Kolumnit
2.7.2019 17:00 ・ Päivitetty: 2.7.2019 11:59
Seppo Kääriäinen: Rinteen hallitus on historiallinen, mutta yhdessä asiassa sen on pakko onnistua – ”Se ratkaisee koko pelin”
Pääministeri Rinteen hallitus on ”vihertävä kansanrintama”, vihreillä ja leppäkerttu-RKP:llä vahvistettu vasemmiston ja keskustan hallitus. Se on hivenen muuta kuin ”uusi punamulta”. Vaaleissa tapahtui liikahdus punavihreään suuntaan.
Hallitusohjelman nimi ”Osallistava ja osaava Suomi – sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta” on jyhkeä. Ohjelma on seikkaperäinen, mutta paljon selvitettävää, neuvoteltavaa ja sovittavaa jää hallituksen sisälle. Vääntöjä riittää.
Mutta siihen historiallisuuteen. Otetaanpa muutama poiminta. Suomi saa ensimmäisen vihreän ulkoministerin- ja myös sisäministerin. Ja kohta meillä on ympäristö- ja ilmastoministeri – ei vain ympäristöministeri.
Vasemmistoliitto ottaa ensimmäistä kertaa ykköspaikat opetusministeriössä ja sosiaali- ja terveysministeriössä. Ne ovat strategisia paikkoja.
Demaripääministeri oli viimeksi vaalikaudella 1999–2003, 16 vuotta sitten. Lipponenhan se silloin. Rinne liittyy kovaan kaartiin.
Ohjelmassa on 129 kertaa maininta ”selvitetään”. Se tarkoittaa, että hallituksen sisällä tehdään politiikkaa.
Keskustan puheenjohtaja ei tule hallituksen avauskokoonpanoon, kun Sipilä jättää hallituspelikentät. Viimeksi näin oli vuosina 1982–83, kun demarit antoivat oppitunteja Paavo Väyryselle.
Lisää aiheesta
Hallitusohjelma julkistettiin Oodissa, pääkaupungin kirjastossa niin, että kansa saattoi seurata paikan päällä tilaisuutta ja esittää kysymyksiä. Uutta sekin.
Hallitusohjelma on ennätyspitkä, yli 190 liuskaa.
Milloinkaan aiemmin hallitusohjelmaa ei ole vuodettu medialle paloittain eikä kokonaisuutena niinkuin nyt tapahtui. Onhan se ennätys sekin.
Ohjelmassa on 129 kertaa maininta ”selvitetään”. Se tarkoittaa, että hallituksen sisällä tehdään politiikkaa. Muodostuuko vääntötilanteissa vakioenemmistö ja -vähemmistö? Toivottavasti ei.
Sipilän rakentama lähtölava on hyvä.
Rinne vei hallitusryhmät ”leirikouluun” Korpilammelle sitouttamistilaisuuteen. Hyvä idea. Pääministeri Sorsa kutsui yhteiskunnan eliitin samaan paikkaan syyskuussa 1977 hakemaan yhteisymmärrystä.
Pääministeri Rinteen ”muutoshallitus” tekee monella tapaa pesäeroa Sipilän aikaan. Se on hallituspolitiikan sääntö, teesistä antiteesiin.
Työmarkkinajärjestöille ladataan iso vastuu työllistämisessä.
Leikkauspolitiikasta siirrytään sosiaalisempaan meininkiin. Rinne sanoi useaan kertaan hallitusohjelman julkistamisessa, että ohjelma kaventaa tuloeroja. Uskotaan ja toivotaan.
Talouden näköala kyselyttää. Sipilän rakentama lähtölava on hyvä. Työllisyysasteen nousu yli 72 prosentin antaa Rinteelle mojovan lähtökohdan.
Peruskysymys kuuluu, onnistuuko Rinteen hallitus saavuttamaan 75 prosentin työllisyysasteen. On oikeastaan pakko. Se ratkaisee koko pelin. Talouspolitiikan saavutuksilla ei vaaleja Suomessa välttämättä voiteta, mutta epäonnistuminen taloudenpidossa tietää kansan kuritusta.
Kirjoitus on julkaistu ensin Demokraatin aikakauslehdessä Vallan laidalla -palstalla. Seppo Kääriäinen vuorottelee Ulpu Iivarin ja Osmo Soininvaaran kanssa.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.