Vajaa 10 vuotta pääsihteerinä tarkoittaa sitä, että Anttilalla on valtavat määrät tietoa politiikan kulisseista. Hän on nähnyt läheltä SDP:n melko nopeat puheenjohtajavaihdokset ja ollut tiiviisti mukana hallitusneuvotteluissa. SDP:n kansanedustajille hän on ollut tuki ja turva erilaisissa vaiheissa.

Anttila on rakastettu mies. Eduskunnan käytävillä hänestä kuulee pelkästään myönteistä. Hänen kerrotaan olevan aina hyvällä tuulella. Kehuissa nostetaan esiin psykologinen silmä, huumorintaju ja holististinen johtajuus. SDP:n kansanedustajien mielestä Anttila osaa auttaa.

Julkinen palaute on Anttilan itsensä mielestä luultavasti vaivaannuttavaa. Näköalapaikastaan johtuen Anttila voisi räjäyttää pankin kirjoittamalla muistelmat, mutta sellainen ei sovi hänen normistoonsa. Pääsihteerit eivät juuri mediassa näy. Muistelmissa myös korostetaan oman itsen merkitystä eikä se istu hänen pirtaansa.

– Tosi arvostettu meidän suunnalta, vakuuttaa kokenut kokoomusedustaja.

Yksi SDP:n edustaja, joka pyytää päästä artikkeliin nimimerkillä ”Nimeltä mainitsematon kansanedustaja Salosta”, löytää lopulta Anttilasta yhden negatiivisen puolen.

– Ei ole vielä kutsunut kalaan mökilleen.

ANTTILAN sosiaaliset kyvyt jalostuivat lapsuudessa. Paikkana oli Kankaanpää, joka kuulostaa Anttilan kertomusten perusteella valtiosihteerien hautomolta.

Ulla-Maija Rajakangas, Raimo Luoma ja Anttila olivat samaan aikaan valtiosihteereitä Kataisen-Stubbin hallituksessa. Kaikki tulivat Kankaanpäästä. Demareiden neljästä valtiosihteeristä kolme oli tuolloin Kankaanpäästä, Rajakangas ja Anttila jopa samasta Kankaanpään Lohikon kylästä.

Aktiivisuutta herätteli Anttilan kokoomuslainen historianopettaja Eeva Suominen, joka kunnioitti paljon poliittista toimintaa. Suomista ei häirinnyt se, että Anttila oli aktiivinen työväenyhdistyksessä.

Ennen haastattelua Anttila on lähettänyt toimittajille CV:nsä. Sisältö on paikoin poikkeuksellisen henkilökohtainen, sillä Anttila on täydentänyt sitä haastattelua varten. Niinpä Anttila mainitsee muun muassa isänsä alkoholismista ja vanhempiensa kuolemasta.

Anttila kuvaa itseään tyypilliseksi hyvinvointiyhteiskunnan ensimmäisen aallon tuotteeksi. Kun hän oli keskikoulussa, tuli peruskoulu. Keskikoulussa Anttila oli vapaaoppilas. Se kerrottiin kaikille koulun ilmoitustaululla.

– Hyvää ajattelevat ihmiset ajattelivat, että se täytyy kertoa, että täällä on näitä vapaaoppilaita, Anttila toteaa.

Lapsena Anttilaa otti päähän, kun kaiuttimesta kuulutettiin koulussa, ketkä olivat saaneet sosiaalitoimiston monot.

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen…

Kari Anttila antamassa haastattelua vanhassa työhuoneessaan eduskunnassa.

ANTTILA valmistui ylioppilaaksi ja eteni yliopistoon. Hän muistuttaa, että tällainen kaari ei ollut hänen vanhemmilleen mahdollista.

