Nyt muistuu mieleen ainakin kymmenen lakiesitystä, mitkä on vähän ajan kuluttua peruttu. Miksi näin on menetelty, voi vain arvailla, koska Sipilän, Soinin tai Orpo/Stubbin pään sisään ei pääse. Jotakin sen täytyy kuvastaa hallituspuolueiden ja – johtajien yhteistyökyvystä. Päätöksiä tehdään nopeasti ja mutu-tunteella. Vasta jälkikäteen mietitään, minkälainen kompromissista tuli, puhumattakaan päätösten vaikuttavuusarviointien tekemisestä. Osaksi kysymys voi olla virkamiesvallasta tai -esityksistä.

Virkamiehet esittelevät erilaisia vaihtoehtoja ongelmien ratkaisemiseksi. Sitten hallituskolmikko sorvaa vaihtoehdoista sekasikiön ymmärtämättä, että kaikki voi vaikuttaa kaikkeen. Kun hallitus peruu esityksensä, mitä hallitus on tehnyt. Vastaan, että ei mitään.

Millaiselta Sipilän johtaman regiimin työskentely näyttää ulospäin? Kansalaisilla ei varmaan ole kovin turvallinen olo, koska sokea Reettakin näkee työskentelyn epäjohdonmukaisuuden. Hallituskolmikolla voi tietysti olla taktiikka heittää kansalle ja toimittajille ”täkyjä”. Sitten katsotaan, mitä seuraa. Jos nousee älämölö, haudataan ja vaietaan esitys kuoliaaksi. Ei vaikuta pitkäjänteiseltä ja harkitulta päätöksenteolta.

Jopa joku televisioesiintyminen on vaikuttanut pääministeriin ja hän on pyörtänyt päätöksensä. Voi sanoa, että hallituksella on niin hyvä itsetunto, että se uskaltaa myöntää virheensä ja peruuttaa kaksi askelta taaksepäin. Itsetunnosta en tiedä, mutta näennäistoiminnalta tekemiset vaikuttavat. Päätöksenteko puhkeaa nopeasti kukkaan ja sitten hitaasti esitykset lakastuvat. Hallitus on ”oravanpyörässä”, liikettä on, mutta maisemat eivät vaihdu.

Sipilä esittelee mielellään prosessikaavioita. Nyt minä esitän hänelle muutosprosessia. Päätöksenteon valmisteluu kannattaisi käyttää se aika, mikä menee nyt asioiden perumiseen tai lykkäämiseen.

Kyllä lainvalmistelijoissa on ihan fiksuja osaajia. He pystyvät kertomaan myös sen, miltä päätöspulla lopulta maistuu kansalaisen suussa, ja miten se vaikuttaa hänen elämäänsä. Toisaalta miten leikkaus vaikuttaa kansantalouteen, parantaako se taloutta vai taannuttaako rahavirtoja. Virkamiehet tarvitsevat aikaa valmistelussa ja ministeriöiden välistä yhteistyötä, jotta kaikki toinen toisiinsa vaikuttavat seikat saadaan puntariin.

Vaikka päätöksiä on peruttu tiivistyvään tahtiin, vielä kannattaisi harkita muutamaa suunnitemaa. Yksi tärkeimmistä on sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus.

Yhtiöittämisvaatimus on ihan mieletön hoitoketjujen ja kokonaisuuden hallinnan kannalta. Maakuntauudistus kaventaa demokratiaa ja kuntien itsehallintoa. Lisäksi se on epäoikeudenmukainen, koska isot kasvukeskukset pannaan maksumiehiksi. Tämä taannuttaa niiden elinvoimaa ja siten koko Suomea.

Työttömyysturvaan tehdyt heikennykset pitäisi perua. Jos TE-keskuksien toimintaa ei vahvisteta, alun perin ulkoistettaviksi aiottu työttömien kolmen kuukauden välein tapahtuva puhuttelu muuttuu näennäistoiminnaksi ja rangaistukseksi.

Hallitus vetoaa aina ohjelmaansa. Se on kokonaisuus, johon ei tule puutua. Toisin on käynyt monet kerrat. On pitänyt tinkiä siitä, mistä on yhdessä sovittu. Hallitus on perunut keskeisiä aikomuksiaan jo yli kymmenen kertaa. Sipilän trio syyllistyy siihen, mitä se lähti vastustamaan. Asioitten jahkaamiseen ja päättämättömyyteen.

Aikaa kuluu turhaan päätösten valmistelusta eduskunnan päätökseen, koska iso osa lakiesityksistä menee uudelleen valmisteluun, lykätään tai perutaan. Turhaa työtä on turha tehdä eikä aina tarvitse painostusryhmiä tai lobbareita kuunnella.