Joukko ympäristö- ja ihmisoikeusjärjestöjä vie Orpon hallituksen riittämättömät ilmastotoimet oikeuteen, sillä ne katsovat hallituksen rikkovan ilmastolakia. Lakiin kirjattiin vuonna 2022 vahvat ja tieteeseen perustuvat ilmastotavoitteet, mutta Suomi ei järjestöjen mukaan nykyisillä ja suunnitelluilla toimillaan tule saavuttamaan niitä.

– Ajattelen, että ilmastolaki on tehty noudatettavaksi ja arvostan korkealle sitä, että sitä puolustetaan. Samaan aikaan on pakko sanoa, että on aika surullinen ajankuva, että kansalaisyhteiskunta joutuu tällä tavalla pitämään viime kädessä oikeusteitse ääntä sen puolesta, että eduskunta ja hallitus omaa säätämäänsä lakia toteuttaa, Perholehto sanoo.

Suomen luonnonsuojeluliitto ja Greenpeace jättivät jo vuonna 2022 korkeimmalle hallinto-oikeudelle (KHO) hallintovalituksen ilmastolain rikkomisesta. KHO antoi ratkaisunsa kesällä 2023, eikä ottanut tuolloin valitusta käsittelyyn.

– Järjestöjen valitus pohjaa minusta nyt juuri tähän, että punnitaan paremmin myös ilmastolain rikkomisen suhdetta perus- ja ihmisoikeuksiin. Valitus on nyt laajempi kuin se, millä viimeksi mentiin eteenpäin.

– Arktinen alue lämpenee nopeammin ja siellä alkuperäiskansat ja heidän elinkeinonsa ovat vaarassa. Se on arvokas näkökulma, joka täytyy pitää mukana. Kyse ei ole vain siitä, miten käytämme meidän metsiämme tai miten eri toimialat kehittyvät, vaan ihan aidosti ja oikeasti kyse on myös siitä, miten ihmiset pystyvät toteuttamaan omaa kulttuuriaan, elinkeinoaan ja oikeuksiaan.

REHELLISTÄ on Perholehdon mielestä sanoa, että varmasti jokaisen hallituksen ja vallassa olevien poliitikkojen vähintään 1990-luvulta lähtien olisi pitänyt tehdä enemmän ympäristö- ja ilmastopolitiikan saralla.

– Kun valta vaihtuu, niin ehkä tietyn aikaa voi sanoa, että edellisen hallituksen olisi pitänyt tehdä jotain, mutta tosiasia on, että ihan jokaisen hallituksen – edellisen, nykyisen, tulevan – pitää tehdä jotain.

KHO perusteli kesällä 2023 valituksen käsittelemättä jättämistä sillä, että ilmastolain uudet tavoitteet olivat olleet vasta vähän aikaa. Hallituksella on nyt sekä valituksen jättäneiden järjestöjen että Perholehdon mielestä ollut riittävästi aikaa tarttua toimeen.

– Sen jälkeen on annettu kaksi ilmastovuosikertomusta ja eduskunta yksimielisesti – ja myös ympäristövaliokunta – on edellyttänyt lisätoimia, mutta niitä ei ole kuulunut. Niin monta kertaa sekä asiantuntijat, tiedeyhteisö, valiokunnat ja myös eduskunta itsekin on parlamentaarisesti todennut, että jotain pitäisi tehdä, mutta nyt meni sitten näin, hän sanoo uusimpaan valitukseen viitaten.

Järjestöt kritisoivat valituksessaan hallitusta paitsi toimien riittämättömyydestä myös siitä, että jo voimassaoleviin ilmastopoliittisiin suunnitelmiin kirjattuja toimia on peruttu. Perholehto huomauttaa, että jo hallitustaipaleen alussa – Säätytalolta lähtiessä – leikattiin ympäristö- ja luonnonsuojelurahoituksesta kolmannes.

– Sen jälkeen on sanottu, että noudatetaan esimerkiksi keskipitkän aikavälin ilmastosunnitelmaa Kaisua ja maankäyttösektorin ilmastosuunnitelmaa Misua, jatketaan niiden toimeenpanoa ja ollaan sitouduttu ilmastotavoitteeseen, mutta tosiasiassa rahoitustoimet eivät sitä vastaa.