– R.H. Oittisen idea oli, että sosioekonomisista taustoista riippumatta meidän täytyy turvata ihmisille mahdollisuus oman potentiaalinsa käyttämiseen. Tai että jokaisessa luokkahuoneessa on kaikkia yhteiskuntaluokkia läsnä, jotta jatkossa vältytään luokkien väliseltä konfliktilta. Siksi pitää olla pienois-Suomi joka luokkahuoneessa. Nämä ovat aika toteutuneita oppeja eikä niin itsestään selviä.

Anttilan vanhemmat kuolivat syöpään perättäisinä vuosina, isä viimeisenä 45-vuotiaana. Kari oli tuolloin 20-vuotias. Lapsuutta leimasi isän ja äidin rikkoutuneet välit. Silti hän kokee saaneensa olla myös lapsi.

– Se muuttui kyllä vanhemman ja huolenpitäjän rooliksi jossain vaiheessa.

Ympärillä oli paljon sukua, tärkeät isovanhemmat mummu ja taata, maatila hevosineen.

– Noin kymmenen vuotiaana vanhempani eivät keskustelleet enää keskenänsä mitään.

Anttila oli kolmen lapsen sisarussarjasta se, joka toimi vanhempien välissä tulkkina.

– Pidin kyllä huolta isästäni, joka joutui aina hankaluuksiin ja tappeluihin.

Anttila vaikenee toviksi ja kokoaa itseään.

– Oli sellainen rooli, että piti pitää huolta, vaikka minusta olisi pitänyt pitää huolta. Sellainen alkoholistin lapsilla tuppaa olemaan.

KOLIKOLLA on kuitenkin kaksi puolta.

– Olen miettinyt – vaikka olen vähän tällainen kompromissi-Anttila ja siinä in between -positiossa – että varmaan sillä oli merkitys sille, että minä olen ollut aina vähän näkökulmien yhteensaattajan roolissa, rakentanut siltaa johonkin. Se on ollut koko elämän sama juttu. Perus ammatillinen koulutus tuli sieltä.

Sovittelijan roolista puhuttaessa pääsihteerin työpöydällä on sopivasti Matti Salmisen teos Yrjö Kallisen elämä ja totuus. Sisällissodassa neljä kuolemantuomiota saanut Kallinen yritti toimia muun muassa rauhanvälittäjänä punaisten ja valkoisten välillä. Sittemmin hänestä tuli Suomen puolustusministeri.

– Sain tuon persujen ekonomistilta, kun hän lähti pois täältä. Olen aikoinaan lukenut Yrjö Kallisen. Hän oli sivaripuolustusministeri, joka on yhdistelmänä aikamoinen.

Vaikka Anttiloilla ei ollut paljon varoja, hän ei kuitenkaan kokenut olevansa lapsuudessaan köyhä tai yksin.

– Minulla on ollut aina paljon kavereita eikä minua ole koskaan edes kiusattu siitä, että olin aika varhaisessa vaiheessa jo leimautunut sosialidemokraatiksi.

Hänen lempinimensä oli ”Puna”, mikä johtui siitä, että hänellä oli erittäin punaiset hiukset ja varmaan osittain siitä, että hän oli demari.

VASTA myöhemmin Anttilalle on selvinnyt, että hänen suvussaankin on sosialidemokraattista taustaa. Anttilalle on selvinnyt, että muun muassa pienviljelijä taata oli sosialidemokraatti.

Hän kuvaa eksyneensä työväentalolle 12-13-vuotiaana. Nuorisojaosto oli toimelias ja näkyi myös koulussa. Anttila kuvaa olleensa koko kouluajan yhdistystoimija. Hän oli aktiivinen teinikunnassa ja luontokerhossa ja ajautui usein puheenjohtajan rooliin. Hän myöntää myös halunneensa johtotehtäviin.

Anttila opiskeli sosialismin aakkosia muun muassa opintokerhoissa, piirikouluissa, kaaderikouluissa ja nuorisoliittolaiskoulussa. Joka viikonlopuksi riitti menoa.

Anttila summaa, että sosialidemokraattisesta liikkeessä tuli hänelle varhaisessa vaiheessa toinen koti.

Vanhempien menettäminen parikymppisenä on Anttilan mukaan vaikuttanut hänen maailmankatsomukseensa.

– Ei ole varaa ajatella niin, että ei selviytyisi. Siitä syntyy aika yltiöoptimistinen asenne. Mitä tahansa tulee, niin kyllä tästä selvitään. On pakko selvitä.

– En tiedä onko se aina hyvä asia, Anttila sanoo ja viittaa yksin selviytymisen eetokseen.

Hän kertookin jossakin vaiheessa ymmärtäneensä, että apua saa aina, kun pyytää.

– Olen oppinut käyttämään hyväkseni ympärillä olevaa viisautta runsaasti.

ANTTILA on ehtinyt työskennellä myös Teiniliiton puheenjohtajana, johon hänet valittiin 1979. Keväällä hieman ennen valintaansa Anttila muutti ensimmäistä kertaa Helsinkiin.

SDP:n eduskuntaryhmän pääsihteeriksi Anttila valittiin 2015 Työväen sivistysliiton TSL:n pääsihteerin tehtävästä. Anttilan kerrotaan kieltäytyneen uudesta työstään kolmesti, kun häntä pyydettiin hakemaan paikkaa, kun hän oli työhaastattelussa sekä kun hänet oli valittu.

– Arvoisa eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman. Todettakoon heti tämän hakemuksen aluksi, että toivoisin ryhmän löytävän pääsihteerikseen pätevän henkilön, ja omalta kannaltani paras ratkaisu olisi, jos (se olisi) joku muu kuin minä, Anttila lukee vanhaa työhakemustaan.

Syy vastahakoisuuteen oli TSL:n pääsihteerin tehtävä, jonka Anttila koki tärkeäksi. Lopulta hän suostui eduskuntaryhmän pyyntöön.

– Kannattaa olla varuillaan mitä nuorena haaveilee. Minulla oli 70-luvun puolivälissä kaksi haaveammattia. Toinen oli TSL:n pääsihteeri ja toinen eduskuntaryhmän pääsihteeri. Molemmat toteutuivat.

ANTTILA teki pääsihteeriuransa aikana kahdeksan vuotta läheistä yhteistyötä Antti Lindtmanin kanssa, joka oli ensin eduskuntaryhmän puheenjohtaja ja lopulta SDP:n puheenjohtaja.

– Minähän olen tuntenut Antin ihan pikku pojasta saakka. Tunnen hänen isänsä. Pääsihteeri on aina eduskuntaryhmän puheenjohtajan ja puolueen puheenjohtajan oikea käsi. Lojaalisuuden täytyy olla hyvin selkeä.

Lindtmanin tiedetään arvostavan Anttilaa suuresti.

Vuoden 2019 hallitusneuvottelujen alla silloinen SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne laittoi Anttilan vetämään ohjelmaneuvotteluja valmistelevaa työryhmää.

– Prosessi, se miten hallitusohjelmaneuvottelut käydään, oli minun vastuullani. Valmistelut alkoivat jo puolitoista vuotta ennen vaaleja.

Anttila luonnehtii kokemusta hallitusneuvotteluista “hemmetin hyväksi”.

– Kaikki meni kuten pitikin. Asiantuntijayhteisön johtaminen tapahtuu erilaisilla rajoilla. Siellä on aikarajoja ja toimeksiantoja mutta ketään ei määrätä. Kaikki konfliktitilanteet ovat epäselvillä rajoilla, jolloin ne täytyy sopia paremmin. Konfliktit tarjoavat tietoa, joka pitää käsitellä.

Hallitustunnustelija Rinne päätti jättää kokoomuksen ulos Säätytalon neuvotteluista. Anttilan mukaan kokoomus suhtautui tunnusteluihin ylimielisesti. Puolue lähetti paikalle talouspolitiikan neuvottelijaksi nykyisen ulkoministeri Elina Valtosen.

– Hän aikamoiset rätingit laitteli pöytään. Sehän (hallitustunnustelu) on yhteensovittamisprosessi. Tämä oli nyt se kombinaatio.

ANTTILA nostaa esiin kaksi hallitusneuvotteluja kuvaavaa termiä, kokeilevan hapuilun ja kehkeytymisen.

– Et tiedä millainen hallitusohjelma on, ennen kuin tietoa, josta sitä voidaan jäsentää, on tarpeeksi. Niin se syntyi.

Orpon hallituksen ohjelma on Anttilan mukaan hyvin pitkälle ja tarkasti sovittu. Hallituksen puolueet valvovat toisiaan, ettei mikään muuttuisi.

– Jos joku muuttuu, täytyy avata koko pakka. Meillä ei ollut ihan näin. Ja sitten tuli pari muuttujaa, kuten korona ja Ukrainan tilanne.

Anttila vannoo epävirallisen informaation nimiin. Siksi vuoden 2019 neuvotteluissa syötiin aamiaiset ja lounaat yhdessä Säätytalolla.

– Näissä on tiettyjä prosessien lainalaisuuksia. Noin suuren ryhmän toiminta tarkoittaa suurin piirtein puolivälissä kapinaa, joka johdon täytyy ratkaista. Siellä tulee monenlaisia käänteitä.

Hallitusohjelmaneuvotteluista ei kuitenkaan marssittu ulos kuten esimerkiksi Kataisen neuvotteluista 2011.

– Ei marssittu mutta kaikki mitä siellä tapahtui vuodettiin ulos.

Mistä ne vuodettiin?

– En viitsi sanoa.

– Siellä ehdittiin jakaa (ohjelmaluonnoksesta) yhdet kopiot, joissa oli virhe, vain tietylle ryhmälle. Se virhe näkyi sitten Iltalehden uutisoinnissa, Anttila paljastaa.

Kuulostaa vahvasti, että asialla oli hänen käsityksensä mukaan keskusta, mutta Anttila ei vahvista tätä.

Kun vuotamiseen puututtiin, se Anttilan mukaan kaksinkertaistui.

– Oma selitykseni on, että vuotaminen on osa kapinaa. Asiantuntijaorganisaatiossa joku päättää aina jossakin vaiheessa, että meidän asiantuntemustamme ei arvosteta riittävästi.

KUN Rinne joutui Posti-kohun päätteeksi jättämään pääministerin tehtävät ja SDP:n puoluevaltuusto valitsi hänen seuraajakseen Sanna Marinin, hallitusohjelmaneuvotteluissa tehtiin Anttilan mukaan todennäköisesti Suomen ennätys.

– Perustuslain mukaan tietyt askeleet täytyy käydä läpi. Pitää valita tunnustelija, jonka tehtävä on kutsua koolle eduskuntaryhmät, kertoa tunnustelujen tulos ja informoida puhemiestä ja presidenttiä tapahtuneesta.

Normaalitilanteessa puhemies on tuleva pääministeri. Silloin eduskunnan fasilitointi on Anttilan mukaan tulevan pääministerin käytössä. Marinin hallituksen syntyvaiheissa tilanne oli toinen. Puhemiehenä oli keskustan Matti Vanhanen ja hallitustunnustelijana pääministerin tehtävistä luopunut Antti Rinne.

– Siinä oli valtiosäännöllistä jumppaa. Mutta neuvottelut olivat nopeat. Ne kestivät kahdesta kolmeen minuuttia. Mitään ohjelmasta ei muutettu. Sitten syötiin kymmenen minuuttia munkkeja ja kutsuttiin media paikalle.

Anttilan mukaan hallituksen muodostamisessa tukeudutaan “Tiitisen listaan”, entisen eduskunnan pääsihteerin Seppo Tiitisen ylöskirjaamaan valtiosääntöoikeudelliseen nuotitukseen, joka on vuodelta 2003. Silloin käytiin ensimmäiset uuden perustuslain mukaiset hallitusneuvottelut, jota eduskuntaryhmät johtivat.

