskuntamme rauhan. Pienessä mittakaavassa teot jo näkyvät, kakkaa heitetään rauhallisten mielenosoittajien päälle, vähemmistöjen toimintaa häiritään, netissä uhkaillaan ja herkutellaan väkivaltaisilla ajatuksilla.

Kyllä minä sallin kaikki mielipiteet, jokainen saa olla ihan mieltä tahansa. Mutta en voi välttyä ajatukselta, että joukossamme elää paljon ihan tavallisia kansalaisia, joiden käytöstavat ovat täysin hukassa. Mieleni valtaa suru, kun ajattelen näiden ihmisten lapsia. Millaisen esimerkin he saavat elämään omasta kodista. Olen ihan oikeasti huolestunut.

Kirjoittaja on erityisnuorisotyöntekijä, varavaltuutettu Jyväskylä