Kolumnit
21.5.2018 08:07 ・ Päivitetty: 21.5.2018 08:09
Sanonta “perhe on pahin” ei päde ainakaan SM-koripallossa: Lehtorannoille tupsahti tänä keväänä peräti neljä mestaruutta!
Kansallinen koriskausi on nyt paketissa. Aikuisten mestareina karhut paistattelevat päivää, miehissä kauhajokinen Karhu Basket ja naisissa kotkalainen Peli-Karhut.
Erikoisen mukavaa on Lehtorannan perheessä, koska sinne tupsahti tänä keväänä peräti neljä mestaruutta, Juho ja Joonas kaivoivat ne miehissä sekä Laura ja Linda-Lotta puolestaan naisissa. Homma hakee siis vuosisaldona vertaistaan ja kun isäukko Mattikin on pokannut aikanaan SM-kultaa, niin perheessä on nyt yhteensä yhdeksän aikuisten Suomen mestaruusmitalia.
Kuka tämän jälkeen enää uskaltaa sanoa, että perhe on pahin.
Neljä vierastyöläistä on kerta kaikkiaan liikaa meidän kotoisiin sarjapeleihimme.
Kun tähän vielä lisätään ne Stenit sieltä tois puolt jokkee Turuust, niin alkaa löytyä vertailukohtiakin. Tosin Stenin perheessä on ”vain” viisi Suomen mestaruutta, mutta maaottelumäärissä on hajurako sen sijaan melkoinen. Kaiken lisäksi talkoissa on ollut koko Stenin perhekatras: isä-Tapio, äiti-Leena, tytöt Tiina ja Minna sekä poika Juha. Ja uskokaapa tätä, tällä perheellä on kaikkiaan 485 edustusta Suomi-paidassa ja niissä on syntynyt peräti 3784 pistettä.
Lehtorantojen sinivalkoinen saldo, kun edellä mainittujen perheenjäsenten lisäksi Roosa ja jo nuorin veli Jannekin ovat vetäneet Suomi-paidan päälleen, on 326 maaottelua ja 2485 pointsia.
Nämä olivatkin niiitä suomalaiskoriksen ylistyslauluja, mitä ei suinkaan voi sanoa itse finaalipeleistä. Niissä kun velloi ulkomaalaisturbulenssi, koska neljä vierastyöläistä on kerta kaikkiaan liikaa meidän kotoisiin sarjapeleihimme. Kaiken lisäksi mestareilla niitä ulkomaaneläviä oli peräti koko kentällinen, eli viisi ja se viides, Bojan Sarcévic, vieläpä finaalien MVP. Kauhajoen pisteitä finaalisarjassa suomalaispelaajat tekivät
ainoastaaan 11,5 %.
Lisää aiheesta
Mestaruuden Karhu kyllä ilman muuta ansaitsi, siihen ei ole nokan koputtamista. Kauhajoen joukkuepeli toimi selvästi paremmin kuin vastustajalla.
Loppuottelusarja Kauhajoen ja Salon välillä ei taidollisesti ollut siis mikään veren pysäyttänyt spektaakkeli.
Ennen loppuotteluja uskoin, että Vilpas jyrää mestariksi, vaikka Teemu Rannikko on kyynärsauvoineen vain kentän laidalla. Mestaruuden ratkettua totean erehtyneeni perusteellisesti. Rannikon menetys oli sittenkin niin merkityksellinen, että Salon Vilppaasta tuli pelitaktisesti liian köyhä. Joukkueen amerikkalaiset pelasivat yksi-vastaan-yksi –systeemillä juurikaan palloa toisille lainaamatta. Henkilökohtaisesti he tekivät siten näyttäviä ratkaisuja, mutta pelkät yksilösuoritukset harvoin riittävät pitkässä juoksussa muisteloihin huippupeleistä.
Loppuottelusarja Kauhajoen ja Salon välillä ei taidollisesti ollut siis mikään veren pysäyttänyt spektaakkeli. Viimeinen finaali tosin jännitystrillerinä jää pitkäksi aikaa muistilokeroihin ja erikoisuutena sen hurja vapaaheittotarkkuus. Heitettiinhän siinä matsissa kaikkiaan 59 vaparia, joista peräti 56 meni pussiin, sihti näin 94,9 %. Edellinen rekordi yli 50 vaparin peleissä Korisliigassa oli vuodelta 1999, kun Pussihukkien ja Torpan koitoksessa lingottiin 78:sta vapaaheitosta 72 sisään, jolloin tarkkuus oli 92,3 %.
Kentillä laulut on nyt laulettu, torstaina on sitten edessä kauden parhaiden pelaajien palkitseminen.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.