”Minusta näyttää siltä, että joukko politiikan toimittajia on ottanut tehtäväkseen kertoa, keiden joukosta valinta voidaan tehdä, tai ainakin ketkä ovat uskottavia. Uskottavuuden tärkein kriteeri näyttää olevan, että on setä. Tai ainakin mies. Mieluiten sellainen, joka on ennenkin ollut puolueen puheenjohtajana.”

Hassi mainitsee esimerkkinä Helsingin Sanomien pääkirjoituksen, joka listasi Touko Aallon eroilmoituksen jälkeen kolme puolueen entistä puheenjohtajaa, kaikki miehiä.

”Tiedoksi, että 90-luvun alun jälkeen vihreiden puheenjohtajina on toiminut myös viisi naista. Outi Alanko-Kahiluoto on ilmoittanut olevansa käytettävissä. Emma Kari miettii. Silti näkyy kommentteja, että ehdokkaat piilottelevat.”

Lue lisää: Vihreiden johtoon on tarjolla osaava ja kokenut nainen, mutta hänestä ei puhu oikein kukaan – Miksi julkinen keskustelu pyörii miesten ympärillä?

”Hän oli Osmo Soininvaara keväällä 2003. En muista yhdenkään politiikan toimittajan kyselleen, miksi puheenjohtajan tehtävä ei kiinnosta vihreiden kärkinimiä. Tuona keväänä vihreiden kannatus nousi gallupeissa korkeammalle kuin se oli ikinä aikaisemmin ollut. Hesari kirjoitti pääkirjoituksessaan, että vihreiden kannatuksessa on ”Soininvaara-lisä”. Korkea kannatus ei tietenkään voinut johtua istuvasta puheenjohtajasta, joka oli ollut tehtävässään neljä vuotta. Hänhän oli nainen.”