Kolumnit
11.5.2020 18:00 ・ Päivitetty: 11.5.2020 18:27
Sikke Sumari: Perhe on paras – ruokapöydässä
Me suomalaiset ihailemme, ja ehkä vähän myös kadehdimme italialaisia, koska heille perheen ja suvun syöminen yhdessä on itsestäänselvyys. Katselemme kaihoten, kun pitkän ruokapöydän ääressä istuu iso perhe vauvasta vaariin. Kaikkein vanhimmilla on kunniapaikat pöydän päässä – ja jos ei syönti heiltä enää omatoimisesti suju, niin nuoremmat syöttävät. Siinä se lusikka autetaan nonnan suuhun missä bambinonkin.
Kuulumisia vaihdetaan, jalkapallosta riidellään, päivän politiikkaa käydään läpi. Elämää ja ääntä on tila täynnä. Ja lämpöä. Ihmisten yhteydestä syntyvää lämpöä ja ääntä. Riitasoinnutkin sallitaan.
Eikä tämä suinkaan tarkoita sitä, että tarjottuun ruokaan suhtauduttaisiin välinpitämättömästi! Italiassako – ei koskaan!
Mitä muuta siellä syödään kuin pizzaa ja pastaa?
Vaikka ihailemme tätä kokoontumista yhteisen ruokapöydän ympärille, emme itse aina voi toimia niin, vaikka haluaisimme. Perheet asuvat hajallaan, on muutettu maalta kaupunkiin ja vanhukset jääneet matkojen päähän. Harrastukset vievät perheenjäseniä eri suuntiin. Yhteistä aikaa on vaikea löytää, ja ruokailun hoitaa jokainen tavallaan ja ajallaan.
Mutta jospa tässä ajassa, tässä hetkessä, tässä tilanteessa huomaammekin, kuinka antoisaa on jakaa aikaa rakkaidensa kanssa. Ajatukset pitäisi nyt viedä jonnekin muualle, pois rajoituksista, pois kiertämästä koronakehää. Enkä voi keksiä siihen paremmin sopivaa paikkaa kuin yhteinen ruokapöytä.
Nyt voisikin valmistaa perheen kanssa yhdessä italialaista ruokaa. Kaikkihan sitäkin rakastavat. Aterian aikana keskusteltaisiin Italian kulttuurista ja tavoista. Mitä muuta siellä syödään kuin pizzaa ja pastaa?
Vieraita maita ja kulttuureita riittää tutkittavaksi.
Miten ja mitä syövät marokkolaiset, entä intialaiset ja japanilaiset? Minkälainen on heidän uskontonsa ja perhe-elämänsä?
Jokainen perheenjäsen saa vuorollaan päättää maan, joka on aterian puheenaihe. Kenties tehdään valitun maan ruokaakin. Jokaista kuunnellaan ja jokaisen mielipidettä kunnioitetaan.
Aikuiset saattavat hämmästyä, kun huomaavat, kuinka kiinnostavasti ja innostuneesti lapset ja nuoret osaavat keskustella, kun aihe on kiinnostavampi kuin se, onko läksyt luettu tai huone siivottu.
Ei haittaa, vaikka perhe olisi hajallaan. Otetaan erilleen joutuneet aterialle virtuaalisesti mukaan.
Se on korvaamaton lahja.
Mummot ja vaarit pyydetään kertomaan lapsuutensa ruoasta ja ruokatavoista, juuristaan. Ajasta, jolloin Suomessakin perheet vielä istuivat päivälliselle yhdessä kello viisi, eikä paprikasta ja banaanista oltu vielä kuultukaan. Perheen yhteinen historia ja suvun juuret saattavat monelle olla uutta ja kiehtovaa.
Jospa nämä perheen yhteiset kulttuuriateriat jäisivätkin tavaksi tämän karanteenin jälkeen, edes kerran viikossa… Vaikka kaikki sen jälkeen taas rientäisivätkin tahoilleen.
Perheen yhteinen ateria lujittaa perhettä ja sitoo sen lempeästi yhteen. Se antaa lapsille ja nuorille koko loppuelämän kestävän turvallisuuden ja yhteenkuuluvuuden tunteen. Se on korvaamaton lahja.
Siispä maailmankartat ja keittokirjat esiin ja sormi kartalle. Mikä maa jäi sormen alle?
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.