– Tarinan mukaan Tiitinen oli kirjoittanut käsin ruutupaperille miten prosessia täytyy viedä eteenpäin ja laittanut ruutupaperin sen jälkeen faksilla.

– Seuraava versio paperista kirjoitettiin puhtaaksi, mutta se skannattiin vinoon. Sen jälkeen paperista on ollut monia puhtaaksikirjoitettuja versioita.

PÄÄMINISTERI Rinteen luopumisen Anttila muistaa dramaattisena kahden päivän mittaisena tapahtumasarjana, joka käynnistyi torstain kyselytunnista. Ensi erotettiin kunta- ja omistajaohjausministeri Sirpa Paatero (sd.), sitten oli Rinteen itsensä vuoro lähteä. Eduskuntaryhmän pääsihteerin tehtäviin kuuluu ryhmäkokousten ja eduskuntaryhmän työvaliokunnan kokousten koolle kutsuminen.

– Silloin oli niin sanotusti paljon kokoontumistarvetta, Anttila toteaa.

Pian pääministerivaihdoksen jälkeen iski korona, joka piti myös eduskuntaryhmien pääsihteerit kiireisinä.

– Olin eduskunnan koronajohtoryhmän jäsen. Teimme konsensuksella poikkeusjuttuja, jossa sovittiin muun muassa siitä miten salissa voidaan turvallisesti äänestää. Sovimme kiintiöt parlamentaaristen suhteiden mukaan, että turvavälit salissa säilyvät. Se osoittaa tämän systeemin hienoutta, että tällaisista asioista päästään yhteisymmärrykseen ryhmien välillä.

ANTTILA näkee Sanna Marinin pääministerikauden ja sitä seuranneen kansainvälisen julkisuuden suomalaisittain täysin poikkeuksellisena ilmiönä.

– Sanna Marin symboloi jotakin sellaista, jonka huomasin myös omassa tyttäressäni. Hän olisi varmaan heittäytynyt luodin eteen Sanna Marinin puolesta. Marin edusti jotakin nuorten naisten emansipaatiota ja sellaista vittu nyt me näytetään, että me pystytään. Jotakin sellaista siinä on. Siinä on montaa mukana.

Väkimäärä Marinin tilaisuuksissa oli lähes poikkeuksetta suuri.

– Jossain Kankaanpäässäkin oli lähes 300 ihmistä. En ollut itse siellä, mutta sain raportin luotettavista lähteistä.

Anttila epäilee, että nopeasti nousevat ilmiöt ovat ajalle tyypillisiä. Samalla ne jakavat voimakkaasti ja aiheuttavat myös vihaa.

– En kyllä kadehdi sitä roolia, joka tuollaiselle superpoliitikolle tulee. Poliitikon ammatti on muutenkin vaativa ja nostan hattua niille, jotka lähtevät mukaan.

PUOLUEKENTÄLLÄ pitkän aikavälin suuntaus on ollut se, että valtaa on karsiutunut puoluetoimistoilta. Se on siirtynyt parlamenttiin eduskuntaryhmille, jossa puolueet järjestävät työnsä ryhmäkansliamallin mukaisesti.

Ryhmäkansliaa Anttilakin alkoi rakentaa, kun hän tuli 2015 pääsihteeriksi.

Pääsihteerillä kuvaa tehtäväänsä siten, että hänellä on 43 työnantajaa ja 45 hengen työyhteisö. 43:lla hän viittaa kansanedustajiin ja 45:llä eduskuntatyön käytänteitä pyörittävän ryhmäkanslian työntekijämäärään.

SDP:n ryhmäkansliassa tilastoidaan esimerkiksi kyselytunnit ja ryhmäpuheenvuorot. Valiokuntapaikoista myös neuvotellaan. Anttila ei kuitenkaan muista isoja konflikteja valiokuntapaikkojen, hallintoneuvostojen tai eduskunnan alaisten toimielinten jakamisessa.

Anttila toteaa eduskuntaryhmän säätelevän puoluekokouspäätökset, periaateohjelmat ja puoluevaltuuston antamat suuntaviivat.

– Tämä on hyvin reaktiivista. Eduskunnassa ei tehdä poliittisia ohjelmia, vaan tällä toimitaan suhteessa hallitusohjelmaan. Hallituksessa toteutetaan hallitusohjelmaa ja oppositiossa yritetään saada hallitus tilille huonoista esityksistä.

PÄÄSIHTEERIN rooli on tehdä päätöksenteko mahdolliseksi eli valmistella asioita. Anttila on esimerkiksi SDP:n eduskuntaryhmän työvaliokunnassa esittelijänä ja valmistelijana puheenjohtajan kanssa.

Anttilan mukaan peruslogiikka eri puolueiden ryhmäkanslioilla on sama. Sen sijaan esimerkiksi puoluehallituksen ja eduskuntaryhmän väliset roolit ovat eri puolueissa vähän erilaisia. Näillä voi olla esimerkiksi päätöksiä tekeviä yhteiskokouksia. SDP:llä niitä ei ole, vaan roolit ovat selkeät. Eduskuntaryhmällä on omat tehtävänsä, puoluehallitus hoitaa politiikkaa ja puoluekokous ohjelmapolitiikkaa.

Anttila näkee, että pääsihteerillä ei voi olla omaa valtaa tai agendaa. Pääsihteeri on jokaisen edustajan palveluksessa.

– Mutta onhan työssä tietenkin mahdollisuus vaikuttaa erilaisiin asioihin, koska pääsihteerin kautta menee niin monet asiat ja valmistelut. Sitten voi olla hyvin yksilöllisiä murheita tai asioita, jotka käydään luottamuksellisesti edustajan kanssa. Tehtävä on auttaa häntä valtiopäivätyöskentelyssä, mikä voi olla aika laaja skaala.

Olet vähän terapeuttikin?

– Se on liian voimakas sana, mutta kyllä täytyy olla valmis kuuntelemaan asioita, jotka eivät näy pääsihteerin toimenkuvaan liitetyssä työnkuvauslapussa. Joudut ja saat kuunnella monenlaisia asioita ja olla tietenkin kaikissa ytimissä mukana.

KUN puolue on hallituksessa, pääsihteeri on ministeriryhmän kokouksessa ja järjestää eduskuntaryhmän ja hallituksen välisiä asioita. Oppositiossa pääsihteeri on mukana opposition välisissä neuvotteluissa puheenjohtajan kanssa.

Anttila sanoo, että pääsihteerinä hän ei ota substanssiin kantaa.

– Voin vahingossa ottaa tai jos kysytään. Minusta on tärkeätä vaalia sitä, että pääsihteeristä ei tule osapuolin poliittisiin kamppailuun. Jos sinulla alkaa olla jokin oma agenda, olet yhtäkkiä osapuoli väittelyssä etkä voi ollakaan pääsihteerinä.

Toisaalta esimerkiksi hetken liikenne- ja viestintäministeri Timo Harakan valtiosihteerinä hän oli eri hattu päässä, poliittinen toimija.

Anttila korostaa ohjelmatyön merkitystä avaimena SDP:n tulevaisuuden menestykseen.

– Tällaisissa kansanvaltaisissa liikkeissä hitaus on nopeutta. Poliittisiin papereihin pitää olla työryhmien kautta riittävästi ajatteluvoimaa. Ne toimivat monella tapaa poliittisena selkänojana. Vuoden 2019 paperit olivat helkutin hyvät. Kyllä siinä selkä suoristuu eikä tarvitse häpeillä.

ANTTILAA voisi luonnehtia erilaisten koulutuksiensa perusteelle työyhteisökontultiksi. Kasvatustieteen maisteri on perehtynyt laajasti muun muassa työnohjaukseen.

Anttila luonnehtii olleensa syvällä organisaatiodynamiikassa ja ryhmädynaamiset asiat kiinnostavat häntä edelleen. Hän pohtii, palaisiko eläkkeellään Tampereen yliopiston johtamistieteen laitoksella kesken jääneen väitöskirjansa pariin. Hän kuitenkin epäilee, että näin ei käy.

– Työni on ollut loistava paikka miettiä, käsitteellistää ja operationalisoida.

– Ryhmäkanslia on minulle ollut hyvin teoreettinen juttu. Minut otettiin tätä tänne rakentamaan yhdessä näiden ihmisten kanssa. Kyllä tässä on saanut systeemidynamiikan ja asiantuntijayhteisön ihanteita toteuttaa monella tapaa. Sen takia olen kiitollinen tästä rupeamasta.

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen…

Anttila on tutkinut johtamista ja työyhteisöjä. Haastattelussa hän innostui kuvaamaan johtamismalleja myös paperille.

Anttilan mielestä rooli on johtamistyössäkin tärkeä asia. Hänen mielestään on väärä lähtökohta, jos sanoo, että tekee työtään persoonallaan.

– Työtä tehdään roolilla, jota voi muuttaa, mutta persoonaa ei voi muuttaa. Sinun täytyy löytää ja tietää, mikä on roolisi ja tehtäväsi, joka roolia määrittää. Sitten sinä voit täyttää sen omalla persoonallasi niin kuin jokainen tekee. Mutta se rooli menee aina edelle.

EDUSKUNNAN Anttila hän näkee työyhteisönä siinä mielessä poikkeukselliseksi, että kaikki kansanedustajat ovat julkkiksia. Toki eduskunta on iso yhteisö, jossa on myös paljon hallintohenkilöitä.

Anttilan mielestä eduskunnassa on paljon autetaan toisiamme -kulttuuria.

– Pääsihteerit keskenään ovat todella työkollegoja. Eduskuntaryhmien puheenjohtajat ovat verkottuneet keskenään. Se oli minulle oikeastaan yllätys, että sellainen poliittinen kamppailu, joka ehkä kyselytunnilla näkyy, ei ole ollenkaan samanlaista Kuppilassa tai käytävillä.

Toisaalta Anttila kutsuu eduskuntaa ”aika tunnevaltaiseksi” koneeksi.

– Edustajat ovat aika ahtaalla siinä ruudussansa. Sitten kun on kuitenkin tärkeä saada julkisuutta ja asemia, siitä syntyy jännitettä, jotta rakkaus menee tasan esimerkiksi ryhmätoiminnassa. Täytyy olla järjestelmiä, joissa toimitaan by the book eikä hyvän tai pahan tahdon varaisesti. Täytyy olla systeemeitä, jotka ovat läpinäkyviä reiluja sekä kohtelevat kaikkia samalla tavalla. Jos näin ei ole, joutuu aika nopeasti ratkomaan paljonkin ongelmia, Anttila kuvaa.

SDP:N sisäisiä ristiriitoja käsitellään välillä myös lehtien sivuilla. Puolue tuntuu ”osaavan” tämän asian.

Viime aikoinakin lehdissä on ollut luettavissa nimettömiä kommentteja, puskista puukottelua, jolle kuvaava vanha termi on ruusujen sota.

– Se on erittäin huono käytäntö, Anttila kommentoi ilmiötä.

Hän ei tunnista ryhmäkokouksissa sellaista, että jotakin olisi nolattu tai kohdeltu huonosti.

– Sinänsä tällaisessa liikkeessä, jossa on katto korkealla ja seinät leveällä, on ihan hyväkin, että on poliittista argumentaatiota siitä, mikä on yes ja mikä no.

