Puolueen kannattaisi hänen mielestään keskittyä itse asiaan: ei miettiä sitä miten ratkaisu, mikä se sitten onkin, poliittisesti sitä jatkossa haittaa tai hyödyttää.

SDP sai tiistaina eduskunnassa läpi muun muassa vaatimuksensa käännytyslain jälkitarkastuksesta perustuslakivaliokunnassa.

Puolueen eduskuntaryhmä päättää kantansa lakiesitykseen tarkastuksen jälkeen. Lakiesitys jakaa SDP:tä eduskunnassa ja sen ulkopuolella.

Rasismikohu “ratkaistiin” Orpon hallituksen rasismin vastaisella julkilausumalla ja toimenpideohjelmalla.

Majander ei ota kantaa käännytyslain juridisiin ongelmiin tai niiden ratkaisuihin.

Valiokuntatyössä on hänen mukaansa SDP:n puolelta enemmän kyse sellaisten muotoilujen hakemisesta, jotka auttavat kansanedustajia hyväksymään lain ilman kasvojen menettämistä.

– Yhtään väheksymättä asian tärkeyttä ja periaatteellisuutta, tämä on kuitenkin politiikkaa, ei juridiikkaa, vaikka lainsäädännöstä onkin kyse.

UUDEN suomalaisen ulkopolitiikan ytimeen ilmaantunut arvopohjaisen realismin kansallinen doktriini on Majanderin mukaan käännytyslain tapauksessa ensi kertaa koetuksella.

– Suuri paradoksi on tietysti se, että kysymys kiertyy oppositiopuolue SDP:n ympärille – vaikka sen ovat lanseeranneet ihan muut. Arvopohjainen realismi kansainvälisessä politiikassa on vähän kahdella tuolilla istumista. SDP joutuu tätä jännitettä nyt pohtimaan.

Arvopohjan kannalta käännytyslaki on Majanderin mukaan selkeä ja riidaton.

– Se on ristiriidassa Suomen ajamien ja hyväksymien arvopohjaisten juttujen kanssa. Myös he, jotka lakia kovasti kannattavat myöntävät tämän. Mitä se realismi sitten on, se on se vaikea puoli.

Realismi kiteytyy Majanderin mukaan miltei aina kysymykseen kansallisesta turvallisuudesta.

– Sitä ei pysty pykälillä punnitsemaan kuten arvopohjaisuutta oikeuskäytäntöjen ja kansainvälisten oikeusnormistojen mukaan. Kansallisen turvallisuuden vaatima realismi on selkeästi poliitikkojen puntaroinnin paikka.

KÄÄNNYTYSLAIN tarpeeseen otti Porin Suomi-areenan aikana kantaa myös tasavallan presidentti Alexander Stubb.

MTV3:n haastattelussa hän viittasi lain tarpeellisuudesta puhuessaan tiedustelutietoon, johon tavallisilla kansalaisilla ei ole pääsyä.

– Kansallinen turvallisuus on vanha kattokäsite, jonka nimissä suurvallat ovat tehneet hirmuisia asioita. Nyt tähän vedotaan, mutta sen perusteella on vaikea argumentoida selkeästi. Suomi on perinteisesti asemoitunut tukemaan sopimuspohjaista kansainvälistä järjestelmää, jota tämä laki haastaa. Siitä, millä keinoilla kansallista turvallisuutta parhaiten edistetään, on laaja kirjo erilaisia näkemyksiä, Majander sanoo.

Pienet valtiot pitävät periaatteessa kansainvälisestä järjestelmästä, jossa sopimukset sitovat yhtä lailla kaikkia. Silti historia tarjoaa paljon esimerkkejä, joissa ajattelutavan rajat tulevat vastaan.

– Eipä Kansainliitosta ollut Suomelle paljon iloa syksyllä 1939, Majander sanoo ja viittaa talvisodan syttymistä edeltäviin tapahtumiin ja sopimuksiin.

Sopimuspohjainen kansainvälinen järjestelmä elää ja riutuu monella tapaa isojen valtioiden toimien mukaan.

– Silti Suomen on toki tärkeää tukea järjestelmää, ja sen kanssa sopivat huonosti yhteen ratkaisut, jotka ovat sitä omiaan ehkä rapauttamaan.

– Siihen kuinka paljon tämä laki sitä tekisi, en ota kantaa. Puhtaan juridisesta näkökulmasta ristiriita tuntuu olevan sovittamaton.

ARVOPOHJAN ja käytännön yhteensovittaminen on Majanderin mukaan sosialidemokratian perinteistä leipälajia.

– Jos ajatellaan vaikka vanhoja oppeja, joiden mukaan ajetaan sosialismia mutta mennään markkinataloudessa, niin niiden yhteensovittaminen käytännössä varsinkin Suomen kaltaisessa koalitioiden maassa, ei ole onnistunut ripustautumalla abstraktiin ideaaliin. Käytännön poliittisten ratkaisujen pitää viedä kansakuntaa kestävällä tavalla eteenpäin. Sosialidemokraatit ovat joutuneet tätä aina pohtimaan.

