70-luvulla SDP vei eteenpäin kansanterveyteen, peruskouluun ja päivähoitoon liittyviä asioita. Ahteen arviossa 80-luvun suurin hanke oli ympäristö. SDP:ssä ymmärrettiin, että se oli otettava poliittiselle agendalle, koska kansalaistoimintakin kävi jo niin kovilla kierroksilla. 90-luvulla puolue taasen kuljetti Suomea EU:hun.

– Nämä vuosikymmenet olivat sosialidemokratian poliittisen voiman ja myös voimakkaan tahdon aikaa. Ilman muuta voi sanoa, että ympäristöpolitiikka siirtyi sosialidemokraattisen puolueen johtoon 80-luvulla. Se tehtävä hoidettiin hyvin. Oltiin aktiivisia. Valitettavasti tuo aktiivisuus on pikkaisen lasahtanut. Emme ole enää pystyneet profiloitumaan niin paljon kuin olisi ympäristön kannalta tärkeää, Ahde sanoo.

Matti ja puoliso Hilkka Ahteen elämää ovat viime aikoina sävyttäneet Matin vakava sairaus ja toisaalta myös muutto Helsingin Hakaniemestä hieman itään Arabianrantaan.

Muuttaessaan hän on kantanut kymmeniä laatikkoja kirjoja kierrätyskeskukseen ja Pertunmaan kirjastoon. Ahteella on 1 100 vinyylilevyä klassista musiikkia ja työväenlauluja ja 2 500 cd-levyä. Hän on nyt soittanut kaikki vinyylit läpi.

– Samalla käyn muistoja läpi. Siirryn ajassa taaksepäin, tulee paljon erilaisia muistikuvia. Tarkastan levyjen kunnon. Helmet kerään itselleni ja jaan suvulle. Minulla on hirmuinen määrä ystäviä, jotka haluavat osan näistä. Kaikilta matkoiltani maailmassa, joita olen elämässäni tehnyt, ympäristöministeriajoiltakin, olen tuonut levyjä – ei siis levyn.

1970–1980-luvut olivat suuren ympäristöheräämisen aikaa. Koijärvi, Torronsuo ja Kuusamon metsät piirtyivät keskeisinä taistelutantereina ihmisten mieliin. Jo 1969 sosialidemokraattinen puolue oli hyväksynyt ensimmäisenä suomalaisena puolueena itselleen erittäin modernin ja laaja-alaisen ympäristöpoliittisen ohjelman. Se oli edelläkävijä.

Ahde käy haastattelussa värikkäästi läpi vaiheita, kun sosialidemokraatit ajoivat Suomeen ympäristöministeriötä.

– Käytiin kovat taistelut, urani vaikeimmat. Lopulta keskustakin hallituksessa joutui huomaamaan, että jokin ministeriö pitää perustaa.

Ahde oli hoitanut jo Sorsan III hallituksessa sisäasiainministerin tonttia, jolle ympäristöasiat kuuluivat. Sorsan IV:ssäkin hän aloitti sisäministerinä ennen kuin ympäristöministeriö käynnisti toimintansa lokakuun alusta 1983.

Loppuvaiheissa hallitusneuvotteluja Sorsa oli määrännyt keskustan Seppo Kääriäisen ja Ahteen ratkaisemaan viimeisenä hiertänyttä kysymystä ja ilmoittanut, että takaisin ei ole tulemista, ennen kuin asia on ratkaistu. Ratkaisu syntyi. Eduskunta sai päättää, tulisiko Suomeen keskustan ajama suppea ympäristöministeriö vai SDP:n ajama laaja, johon kuuluivat muun muassa kaavoitus- ja asuntoasiat. Ahde laski voittavansa ja näin lopulta kävi.

Ympäristöministerinä Ahde otti ympäristön ei vain järjen vaan myös sydämen asiakseen. Hän ajoi luonnon etua niin henkeen ja vereen, että vastustusta tuli omiltakin. Esimerkiksi omassa Oulun vaalipiirissä Ahde torppasi Oulujärven ylitystien rakentamisen.

Ahteen aikana rakennettiin ympäristöhallinto lääneihin ja kuntiin. Ilmastonsuojelussa otettiin ensimmäiset isot askeleet. Vesiensuojelu edistyi, puunjalostusteollisuuspaikkakuntien uimavedet alkoivat parantua. Luotiin oikeastaan koko suomalaisen ympäristölainsäädännön perusta, vaativimpana varmasti koskiensuojelulaki.

– Päätettiin, että kaikki vielä vapaana virtaavat vedet suojellaan ja niitä ei rakenneta. Ne olivat menettäneet sähkötaloudellisen merkityksen.

– Ensimmäiset neljä vuotta, jotka ministeriö toimi, olivat taistelua, Ahde tiivistää.

Pöydällä oli Kollajaa ja Ruunaankoskea, jonka sosialidemokraatit olivat päättäneet Lieksassa rakentaa. Ahde torppasi hankkeen.

– Luulen, että vapaata Ruunaankoskea katsovat kiittävät, että se sisällytettiin koskiensuojelulakiin.

Kitkaniemen kansallispuiston laajentaminen Kuusamossa oli niin ikään hankala projekti.

– Sain tappouhkauksia, olin niiden takia Supon vartioinnissa.

Matti Ahteen mukaan sosialidemokratian ideologiseen ytimeen kuuluu ihmisen ja luonnon tasapaino. Liikkeen arvoista on suoraan johdettavissa se, ettei ihminen voi ottaa luonnosta enempää kuin se antaa.

Hänen mukaansa tätä eivät SDP:n kunnallis- ja kaupunkipoliitikot ole laajasti sisäistäneet.

– Siellä on myönteisyyttä rakentamiselle ja teollisuudelle, mikä on jättänyt nämä arvot vähän varjoon.

Ympäristö- ja kulttuuriasioiden jääminen marginaaliin sosialiademokratian julkikuvassa on Ahteen mielestä tapahtunut jo 1990-luvulta alkaen.

– Yleinen sivistys on oleellinen osa sosialidemokratiaa. Ei riitä, että sen käytännön hoito annetaan sinänsä tärkeälle Työväen sivistysliitolle. Kulttuuri- ja sivistyspoliittista työtä tarvitaan aidosti myös puolueelta, ympäristösuojelussa samalla tavalla. Myös emäpuolueen on otettava keskeinen vastuu ja pidettävä näitä koko ajan esillä. Minulle ympäristö tulee syvältä sosialidemokratian arvoista. Sitä ei tarvitse pinnistellä. Sama koskee kulttuuria. Se on sosialidemokratian ydintä yhtä lailla kuin teollisuuden työpaikoista huolehtiminen.

Kritiikistään huolimatta Ahde sanoo, että eduskuntaryhmässäkin on näkyvillä paikoilla ihmisiä, joille ympäristökysymykset ovat tärkeitä.

Hän toivoo ja uskoo, että SDP ottaa isomman ruudun ympäristöasioissa erityisesti nyt kun vihreä liike on siirtymässä luonnonsuojelusta ja ympäristökysyyksistä kohti muita puolueita.

– Siellä alkaa olla tyhjiötä. Li Andersson (vas.) on yrittänyt paikata aukkoa. Minusta tämä on kuitenkin sosialidemokratian oma paikka. Riippumatta muista puolueista, emme voi unohtaa luonnon suurta merkitystä koko pallolle ja ennen kaikkea ihmisten hyvinvoinnille.

Ahde muistuttaa, että sosialidemokratia on hyvinvointia tavoitteleva liike.

– Luonto on myös tasa-arvon näkökulmasta hieno mahdollisuus ja hyvinvoinnin lähde kaikille. Kaikkia asioita ei voi panna talouden ja rahan alttarille. Luontoa ei voi uhrata.

SDP työstää paraikaa periaateohjelmaa. Ahde toivookin, että ympäristöasiat näkyvät siinä vahvasti.

– Myös oikean sosialistisen ajattelun keskiöön kuuluu puhdas luonto ja ihmisen ja luonnon tasapaino.

Paljon tärkeämpää kuin periaateohjelma, on Ahteen mukaan kuitenkin vaikuttaminen.

– Politiikka on puhumalla vaikuttamista, julkisuuteen tulemista, hän muistuttaa ja odottaa, että suurimmat ympäristön kipukohdat tulisivat myös poliitikkojen sanoihin.

– Sen täytyy kuulua ja näkyä liikkeen jokapäiväisessä elämässä ja työssä. Se ei ole mikään temppu-asia vaan laajan sivistyksen ja laajan sosialidemokraattisen ymmärtämyksen oivaltamista. Sosialidemokraattien pitää palauttaa itselleen johto myös ympäristöpolitiikan tekijänä.