Kansanedustaja, tulevaisuusvaliokunnan varapuheenjohtaja Merja Mäkisalo-Ropponen (sd.) pitää tärkeänä käydä laaja-alaista laaja-alaista eettistä keskustelua teknologian hyödyistä ja haitoista.

– Tästä esimerkkinä on tekoälyratkaisujen suunnittelussa tehtävät näkymättömiksi jäävät arvovalinnat. Algoritmien säätelemässä verkkoympäristössä käyttäjä ei tiedä, miten algoritmi ohjaa mitä aineistoja ja mitä suosituksia hänelle näytetään.

Hän huomauttaa, että tiedon käyttö edellyttää aineiston muokkaamista suuremmiksi kokonaisuuksiksi ja näiden kokonaisuuksien asettamista arvojärjestykseen – periaatteilla, joista käyttäjällä ei välttämättä ole tietoa.

– Ihmisen ja koneen työjakoa ja automatisoidun päätöksenteon rajoja täytyy tarkkailla jatkuvasti. Digitaalisen maailman hallinta ja ohjaus vaativat visiota ja tulevaisuuden näkymää siitä, mikä on tavoiteltava yhteinen hyvä. Eettisiä näkökulmia ja datan järjestelyperiaatteita on arvioitava ja sovitettava yhteen jatkuvasti. Tätä tulisi tehdä muun muassa insinöörien, yhteiskuntatieteilijöiden ja humanistien yhteistyönä.

Hän muistuttaa, että päättäjien on tiedostettava jatkuva eettisen harkinnan tarve, kun sovitellaan yhteen ja säännellään kansalaisten yksityisyyden, yritysten toimintavapauden ja julkisen sektorin tehokkuuden rajaviivoja.

Hän ottaa esimerkiksi kansalaisista kertyvään tietoon pohjautuvan, Kiinassa pilottivaiheessa olevan automaattisen pisteytysjärjestelmän. Se vaikuttaa vaikuttaa kansalaisten sosiaalietuuksiin ja vakuutusehtoihin.

– Teknologian eettistä arviointia on kehitettävä esimerkiksi eri toimijoita yhteen keräävän verkoston tai keskuksen avulla. Teknologian etiikasta ja sen yhteiskunnallisten vaikutusten arvioinnista on tehtävä suomalaisen yhteiskunnan kärkiosaamista, Mäkisalo-Ropponen esittää.