Presidentti Sauli Niinistö käytti hiljattain mielenkiintoisen puheenvuoron vieraillessaan Lontoossa Chatham House -ajatushautomossa.

Hän ilmaisi olevansa ärsyyntynyt siitä, että monet Euroopassa ovat selkeästi ilmaisseet, ettei Vladimir Putinin kanssa puhuta.

– Sitten kun liittokansleri Scholz teki sen, häntä kritisoitiin voimakkaasti. Mutta entä nyt? Trump aikoo puhua Putinin kanssa, Niinistö huomautti lisäten, että Euroopan pitäisi olla mukana keskusteluissa.

– Tavallaan meidän on pakko sanoa jotain muuta, mitä sanoimme pari kuukautta sitten, että kukaan ei puhu. He puhuvat ja meidän pitäisi olla mukana.

NIINISTÖN puheet Lontoossa jäivät yllättävän vähälle huomiolle Suomessa. On mielenkiintoista, että Suomen entinen presidentti linjaa eurooppalaisesta yhteydenpidosta Putiniin.

Toisaalta on selvää, että Niinistö puhuu ennen kaikkea roolissa, jossa hän on hiljattain antanut EU:lle raporttinsa unionin siviili- ja puolustusvalmiuden vahvistamisesta. Tämän paperinsa pohjalta hän oli Lontoossakin liikkeellä.

Kun Scholz ja Putin puhuivat puhelimessa marraskuussa, Scholz sai tempustaan kritiikkiä. Sitä muun muassa pidettiin strategisena virheenä, joka heikentää Euroopan yhtenäisyyttä. Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi näki puhelun heikentävän rauhan edellytyksiä Ukrainassa.

Kun Suomessa käytiin viime vuoden alussa presidentinvaalikamppailua, toisen kierroksen ehdokkailta Alexander Stubbilta ja Pekka Haavistolta kysyttiin, mitä he tekisivät, jos Putin haluaisi onnitella tulevaa presidenttiä. Stubb ei olisi luuria nostanut, Haavisto olisi. Haavisto taisi saada kannastaan enemmän kritiikkiä.

Nyt tilanne näyttää Niinistön mukaan muuttuneen ja sitä hän pyrki Lontoossa sanoittamaan. Syy on selvä, USA:n uusi presidentti Donald Trump. Niinistön linja tuntuu siis olevan se, että koska Trump joka tapauksessa puhuu Putinille, Euroopan on oltava kiltisti mukana eikä pidä jättäytyä ulkopuolelle. Ukrainasta ei siis pitäisi neuvotella Euroopan yli, mistä Euroopassa on kannettu huolta.

Eurooppa on menettänyt Trumpin myötä aloitteensa suhteessa Venäjään. Samalla Euroopan on pakko taipua ja avata keskusteluyhteys Putiniin päästäkseen rauhaneuvotteluihin mukaan. Kaikissa vaihtoehdoissa EU:lla on riskinä näyttää heikolta.

Lontoossa Niinistö kertoi myös, että hänellä on ollut mahdollisuus keskustella Trumpin Ukrainan-erityislähettiläään Keith Kelloggin kanssa.

– Kaikki rauhanyritykset ovat mielestäni arvokkaita, Niinistö näkee.

– Jos saamme jonkinlaisen rauhan, meidän on pidettävä mielessä, että jännitteet säilyvät. Meillä on jännittynyt Eurooppa vuosia, ehkä vuosikymmeniä, hän lisäsi tuoden realismia pöytään.

DEMOKRAATTI lähetti sähköpostitse kysymyksiä Suomen entiselle Venäjän-suurlähettiläälle Hannu Himaselle ja kysyi tältä kantoja Niinistön ajatuksenjuoksuun.

Himanen katsoo Niinistön olevan oikeilla jäljillä. Viitaten Scholzinkin aikoinaan saamaan kritiikkiin ex-suurlähettiläs toteaa, että kyse ei ehkä ole niinkään siitä, ketä arvostellaan, vaan siitä, että Eurooppa, puhutaanpa EU:sta tai Naton eurooppalaisista jäsenmaista, on eripurainen ja hajallaan.

– Oman lisänsä tilanteeseen tuo sekä Saksan että Ranskan sisäpoliittinen myllerrys. Euroopalta puuttuu strateginen ote suhteessa Venäjään ja sen käynnistämän hyökkäyssodan lopettamiseen, Himanen näkee.

Toisaalta hän muistuttaa, että kysymys Trumpin aikeista Putinin suhteen on kaikkea muuta kuin yksiselitteinen.

