Tuovisen mukaan Metalli 195:n historia on osa Suomen sodanjälkeistä selviytymistarinaa ja sopimusyhteiskunnan syntyä. Suomalainen sopimusyhteiskunta ei olisi ollut mahdollinen ilman ay-liikkeen panosta. Eikä Suomi olisi ilman ay-liikkeen ihmisten työtä ja ponnistelua nykyisen kaltainen pohjoismainen hyvinvointivaltio.

– Suomen sopimusyhteiskunnan alkutahdit lyötiin talvisodan dramaattisina päivinä. Tammikuun kihlauksen vaiheissa ratkaistiin Suomen selviytymisen ja kansanvaltaisen valtiollisen toiminnan kohtalo. Juuri tähän ajankohtaan osuu myös Metalli 7:n hajoaminen ja Metalli 195:n perustaminen syksyllä 1949, Tuovinen sanoo.

Kommunistit rynnistävät

Tuovinen sanoo, että rintamalla ollut sukupolvi otti vastuuta 1940-luvun viimeisinä vuosina maan tulevaisuudesta. Maan sisäpolitiikassa ja työväenliikkeessä sosialidemokraatit kävivät kovaa taistelua kommunisteja ja kansandemokraatteja vastaan. Taistelu ratkesi vaaran vuosien päättymisen myötä sosialidemokraattien torjuntavoittoon.

– Ammattiyhdistysliikkeessä taistelu sosialidemokraattien ja kommunistien välillä jatkui kiivaana seuraavinakin vuosikymmeninä. Metalliliitosta suurena ammattiliittona ja SAK:n tasapainoliittona tuli tämän taistelun päänäyttämö. Tässä taistelussa Metalli 195:n jäsenet ja erityisesti aktiivit olivat kiinteästi mukana.

Presidentti J.K. Paasikivi luotti pääministeri K.A. Fagerholmin ja sosialidemokraattien kykyyn pelastaa maa sodanjälkeiseltä kaaokselta. Porvaripuolueisiin Paasikivi ei luottanut. Fagerholmin sos.dem. vähemmistöhallitus uskalsi asettaa rohkeasti myös rajoja Neuvostoliiton liialliselle puuttumiselle Suomen sisäisiin asioihin.

Neuvostoliiton romahdus ratkaisi taistelun

Metalliliiton ja myös Metalli 195:n toimintaa sävytti Tuovisen mukaan sisäisten rintamien poliittinen taistelu vielä 1940-luvun vaaran vuosien jälkeen. Neuvostoliiton tuki kommunisteille oli merkittävää. Vasta Neuvostoliiton romahtaminen 1990-luvun alussa muutti tilanteen. Ay-liikkeen ja Metalliliiton pitkän sisäisen kamppailun voitti sosialidemokraattinen ryhmä. Per-Erik Lundhin ollessa Metalliliiton johdossa 1980-luvulta alkaen supistui demareiden ja kansandemokraattien välinen kuilu.

– Suomi vahvisti yhteyksiään ja sitoutumistaan kohti Pohjolan ja läntisen Euroopan demokratioita. EU-jäsenyys oli tälle kehitykselle luonnollinen jatke. Tätä kehitystä Metalli 195 asettui tukemaan. Neuvostoliiton ja kommunismin romahtamisen jälkeen ay-liike joutuu nyt kamppailemaan uusliberalismin ja monien globalisaation tuottamien haasteiden paineessa puolustaessaan työntekijöiden oikeuksia ja elintasoa, Tuovinen sanoo.

Metalli 195 ymmärsi 1990-luvun laman jälkeen kehittää ja uudistaa järjestöllistä toimintaansa. Nuorisoa alkoi tulla toimintaan mukaan. Osasto kykeni pitämään huolta keskeisistä työkaluistaan eli työpaikkojen luottamusmiesorganisaatiosta. Jäsenpalvelut lisääntyivät ja aktiivisuus muutakin yhteiskunnallista toimintaa kohtaan kasvoi.

Tuttuja ihmisiä ja rukkasen hajua

Tuovinen tuo teoksensa sivuilla esiin monia viime vuosikymmenien ay-aktiiveja, joiden vaikutus myös kunnallisessa ja valtakunnallisessa politiikassa oli ja on merkittävä.

Julkistamistilaisuudessa Tuovinen pohti, onko hän saanut teokseensa tarpeeksi ”rukkasen hajua”. Hän uskoi tavoittaneensa rukkasen hajun valitsemalla kirjan kirjoittamiselle vaihtoehdon, joka nostaa henkilökuvaukset ja haastattelut esille sekä kytkee kirjan oman aikansa tapahtumiin – yhteiskunnallisiin ja poliittisiin mullistuksiin.