Palkittu politiikan aikakauslehti
72€/6kk

Työmarkkinat

Sari Sairaanhoitajasta ei opittu – ”Seitsemän vuotta kaikki meni taloudessa päin helvettiä”

LEHTIKUVA / SEPPO SAMULI

Laboren johtaja Mika Maliranta pelkää kuntapuolen – etenkin hoitaja-alojen – palkankorotusprosenttien voivan synnyttää liittojen välisen pukkihyppelyn, palkkakilpailun.

Heikki Sihto

Demokraatti

– Se voisi olla tällaisessa tilanteessa kansantaloudelle tuhoisaa. Keskimääräiset palkankorotukset eivät voi olla paljon suurempia kuin kansantalouden maksuvara. Tässä tilanteessa olisi tärkeää löytää keino koordinoida palkkojen kehitystä, Mika Maliranta sanoo.

Hänen mukaansa nyt tarvittaisiin yhteistä näkemystä työnantajan, työntekijöiden ja toimialojen välillä siitä, millä varmistetaan, että toteutuneet keskimääräiset palkankorotukset eivät ylittäisi kovin merkittävästi kansantalouden kantokykyä – ja miten tämä varmistetaan.

Maliranta ei halua tarkemmin eritellä sitä, miten tai keiden pitäisi ottaa vastuu työmarkkinoiden laajemmasta koordinoinnista. Hän sanoo kritiikkinsä koskevan kaikkia toimijoita. Ja muistuttaa, että Suomen nykyinen malli, jossa liittotaso vastaa tällä hetkellä koordinoinnista, ei ole toimiva.

”Tällaisella tilanteella” Maliranta tarkoittaa koronan ja Ukrainan sodan aiheuttaman epävarmuuden yhdistymistä laukkaavaan inflaatioon ja mahdolliseen kilpaan palkankorotuksissa. Hän pitää talous- ja työllisyysennusteiden tekemistä nyt poikkeuksellisen vaikeana. Ja myöntää, että ostovoiman heikentyessä kaikki eivät innostu palkkamaltista.

Mielestäni pariin vuoteen ansiokehitys ei voisi olla vuositasolla kovin paljon yli kolmea prosenttia.

– Taloustieteilijän näkökulmasta työmarkkinoiden sopimuskorotusten ennakointi on hankalaa. Ne eivät istu ennustemalleihin, kun niihin liittyy talouden lisäksi politiikka. Mielestäni pariin vuoteen ansiokehitys ei kuitenkaan voisi olla vuositasolla kovin paljon yli kolmea prosenttia.

Politiikka oli vahvasti mukana myös vuonna 2007, kun Super ja Tehy ajoivat muita aloja kovempia palkankorotuksia ja uhkasivat joukkoirtisanoutumisilla. Tilanne muistutti paljon tätä päivää. Tuolloin eduskuntavaalien lähestyessä kokoomus aloitti Sari Sairaanhoitaja -kampanjan, joka lopulta johti koko liittokentän läpi lyöneeseen palkankorotusten dominoefektiin.

Ilo palkkauksen epäsuhdan korjaantumisesta jäikin lyhytaikaiseksi. Tilastokeskuksen selvityksen mukaan viime vuosikymmenellä hoitajien ansiotaso on kehittynyt keskimäärin heikommin kuin kunta-alalla tai yksityisellä sektorilla.

Maliranta myöntää olleensa ehkä liian optimistinen – jälleen taloustieteilijän näkökulmasta – että Sari Sairaanhoitajasta olisi otettu opiksi. Hän pitää mahdollisena, että ”vuoden 2007 kiemurat” voivat toistua, jos kunta-alan neuvotteluissa ei päästä sopimukseen ennen vuodenvaihdetta. Seuraavat eduskuntavaalit ovat ensi vuoden huhtikuussa.

– Suomessa tuli ryöpsähti irti 2008 ja tilanne saatiin hallintaan vasta 2015-2016. Vähitellen alettiin nähdä tuottavuuden kasvun riittämättömyys ja työmarkkinasopimukset maltillistuivat. Seitsemän vuotta kaikki kuitenkin ehti mennä taloudessa päin helvettiä.

Malirannan mainitsemasta mahdollisesta palkankorotusten kilpajuoksusta on jo merkkejä. Esimerkiksi Teollisuusliiton Riku Aalto totesi Suomen Kuvalehden haastattelussa, että syksyllä alkavissa neuvotteluissa Teollisuusliiton palkkavaatimusten pohjana ovat kunta-alan palkankorotukset.

– Se korotus on jo niin sanotusti sisällä. Työmarkkinamatematiikka vain toimii niin, Aalto sanoi haastattelussa.

Aalto tarkoitti sovittelulautakunnan esitystä, jonka mukaan kunta-alan palkat nousisivat viiden vuoden aikana noin 5,1 prosenttia yli yleisen linjan.

Aaltoa myös kismitti sovittelulautakunnan esitykseen kuulunut kohta, jonka mukaan kuntapuoli saisi automaattisesti yhden prosentin suuremmat korotukset kuin on teollisuuden sopima linja. Tämä merkitsisi käytännössä sitä, että Riku Aalto neuvottelisi Teollisuusliiton 200 000 jäsenen lisäksi myös osan kuntapuolella työskentelevien noin 425 000 palkankorotuksista.

Mika Maliranta perustelee palkkamalttiin vetoamista Laboren tekemillä selvityksillä yrityssektorin palkkaliukumista. Hän sanoo liukumien – usein käytännössä paikallisen sopimisen – korjaavan palkkojen kehitystä, jos sopimuskorotus osoittautuu liian maltilliseksi.

Laboren selvityksen mukaan yhden prosenttiyksikön ”virheestä” – eli liian maltillisesta sopimukset – liukumat korjaavat eli korottavat palkkaa noin puoli prosenttiyksikköä.

– En uskaltaisi tällä tavalla propagoida maltillisten palkankorotuksien puolesta, jos tukena ei olisi Laboren selvityksiä palkkaliukumien vaikutuksista, Maliranta myöntää.
Hän pitääkin liukumia paljon luultua merkittävämpänä tekijänä palkanmuodostuksessa.

Tämä juttu on osa Demokraatti-lehdessä tällä viikolla ilmestyvää laajempaa haastattelukokonaisuutta.

 

 

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Toimituksen valinnat

Demokraatti

päätoimittaja: Petri Korhonen
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

chefredaktör: Topi Lappalainen
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

Tietosuoja-asetukset

2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE