Vuonna 2018 kolme ammattiliittoa – Metalliliitto, Teollisuusalojen ammattiliitto Team ja Puuliitto – yhdistyi ja Teollisuusliitto syntyi. Tänä keväänä Teollisuusliitto kävi ensimmäiset liittokokousvaalinsa.

Puheenjohtaja Riku Aalto kertasi maanantain avajaispuheessaan, että ehdokkaita vaaleissa oli yli 1500 ja äänestysprosentti oli 43,2. Aalto huomautti, että äänioikeutettuja olivat vain työelämässä olevat jäsenet, ja äänestysaktiivisuus olikin siten ”ay-vaalien sarjassa poikkeuksellinen”.

– Jäsendemokratia on jälleen puhunut ja liittokokousedustajat ovat kokoontuneet tänään tänne Tampere-taloon poikkeuksellisen vahva jäsenistön mandaatti takanaan. Täällä teemme tilinpäätöksen päättyneestä viisivuotiskaudesta, mutta ensisijaisesti linjaamme tulevaa, Aalto sanoi.

VIHTAVUORESSA ruutitehtaalla työskentelevä Janne Lahtinen vastaa nauraen kysymykseen odotuksista kokoukselle, että ihan ensimmäiseksi hän odottaa saavansa kokoustekniikan toimimaan. Toiseksi hän odottaa kokoukselta hyviä ratkaisuja ja sellaista strategiaa, joka kantaa liiton vuoteen 2028. Opettelua riittää kokouksessa konkarillekin.

– Olen toiminut ruutitehtaan pääluottamusmiehenä 15 vuotta ja olen ammattiosastomme puheenjohtaja. Tämä liittokokousmalli on uusi, minulle ensimmäinen, kun olimme aiemmin Kemianliitossa ja Teamissa, eikä siellä ollut tällaista, Lahtinen kertoo tunnelmiaan.

Lahtisen työpaikka edustaa teollisuudenalaa, joka valitettavasti hyötyy sodista ja konflikteista. Hän kertoo, ettei Ukrainan sota näy työssä ja tilauksissa vielä. Sitten alkaa näkyä, kun tehdään tavaraa Ukrainaan vietyjen tilalle. Miltä tilanne nyt ruutitehtaalla näyttää?

– Sehän oli liipasimella 2013, kun ranskalainen omistaja möi sitä. Ensin ei löytynyt ostajaa, oli alasajo ja yt-neuvottelut jo käynnissä, kun Nammo osti tehtaan. Nyt tilauskirjat ovat pikkuhiljaa täyttyneet ja nyt on hommaa kauheasti. Nyt on tulossa isot 30 miljoonan euron investoinnit ruutitehtaaseen ja kokonaan uusi nallitehdas, hän kertoo.

TULEVAISUUDENNÄKYMÄT eduskuntavaalien tuloksen jälkeen saavat Lahtisen hetkeksi mietteliääksi. Huolestuttaa, millaisia linjauksia mahdollisesti maahan syntyvä oikeistohallitus tekee.

– Siitähän voisi sanoa pahankin sanan, Lahtinen tokaisee kysymykseen vaalituloksesta.

– Kyllähän se vähän hirvittää, oikeistolaishallitus. Muistan, kun Helsinkiin lähdettiin silloin vähän mieltä ilmaisemaan, kun Sipilän hallitus oli. Ettei vaan jouduttaisi taas samoihin hommiin, kun se ei ole ikinä hyvä, hän jatkaa.

Työmarkkinapolitiikka on ollut kohtuullisen sekaisin viimeiset kaksi vaalikautta, summasi Turun yliopiston työelämänprofessori, valtiotieteiden tohtori Anders Blom viime viikolla. Hän johti tutkimusta, jossa kartoitettiin työmarkkinajärjestelmän toimivuutta ja kehittämistarpeita. Janne Lahtisella ei ole vaikeuksia yhtyä arvioon.

– Minusta se on ihan työnantajalähtöistä, että neuvottelujärjestelmä ei toimi. Työnantaja on itse lähtenyt kolmikannasta pois. Näen niin, että työnantajapuoli itse yrittää livistää siitä ja sitten kuitenkin järjestäytyy kuitenkin itse aika tasaisesti teknologiateollisuuden taakse ja palkkaratkaisuun pyritään.

Lahtinen tuumii, että työntekijäpuolella olisi valmiutta sopimiseen ”vanhalla kolmikannallakin”, mutta se toki kaipaa Lahtisen mielestä myös uudistamista. Olennaista olisi Lahtisen mielessä alakohtaisuus.