– Vaikka hän (Trump) on pidentänyt sodan lopettamisen aikataulua yhdestä päivästä sataan, hän tuntuu vahvasti yliarvioivan vaikutusmahdollisuutensa ja aliarvioivan Putinia vastustajana.

Himasesta onkin ymmärrettävää, että eurooppalaiset poliittiset johtajat ovat ainakin toistaiseksi varovaisia kommentoidessaan tärkeimmän liittolaismaansa (USA:n) presidentin puheita ja tekemisiä.

– Semminkin kun hänet (Trump) tunnetaan arvaamattomuudestaan ja nopeista käänteistään, Himanen jatkaa.

– Nyt mieluummin odotetaan ja katsotaan. Odotteluaika pitäisi kuitenkin käyttää tehokkaasti hyväksi oman kotipesän kunnostukseen. Tarvitaan yhtenäisyyttä, johtajuutta ja poliittista visiota, ex-suurlähettiläs linjaa.

KYSYTTÄESSÄ Euroopan kiireistä soittaa Putinille Trumpin jo hääriessä taustalla Himanen sanoo, toivovansa todella, ettei synny kilpajuoksua Moskovaan.

– Vaikka Euroopan maiden hallitukset ovat pitäneet matalaa profiilia, Trumpin aikeista on käynnissä laaja ja sävyltään huolestunut kansainvälinen keskustelu. Monet pelkäävät Trumpin olevan valmis kompromisseihin, jotka olisivat kohtalokkaita Ukrainan tulevaisuuden kannalta. Uskon, että tätä keskustelua seurataan pääkaupungeissa tarkasti, Himanen sanoo.

– Uskon myös, että tapahtuu paljon sellaista, mikä ei näy julkisuudessa. Sekä Yhdysvaltain että Euroopan edun mukaista olisi mahdollisimman yhtenäinen ja vahva Ukrainaa tukeva politiikka ja toiminta. Sellaista ei synny mielistelemällä Venäjän johtoa, hän jatkaa.

Kenen/keiden Euroopassa pitäisi olla se henkilö, joka olisi langan päässä vastaamassa joko Putinille tai Trumpille, voiko Niinistön ajatuksia tästä päätellä?

– EU-Euroopan ja Naton eurooppalaisten jäsenmaiden pitäisi sopia keskenään ensiksikin tavoitteistaan ja toiseksi keinoista, joilla niihin pyritään. Jos tähän kyetään, on toissijaista, kuka Euroopan nimissä puhuu Venäjän ja Yhdysvaltain johdolle, Himanen vastaa.

Hänen mielestään EU:ssa olisi tietysti tärkeää, että yhteiset kannat esitettäisiin instituutioiden johtajien kautta, jolloin puhemiehinä olisivat António Costa, Ursula von der Leyen ja Kaja Kallas.

Costa on Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja, von der Leyen komission puheenjohtaja ja Kallas EU:n ulkopolitiikan korkea edustaja.

HIMANEN huomauttaa, että Venäjä on kuitenkin perinteisesti halunnut tyystin sivuuttaa eurooppalaiset instituutiot, käyttää vain kahdenvälisiä kanavia ja näin hajottaa Eurooppaa.

– Nyt Washingtonissakin on presidentti, joka ei tunnu antavan arvoa eurooppalaisille instituutioille.

Himasen mielestä näiden ulkopuolisten paineiden ei pitäisi määritellä EU-Euroopan toimintaa, mutta ne pitää ottaa kohtuullisesti huomioon.

– Siksikin keskeisten Euroopan maiden – erityisesti Saksan, Ranskan ja keskeisen Nato-liittolaisen Britannian – johtajat voivat uskottavasti välittää eurooppalaista viestiä, tietysti sillä edellytyksellä, että Euroopan viesti on yhtenäinen ja että sanansaattajien oma sisäpoliittinen mandaatti on vahva.

Niinistöllä oli aikoinaan vireillä hanke (Helsingin henki) merkittävästä mannertenvälisestä ETYK-kokouksesta 2025, voiko tässä Niinistön puheessa nähdä osin kaikuja siitä, että tällainen kokous jäi toteuttamatta? Voisiko hän myös nähdä itsensä tai olla itse siinä roolissa, että osallistuisi tällaisiin puheluihin?

– Suhtauduin Helsingin päätösasiakirjan 50-vuotisjuhlintaan epäillen jo tuoreeltaan, kun presidentti Niinistö teki Helsingin henki -aloitteensa maaliskuussa 2021. En näe Etyjillä juurikaan mahdollisuuksia toimia Venäjän ja Ukrainan välissä rauhanvälittäjänä tai muussa roolissa. Jos järjestön palveluille on kysyntää prosessin mahdollisesti edetessä, se selviää aikanaan, Himanen vastaa.

Tasavallan presidentti Stubb ei ole tainnut vielä reagoida Niinistön puheisiin puhelindiplomatiasta.

Himasen suositus Stubbille olisi pään pitäminen kylmänä.

– Olen ollut aistivinani tällaista asennetta presidentti Stubbin julkisessa toiminnassa.

NIINISTÖN puheesta on siis luettavissa, että Eurooppa on ikään kuin pakotettu muuttamaan reagointitapaansa ja otettava aktiivisempi rooli suhteessa Venäjään.

Millainen rooli Euroopan mielestäsi nyt pitäisi ottaa? Peesata Trumpia vai olla itse vielä aktiivisempi Ukrainan tilanteen ratkaisemiseksi?

– Varsinainen ongelma on Euroopan hajanaisuus, eripuraisuus ja strategisen ajattelun puuttuminen. Oikeudenmukainen ja kestävä rauha voi syntyä vain riittävän vahvuuden ja voiman kautta, ulkoministeri Valtosen sanoin ”peace through strength”, Himanen näkee.

Himasen mielestä Euroopalla on nyt korkea aika, suorastaan kiire, siirtyä sanoista tekoihin.

– Se tarkoittaa merkittävää lisäpanostusta Ukrainan sotilaalliseen tukemiseen sekä määrällisesti että laadullisesti. Tämä taas edellyttää valmiutta puolustusbudjettien kasvattamiseen ja puolustusteollisuuden rivakkaan ylösajoon. Se edellyttää myös Trumpin vakuuttamista siitä, että rauhanneuvottelut voivat tuottaa kestävän tuloksen vain ahdistamalla Venäjää rintamalla, siis lisäämällä Ukrainan sotilaallista tukea merkittävästi, entinen suurlähettiläs katsoo.

YKSI iso kysymys tällä hetkellä on, voiko käydä niin, että Trump ja Eurooppa haluavat erilaista rauhaa Ukrainalle.

Himanen toteaa pitävänsä suurena riskinä, että Trumpin into nousta suureksi rauhantekijäksi merkitsee Putinin pelin pelaamista Putinin säännöillä.

– Avoin imartelu ja liehittely on jo alkanut, Himanen sanoo ja viitannee Putinin ja Trumpin viestintään julkisuudessa.

– Tuloksena voi olla häpeärauha, joka vain paketoidaan ja koristellaan Trumpin egoa tyydyttävään muotoon. Venäjä tavoittelee Ukrainan alistamista ja sen tunnustamista, että Venäjällä on oikeus etupiiriin. Venäjä haluaa Ukrainan, joka ei ole demokraattinen, täysivaltainen eikä itsenäinen, Himanen pelkää.

Hänen mielestään Euroopan tehtävä onkin osoittaa Yhdysvaltain uudelle johdolle, että suvereeni, täysivaltainen Ukraina, jota länsi turvaa tehokkain turvallisuustakein, on Yhdysvaltainkin etujen mukaista.

PRESIDENTTI Niinistö ilmaisi Lontoossa myös, että Ukraina tarvitsee turvallisuustakuut ja länsi voi antaa ne ainakin jossain määrin.

Hän nosti tässä yhteydessä esiin hivenen vaikeatulkintaisesti myös Kiinan roolia.

– Mielestäni Kiinan pitäisi taata myös rauha ja tavallaan kontrolloida ystäviään, joka on Venäjä, Niinistö muun muassa totesi.

Himanen sanoo, että on sinänsä hyvä ja tärkeä ajatus, että Kiina saataisiin tavalla tai toisella mukaan Ukrainan tulevaisuuden kannalta kohtalokkaan tärkeään rauhanprosessiin.

– Sellaisen roolin pitäisi olla kuitenkin jotain muuta kuin turvallisuustakeiden antamista. Kiina pitäisi saada mukaan erityisesti Venäjää hillitsemään ja vakuuttamaan Venäjän johdolle, että väkinäinenkin yhteistyö on sotaa parempi vaihtoehto myös Venäjälle itselleen. Se voi kuitenkin olla vaikea ja pitkä tie, Hannu Himanen arvioi.