Maankäyttösektorin ilmastosuunnitelmaan sisältyi esimerkiksi kosteikkoviljelyn tuki, jonka hallitus on leikannut pois.

– Ongelma on siinä, että sanotaan, että jatketaan Misua, mutta tosiasiassa on lakkautettu rahoitusta tietyiltä sen toimilta, jolloin ei voi tietenkään ajatella, että suunnitelmaan lasketut päästövähennykset tai nielujen vahvistumat toteutuvat, jos niitä toimiakaan ei tehdä.

JÄRJESTÖT peräänkuuluttavat ripeitä toimia, mutta oikeusteitse asian edistäminen on eittämättä hidas keino. Järjestöjen tiedotustilaisuudessa arvioitiin, että KHO:lla kestää reilusta puolesta vuodesta vuoteen käsitellä valitus. Perholehto huomauttaa, että järjestöillä on varmasti odotus, että valitus toimii myös kirittäjänä.

– Jos vuoden 2022 valitus oli myrskyvaroitus, niin tämä oli myrskyvaroitus osa kaksi. Toivon – ja luulen, että puoluekin toivoo – että valitus itsessään olisi riittävä viesti siihen, että toimia lähdetään tekemään. Ei tarvitse odottaa oikeusprosessia, vaan voi toimia myös ennakoiden. Päätöksiä voi tarkastella uudelleen, hän sanoo ja vinkaa budjettiriihen olevan sopivasti käsillä.

Perholehdon mukaan on tarpeen, että haitallisista päätöksistä ja suunnitelmista luovutaan. Kosteikkoviljelyn tuen hän nostaa yhdeksi esimerkiksi peruttavista päätöksistä. Syksyllä ilmastolaki on tarkoitus avata siten, että sieltä poistetaan kuntien velvoite laatia ilmastosuunnitelma. Samalla sen rahoitus poistetaan. Hallitus on myös laskemassa biopolttoaineita koskevaa jakeluvelvoitetta.

– Tämäntapaisten perumisen lisäksi pitää ottaa uusia keinoja käyttöön – olipa se sitten yritystuet, maankäytön muutosmaksu tai metsälain uudistaminen. Siitä voidaan olla yhtä mieltä että julkisen talouden tilanne on heikko. Kun sitten niitä laarin pohjia on tutkittu läpi, niin haitallisista yritystuista ei ole kauhean paljon otettu, hän listaa konsteja.

– Ei riitä, että listaa viisi toimea, vaan tarvitaan ehkä viisitoista. Puolueena olemme esittäneet moniakin keinoja, mutta ehkä jonkinlainen ilmastopolitiikan pelastuspaketti on nyt tarpeen. Tilannekuvan pitää olla yhteinen.

JÄRJESTÖJEN tiedotustilaisuudessa Demokraatti kysyi, kuinka suomalaiseen parlamentarismiin sopii se, että poliittista tavoitetta aletaan ajaa oikeusteitse.

– Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisussa itse asiassa viitataan juuri siihen, että demokratiaa ei voi typistää vain enemmistön vallaksi, vaan ihmisoikeuksista on pidettävä huolta ja myös vähemmistön oikeuksista, Greenpeacen ilmastoasiantuntija Kaisa Kosonen vastasi.

Perholehto toteaa samaan teemaan, että ideaalitilanteessa mikään järjestö millään politiikan sektorin alalla ei katsoisi tarpeelliseksi hakea päivitystä tai muutosta jo tehtyihin päätöksiin oikeusteitse.

– Mutta ilmastokysymyksissä tämä on kyllä yleistynyt ympäri maailmaa. Mitä paremmin kanteet ovat menestyneet, sitä enemmän se on myös kannustanut niiden tekemiseen.

Olennaista Perholehdon mukaan on se, etteivät järjestöt pyri määrittämään politiikkakeinoja, vaan ne pyrkivät huolehtimaan siitä, ettei Suomi luista velvoitteistaan.

– Edelleen hallitus ja eduskunta päättävät keinoista.