– Nyt mennään teknologia-ala edellä neuvotteluihin niin, että kaikki muut odottavat teknologian pöydät ja niiden linjalla mennään. Kyllä se saisi olla niin, että olisi jonkinlainen yleinen linja, millä mentäisiin, mutta alakohtaisesti ei olisi niin kiveen hakattua, hän avaa.

AY-LIIKKEEN tulevaisuuden haasteista Demokraatin haastattelemat kokousedustajat pohtivat varsin samalla tavoin. Janne Lahtinen kiteyttää jaetun huolen: järjestäytymisaste.

Jäsenhankinta on haastavaa niin Teollisuusliitolle kuin muillekin ammattiliitoille.

– Uusien toimijoiden saaminen tähän rinkiin mukaan on haaste. Minäkin olen ollut 15 vuotta pääluottamusmiehenä, enkä ole kertaakaan käynyt vaaleja siitä hommasta. Ei olisi yhtään huono asia, jos se vaihtelisi välillä. Järjestäytymisaste ja uusien toimijoiden saaminen, ne ovat varmasti kaikkien liittojen isoimmat haasteet.

Voisiko ammattiliittojen välinen yhteistyö tarjota joitain eväitä myös järjestäytymisasteen nostamiseen?

Varmasti voisi, Lahtinen vastaa. Hän puntaroi, että liittojen olisi fiksua tehdä tiiviimpää yhteistyötä myös palkankorotusten koordinoinnissa samaan tapaan kuin työnantaja tekee.

– Kyllähän meidän kannattaa tehdä sitä samaa – tehdään omat tavoitteet ja pidetään niistä kiinni. Mutta sillä me tapamme sitä hommaa, jos siinä lähdetään sooloilemaan, että joku lähteekin pyytämään vaikka puolta enemmän kuin toiset. Jos käy niin, että ensin sopimuksen tehnyt saa tietyn määrän palkankorotusta ja muita etuja ja toinen vetää sen jälkeen tuplat, niin varmasti jäsenet liitoissa miettivät, että miten tämä on mahdollista.

Omalla työpaikalla tulevaisuuden pulmaksi Lahtinen nostaa henkilöstön osaamisesta huolehtimisen, kun investointien takia tulee uusia laitteita ja uutta on opittava.

Riittävän aikaisin muutoksiin kouluttamisessa olisi Lahtisen mielestä parantamisen varaa.

– Henkilöstöosaaminen, henkilöstön saaminen ja entisistä kiinni pitäminen ja onhan se toimeentulokin iso asia. Kyllä meilläkin on ansiotaso tippunut. Siihen pitää liittonakin kiinnittää huomiota. Vaikka välillä tuntuu typerältä aina jauhaa palkoista, niin kyllä se vaan on niin iso asia.

Miia Kelsey pitää tärkeänä, että liittokokouksesta lähetettiin terveisiä Säätytalolle.

UUDESTAKAUPUNGISTA Tampereelle saapunut Miia Kelsey odottaa kokoukselta paljon hyviä puheenvuoroja, joissa saadaan jäsenten ääni kuuluviin. Omiakin puheenvuoroja hän lupasi pitää.

– Työtuntijärjestelmän tilapäisestä muuttamisesta, järjestäytymisestä ja ammattiosastojen aktiivisuudesta ja myös meidän rakkaasta Murikka-opistostamme. Se on loistava mesta, siitä pitää huolehtia. Valitettavasti remontin yhteydessä poistettiin lemmikkihuone ja se on nyt iso haaste jäsenille, joille tulee hankaluuksia osallistua kursseille, jos lemmikille ei saa hoitopaikkaa, Kelsey listaa puheenvuorojensa aiheita.

Työrintamalla Kelseylle ei kuulu hyvää. Hän kuuluu siihen isoon joukkoon, joka on saanut Uudenkaupungin autotehtaan – Valmet Automotiven – muutosneuvotteluissa lapun kouraan. Nyt irtisanomisajan aikana olisi tullut täyteen yhdeksän vuotta tehtaalla.

Vuosiin on mahtunut luottamustehtäviä, pari vuotta hän toimi pääluottamusmiehenäkin. Tehtaalla on mennyt heikosti aiemminkin ja ihmiset ovat päässeet takaisin töihin. Kelsey kertoo, että moni nyt irtisanottu odottaa uutta nousua.

Hän itse toivoo löytävänsä työtä järjestökentältä.

TYÖMARKKINAMALLISTA puhuessa Kelsey nostaa esiin paikallisen sopimisen, jota nyt tunnutaan kaipaavan lisää. Kelsey huomauttaa, että paikallista sopimista tehdään työpaikoilla paljon nytkin.