– Ehkä tässäkin iso palvelus kansakunnalle olisi, jos tästä pystytään rakentamaan yhdistelmä, jonka taakse voidaan laajemmin mennä, mutta aika vaikealtahan se tällä hetkellä tuntuu.

Majander muistuttaa, ettei arvopohjaa voi pragmaattisuuden nimissä loputtomasti rapauttaa.

Rajojen täytyy jossakin vaiheessa tulla vastaan.

– Jos koetaan, että halutaan pitää kiinni kansainvälisestä sopimuspohjasta mihin ollaan sitouduttu, se ei ole pelkästään idealismia. Mutta periaatteellista ehdottomuutta on helpompi argumentoida.

SDP:N käännytyslakituskaa pahentavat presidentinvaalit ja EU-vaalit, joissa puolue jäi kannatukseltaan vasemmistoliiton taakse.

– Painetta siitä suunnasta on paljon. Sen sijaan en pidä hyvänä, että nyt tehtävää ratkaisua analysoidaan puhtaasti oikeisto-vasemmisto-kysymyksenä. Keinovalikoima ei jäsenny vasemmiston tai oikeiston kautta. Talouspoliittisilta mielipiteiltään hyvin oikeistolainen henkilö voi katsoa, ettei laki ole käypä.

Oikeisto-vasemmisto-jakoa olennaisempi on Majanderin mukaan realismin pohjana oleva kansallinen näkökulma.

– Vaikka olisimme sitä mieltä, että maailman pitäisi jäsentyä kansainvälisille sopimuksille, niin raadollisessa maailmassa kuitenkin katsotaan helposti ensin omaa napaa ja omaa itärajaa, jossa tilanne kärjistyy. Tulokulma on selkeästi kansallinen varman päälle pelaaminen.

Majander pitää valitettavana, jos SDP etsii tilanteeseen ratkaisua mahdollisten tulevien hallituskoalitioiden näkökulmasta.

– Tämä pitäisi käsitellä hyvin tiukasti asiakysymyksenä ja toimivien keinojen näkökulmasta. Asia on liian tärkeä ja arvokas alistettavaksi valtapolitiikkalaskemalle.

Niin, että käännytyslakia mietittäisiin sinipuna takaraivossa?

– Niin, aika moni kehystää tämän niin, että SDP pitäisi lunastaa luotettavuutensa hallituskumppanina. Se on ymmärrettävä painostuskeino kilpailevilta puolilta, mutta itse asia pitäisi ratkaista tällaisista riippumatta.

Suomessa on Majanderin mukaan leimattu poliitikkoja heppoisin perustein putinisteiksi tai syytetty Venäjän pussiin pelaamisesta.

– Meillä on siihen pitkä traditio. 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa puhuttiin Pietarin tien kulkemisesta. Itsenäisyyden aikanakin tällaista on käytetty paljon. On selvä, että tällaista tulkintaa tullaan viljelemään, mutta tätä pitää katsoa käytännöllisenä eikä puhtaasti poliittis-taktisena asiana sen mukaan millaiseksi kilpailijat sen mahdollisesti leimaavat.

SDP:n omien poliittisten korostusten kannalta käännytyslaki haastaa ainakin tutkittuun tietoon pohjaavan politiikan tekemistä, jossa on ollut olennaista asiantuntijoiden ja asiantuntijatiedon kunnioitus.

Käännytyslakia on julkisesti vastustanut ylivoimainen enemmistö valtiosääntöoppineista.

– SDP:n ase populismia vastaan on tutkittu tieto ja luottamus siihen. Siihen sopii huonosti asetelma, jossa runnotaan lakia läpi asiantuntijoiden aika yksimielisiä näkemyksiä vastaan. Asiantuntijoiden esittämä kritiikki tekee laista sosialidemokraateille kovasti haasteellisen, vaikka perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja (Heikki Vestman) kuinka sanoisi, että asiantuntijat eivät äänestä valiokunnassa.

– On ihan selvä, että miten SDP tekeekin, sitä tullaan joltakin taholta lyömään.

PITKITTYNEESSÄ eduskuntakäsittelyssä olevaa käännytyslakia on kaavailtu vastaukseksi Venäjän masinoiman välineellistetyn maahantulon uhkaan.

Poikkeuslakina säädettävä laki olisi voimassa vuoden määräajan ja sitä sovellettaisiin tarvittaessa kuukauden mittaisissa pätkissä itärajalla valtioneuvoston ja tasavallan presidentin päätöksellä.

Laki on perustuslakivaliokunnan ja valtiosääntöasiantuntijoiden mukaan ristiriidassa Suomen perustuslain, EU-oikeuden ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten kanssa. Suurin ristiriita liittyy niin kutsuttuun pakkokäännyttämiseen (pushback), jossa valtaosalta maahanpyrkijöistä evättäisiin mahdollisuus hakea Suomesta kansainvälistä suojelua.

Lain hyväksyminen edellyttää perustuslain muuttamista pikamenettelyllä ja 5/6-enemmistöä eduskunnassa.

Eduskuntapuolueista vihreät ja vasemmistoliitto ovat ilmoittaneet vastustavansa lakia.