Anttila muistuttaa myös, että hän on ollut pääsihteerinä palvelija eikä tuomari. Sen hän on kuitenkin havainnut, että jakoviivat olivat ennen ideologisempia, oli vaikkapa tuomiojalaiset ja lipposlaiset. Ryhmittymien hahmottaminen on kuitenkin nykypäivänä vaikea tehtävä.

– Nyt se on vähän ennakoimattomampaa. En tiedä, onko työn kohteena sitten jokin muu kuin ideologia. Se voi liittyä enemmän valtaan ja pyrkimyksiin siltä suunnalta. Mutta sehän on aika vähäistä kuitenkin, Anttila sanoo.

– Ja kyllähän medialle nykypäivänä sellaiset otsikot ovat paljon kiinnostavampia, kun on joki rähinä päällä ja jollei ole, sitä vähän paisuttamalla saadaan se rähinä päälle. Mutta minä en tunnista tätä ilmiötä ryhmäkokouksesta, ei se siellä ainakaan näy.

ANTTILA vakuuttaa tyytyväisyyttään hänen työtään pääsihteerinä jatkavaan, jo työnsä aloittaneeseen Rami Lindströmiin. Vantaalainen Lindström, oikeustieteen maisteri ja tradenomi, tuli eduskuntaan SAK:n työmarkkinapäällikön tehtävistä.

Eläkkeellä ampaiseva Anttila aikoo ensiksi nauttia vähän aikaa siitä, että hänellä ei ole mitään vastuita.

– Minä olen aina ollut jossain vastuussa. Ja jo nyt tuntuu hyvältä tässä, kun Rami hoitaa suvereenisti tuota hommaa, Anttila toteaa vanhassa työhuoneessaan eduskunnassa, josta Lindström on ajettu hetkeksi haastattelun tieltä pois.

Anttila ennakoi tekevänsä eläkkeellä myös jonkin verran erilaisia työelämätöitä. Hän ennakoi työnohjauspuuhan aktivoituvan.

Anttila asuu Lohjalla rintamamiestalossa, jossa on myös navetta, pihasauna, pihakeittiö, autotalli sekä melko iso nurmikko.

– Kun edellisessä talossa remontti numero 174 c oli ohi, ajattelimme, että ei ikinä enää omakotitaloa, varsinkaan rintamamiestaloa. Mutta nyt me taas asumme sellaisessa ja mukavalta tuntuu.

Anttila luonnehtii olevansa historiaan ja kuvaamataitoon erikoistunut näprääjä. Verstaassa alkaa pian tapahtua.

– Minä tykkään tehdä käsilläni paljon.

– Ympäristötaideteokset, jotka tulen luomaan, yllättävät ainakin vaimoni.

ANTTILOILLA on myös Saimaalla 1960-luvun puolivälissä rakennettu rantamökki.

– Ai ai siellä on paljon hommaa.

Siellä hän kalastelee ja ravustaa kotitarpeisiin. Syksyisin kutsuvat sienimetsät, kuten tuoreet herkkutattien kuvat kännykältä kertovat.

– Aina kun lopettaa jotain tai jää eläkkeelle, siinähän on vähän kuoleman dynamiikka, että jäikö jotain tekemättä, sanomatta ja olenko enää merkityksellinen. Olen myös kuullut paljon tarinoita eduskunnasta tippuneilta edustajilta siitä, että kun yhtäkkiä viedään työyhteisö ja yhteydet, kaikki vähän niin kuin loppuu. Tässä suhteessa pääsihteeri tietää sen etukäteen varmuudella, ei tarvitse odottaa vaalipäivää. Nämä ovat positioriippuvaisia hommia.

Anttila toisin sanoen uskoo, että eläkkeelle siirtyminen ei aiheuta kovin suurta ahdistusta.

– Mutta palataan lokakuun puolivälissä, olisiko se niin helppoa vai ei, hän naurahtaa.