– Kun tivaa lisää paikallista sopimista vaativilta ihmisiltä, että mitä te haluatte sopia toisin, kun työehtosopimus antaa sopia tesin päälle juuri niin paljon kuin haluat. Sitten kierrellään ja kaarrellaan – lopulta kyse on siitä, että halutaan vain heikentää.

– Mutta ei se toimi. Mitä huonommin asiat ovat työntekijöillä, sitä levottomammat ovat työmarkkinat. Työpaikoilla työrauha on levotonta, koska kun tyytymättömyys kasvaa, ennen pitkää kamelin selkä katkeaa.

Miten paikallinen sopiminen onnistui Kelseyn mielestä autotehtaalla? Vaihtelevasti, hän vastaa.

– Joistain asioista on sovittu hyvinkin paljon paremmin kuin työehtosopimuksessa. On esimerkiksi palkallista vapaata syntymäpäivinä. Toisaalta esimerkiksi tuntijärjestelmän muutokset ja joustot ovat olleet hankalia sopia. Niistä on ollut vähän sellaista, että työnantaja haluaisi sanella joustoista, mutta onneksi niistäkin on saatu sovittua. Paikallinen sopiminen toimi paremmin kuin monessa muussa paikassa, hän arvioi.

AVAJAISISSA kuullut Riku Aallon terveiset Säätytalolle olivat Kelseyn mielestä tarpeen. Hänestä on tärkeää, että hallitusneuvotteluissa tiedetään, mitä duunarit haluavat. Vaikka Säätytalolta ei ole päätöksiä tullut, huolettavat Kelseytä puheet esimerkiksi ansiosidonnaisen leikkaamisesta.

– Ihmettelen sitä, koska eihän se vaikuta valtion kassaan juuri mitenkään.

Hän muistuttaa, että ihmiset, jotka ovat olleet pitkään työttömänä, eivät useimmiten ole sitä omasta halustaan. Leikkaukset eivät kannusta töihin, vaan osan ne voivat ennemmin ajaa toimeentulotuen hakijaksi.

– Murto-osa työttömistä on sellaisia, jotka eivät tule ikinä työllistymään. Heillä saattaa olla mielenterveys- tai fyysisiä ongelmia, rajoitteita, joiden vuoksi he eivät tule välttämättä työllistymään ainakaan kokoaikaisesti. Sekään ei johdu siitä, että ne ihmiset eivät haluaisi tehdä töitä.

Teollisuusliiton yhdeksi suurimmista tulevaisuuden haasteista sopimuskulttuurin ongelmien lisäksi järjestäytymisen.

– Se on todellakin haaste, että jäsenmäärät ovat olleet laskussa. Ne pitää saada ylöspäin. Se on ainoa keino pitää meidän tes-neuvottelusysteemiä. Sitä ei ole, ellei meillä ole jäseniä.

Juha Mannin mielestä kuva ay-liikkeen aktiiveista riidanhaluisina änkyröinä kaipaa kipeästi uudistamista.

KARSTULASTA liittokokoukseen saapunut Juha Manni toimii Honkarakenne Oy:ssä osaston luottamusmiehenä. Hän kertoo olleensa aikoinaan pitkään Puuliiton toiminnassa, mutta jäi fuusioneuvottelujen jälkeen hetkeksi pois kuvioista.

– Lähden nyt täysillä tekemään. Nyt on paremmin aikaa keskittyä liittopolitiikkaan, kun hyvinvointialueiden myötä kuntapolitiikassa asiat vähenevät, Karstulassa SDP:n kunnanvaltuutettuna toimiva Manni kertoo.

Manni ei ole ilahtunut tavasta, jolla esimerkiksi Säätytalon neuvotteluista mahdollisesti tulevia linjauksia pelätään ja kauhistellaan ennen kuin mitään avauksia on konkreettisesti tullut. Toki niihin pitää varautua, mutta negaation kautta hän ei haluaisi asioita lähestyä.

– Meidän pitää tietysti puhua niistä asioista, mutta ei mennä sellaiseen fokukseen, että nyt on hirveä työtaistelu tulossa. Se on selvää, että sitten kun sieltä viesti tulee – vaikka että Petteri Orpo (kok.) kertoo, että nyt aiotaan puuttua ansiosidonnaisiin päiviin – niin sitten saman tien täydet päälle. Reaktion pitää silloin olla kova ja sellainen, että reagoidaan ennen kuin päätös tehdään.

Manni katsoo, että jäsenhankintaakin ajatellen olisi tärkeää, että ay-aktiiveista toisinaan syntyvä ”änkyrämäinen” kuva muuttuisi toisenlaiseksi. Varsinkin nuorille riitaa haastava kuva voi olla luotaantyöntävä, Manni tuumii.

Positiivisempi viesti rakentavaan yhteistyöhön pyrkimisestä olisi tervetullut.

– Meidän pitäisi saada enemmän esiin sitä kuvaa, että mehän olemme suurin yhteistyökumppani työnantajille. He tarvitsevat meidän käsiämme ja päitämme siihen, että he saavat tulosta. Ja kun he antavat siitä tuloksesta meille, työntekijä tekee iloisena tulosta heille ja homma toimii.

MANNI arvioi, että kun yritysten johto muuttuu kasvottomaksi, työntekijöiden voi olla vaikeampi nähdä yhteistyön merkitystä. Hän nostaa esimerkiksi Honkarakenteen, joka on vanha perheyritys. Hän kuvaa kunnioittavansa perhettä ”yli kaiken”.

Ennen kuin yritys meni pörssiin, oli johto lähellä ja läsnä. Oli tunne siitä, että työnantaja haluaa, että työntekijällä on töitä.

– Nyt tulee vain yhtäkkiä kasvoton ilmoitus, että yt:t alkaa. Maailma on muuttunut, ennen tehtiin eri lailla.

Honkarakenne on ilmoittanut koko henkilöstöä koskevista muutosneuvotteluista, jotka voivat johtaa irtisanomisiin, lomautuksiin tai muihin työsuhdemuutoksiin. Arvioitu vähennystarve on enintään 27 henkilötyövuotta.

Miten Manni näkee teollisuusalojen tulevaisuuden? Hän nostaa esiin osaavan, uuden työvoiman saamisen.

– Erityisesti nuorten tuleminen teolliselle aloille olisi tärkeää, että saataisiin osaajia. Sellainen kisällimalli, jossa opetetaan työssä ja annetaan aikaa opettamiselle, on kadonnut. Se on haaste.

Lotta Väisänen tuli avoimin ja uteliain mielin katsomaan, millaista liittokokouksessa on.

LOTTA VÄISÄNEN on saapunut liittokokoukseen Kajaanista. Hän työskentelee mekaanisen metsäteollisuuden alalla, Pohjois-Suomen suurimman yksityisen puunjalostajan Pölkky oy:n leivissä. Tällä hetkellä Väisänen sijaistaa entistä pääluottamusmiestä ja toimii ammattiosaston puheenjohtajana. Liittokokous on uusi ja opettava kokemus, hän pohtii. Hän halusi tulla kokoukseen ilman ennakko-odotuksia.

– On tosi mukavaa nähdä muita teollisuusliittolaisia – se on minusta ehkä kaikkein tärkein odotus tälle tapahtumalle. Ja tietysti odotuksena on päätökset tärkeistä asioista, vaikka olen ollut vasta niin vähän aikaa mukana, että kaikesta ei ehkä itsellä ole vielä näkemystä, Väisänen kuvailee tunnelmiaan.

Väisänen, 23, sai ensimmäisiä kokemuksia ay-hommista jo ennen kuin hän aloitti nykyisessä työssään. Hänen silloinen anoppinsa oli aktiivi ammattiosastossa, jota Väisänen nyt luotsaa. Hän oli alkuun mukana talkoohommissa.

Marraskuussa 2019 hän kävi ensimmäisessä Teollisuusliiton nuorisotapahtumassa Rovaniemellä. Aktiivisuudessa oli sen jälkeen tovi taukoa, mutta sillä tiellä nyt ollaan. Miksi Väisänen pitää tärkeänä olla mukana?

– Kyllähän näitä meidän etujamme pitää jollain valvoa. On tärkeää, että työpaikoille saadaan tilanne sellaiseksi, että kaikilla on hyvä olla ja on tasapuolista ja tasavertaista, hän kiteyttää.

Väisänen arvioi, että teollisuusduunarin näkökulmasta juuri suurimmat haasteet liittyvät arjessa pärjäämiseen.

– Työntekijöiden toimeentulo. Se alkaa olla vaakalaudalla. Meillä palkankorotukset ovat jääneet vähän jälkeen ja sen huomaa, kun elämisen kustannukset ovat kasvaneet. Ei jää rahaa mihinkään paitsi pakollisiin. Siihen menee koko tili.

Entä mitä ajatuksia herää tämän hetken työmarkkinamallista? Mekaanisen metsäteollisuuden sopimusalalla solmittiin nyt ensi kertaa yrityskohtaiset työehtosopimukset.

– Vähän kauhulla odotan sitä seuraavaa. Paljon on puhuttu sitä, että onko ensimmäinen sellainen, että työnantaja pyrkii yhteen hyvään sopimukseen ja lähteekö se sitten sen jälkeen rempalleen, Väisänen pohtii.