Eivät edes tuhannet Venäjältä Suomeen pyrkivät suomalaisten turvallisuutta uhkaa. Esimerkiksi vuonna 1991 viranomaistasolla arvioitiin Neuvostoliiton hajoamaiskriisin voivan aiheuttaa jopa 200000 henkilön yllättävän maahantulon. Ei valtiojohto käynnistänyt erityislakien säätämistä. Viranomaisten välisellä viestinnällä kunnat ja valtionhallinto varautuivat selviämään tilanteesta. Uhka ei toteutunut.

Vuonna 2015 Suomeen tuli yli 30000 turvanpaikanhakijaa. Monet parempaa elintasoa hakevia, mutta huomattava määrä oli myös oikeutettu turvapaikkaan. Ei Suomen turvallisuus vaarantunut yllättävästä mittavasta maahantulijoiden määrästä. Paljon työtä aiheutui viranomaisille, mutta siitä toimintakykyisen valtion pitää selviytyä.

POIKKEUSLAIN säätämisen perusteena on liioiteltu turvallisuusuhka, mutta vaikka turvallisuuden vahvistamiselle olisi perusteita ei se oikeuta poikkeamaan Suomen hyväksymistä kansainvälisistä sopimuksista ja ei erityisesti näiden sopimusten ihmisoikeus periaatteet vahvistavasta Suomen perustuslaista. Suomi on vahvistanut vuonna 1990 Euroopan ihmisoikeussopimuksen. Käännytys-laki ei mahdollista valittaa rajaviranomaisen päätöksestä estää maahantulo.

KÄÄNNYTYSLAKI on selkeässä ristiriidassa suomalaisen oikeusvaltion tärkeimmän lain perustuslain kanssa. Tätä ristiriitaa eivät perustuslakivaliokunnan enemmistön esittämät vähäiset korjaukset poistaneet. Vuonna 2000 voimaan tullutta perustuslakia valmisteltiin pitkään ja valmistelussa perustuslain keskeinen osa oli perusoikeusjärjestelmän kokonaisuus, josta ei voi poiketa poikkeus-lailla. Kaikkien keskeisten oikeustieteellisten asiantuntijoiden mukaan perustuslain kokonaistarkoituksen perusteella turvaa hakevien palautuskielto ja ihmisoikeuksien loukkaamattomuus ovat perustuslain keskeisiä ratkaisuja, joista ei voi tehdä poikkeuksia. Perustuslain 9. pykälän viimeinen virke on varsin selkeä: ”Ulkomaalaista ei saa karkottaa, luovuttaa tai palauttaa, jos häntä tämän vuoksi uhkaa kuolemantuomia, kidutus tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu.”

Oikeusvaltiossa maahan pyrkivän tilanne aidosti selvitetään, loukkauksen käsittelyä ei voi jättää sen varaan pystyykö hän mahdollisesti jostain lähettämään viestin tilanteestaan.

SUOMI on Euroopan Unionin jäsenenä sitoutunut Euroopan Unionin säädösten noudattamiseen. Nämä säädökset menevän kansallisen lainsäädännön edelle. Jos maasta käännytetty saa tehtyä valituksen hallinto-oikeuteen on oikeuden otettava valitus käsittelyyn riippumatta siitä mitä käännytyslaissa on säädetty. Jos käännytyslakia ryhdytään todella toteuttamaan voi EU- tuomio-istuin määrätä rangaistuksia Suomen valtiolle ja viranomaisille. Esimerkiksi Liettuan ja Unkarin toiminnasta käännytyslain soveltamisen tyyppisissä tilanteissa on EU-tuomioistuin antanut tuomioita.

Käännytyslakia perustellaan Venäjän välistäneellä maahanmuutolla, joka on tietenkin epäasiallista ja tuomiottavaa. On kuitenkin huomioitava, että nämä myös nämä välineellisten maahanmuutossa osalliset ovat ihmisoikeudet ansaitsevia ihmisyksilöitä. Emme voi tietää miten vähäisin perustein käännytettyjä kohdellaan Venäjällä. Vähälle huomiolle on myös jäänyt tieto siitä, että viime syksynä Venäjältä Suomeen tulleista on runsaan 400 tilanne käsitelty ja 25 on saanut turvapaikan. Jos teemme massamaista käännytystä voidaan loukata monien ihmisoikeuksia.

Mielestäni olisi SDP:n vasemmistoliiton ja vihreiden rinnalla pitänyt vastustaa käännytyslakia. Toivotaan, että oikeusvaltiolle hyvin kyseenalaista lakia ei koskaan panna toimeen.

Jouko Sillanpää

Kirjoittaja on väitöskirjatutkija ja sosialidemokraattien jäsen.