Jotkut hallitukset muistetaan jopa  historian kirjoissakin. Sipilän porukkakin tulee saamaan nimensä historiaan, halusipa se sitä tai ei. Nimittäin se on ollut kansalaisia kohtaan teoiltaan ja arvoiltaan historiallisen julma hallitus.

Suomen vahvuuksia ovat olleet vahva tasa-arvo, oikeudenmukaisuus ja reilu tulosten jakaminen kaikille. Kaikkien edellä mainittujen hyveitten yllä pitämisessä ja edistämisessä saa hallitus mielestäni hylätyn arvosanan. Toinen käsi on antanut niille, joilla jo on, toinen on köyhistä köyhimmille tarjonnut vain mielikuvia paremmasta huomenesta.

Työllisyys on kohentunut ja viime vuodet kansantalous on ollut laukalla. Köyhyys ei vain vähene, mutta eriarvoisuus lisääntyy. Jotakin on päätöksenteossa ollut pahasti vialla. Köyhyyden syyt toki tiedetään. Työtunteja ei kerry tarpeeksi, perheissä on vain yksi palkkatyöläinen, palkat ovat alhaalla, hinnat kohoavat ja sosiaalietuuksia on karsittu.

Vaikka vähäosaisuuden syyt ovat siis olleet tiedossa, juuri näitä köyhyyden juurisyitä hallitus on tahallaan tai taitamattomuuttaan ruokkinut niistämällä toimeentuloa paitsi työväestöltä niin eläkeläisiltä, opiskelijoilta, lapsiperheiltä ja jopa varusmiehiltä. Ai niin, unohdin listasta vielä vammaiset ja sairaat. Heidänkin tukiaan on leikattu.

Sairastaminen ylipäätään on tullut kalliimmaksi, esimerkkinä lääkkeitten 50 euron vuotuinen lisäomavastuu. Eikä tässäkään vielä kaikki. Kunnilta leikattiin valtionosuuksia. Tämäkin vaikuttaa köyhyyteen välillisesti. Kunnat joutuvat karsimaan palveluja ja parsimaan omaa talouttaan valtion rahahanojen kiristyessä.

Täytyy muistuttaa myös hallituksen alkutaipaleesta. En millään voi unohtaa tulevaisuuspanostusten leikkauksia. Koulutuksesta vietiin 600 miljoonaa euroa, ja mitä siitä seurasi. Ammattiin opiskelevat ovat heitteillä ja maleksivat osan kouluviikkoa kaduilla opiskellen elämää omaehtoisesti. Kai heistäkin sitten tulee ammatti-ihmisiä kun laaturimaa kylliksi lasketaan. Lopulta viime vuonna onneksi ymmärrettiin se, että hoitajille täytyy tehdä jonkinmoiset testit ennen opiskelua, etteivät kaikki seinähullut ja narkkarit vanhuksiamme pääse hoitamaan.

Työttömät ovat olleet tämän hallituskoplan erityisessä ”suojeluksessa”. He ovat olleet silmätikkuina ja malkoina työministeri Jari Lindströmin aivokurkiaisessa. Ajattelu on mennyt niin, että työtön on laiska ja syyllinen omaan ahdinkoonsa. Ihmisellä ei saa olla omia ajatuksia ja itsemääräämisoikeutta siihen, mikä olisi hänelle itselleen parasta. Lindströmin ihmiskäsityksen mukaan ihminen voidaan pakottaa tekemään mitä tahansa oman elantonsa ansaitsemiseksi.

Suomen ilmasto-olosuhteissa ei työttömällä juuri ole muuta vaihtoehtoa kuin alistuminen yhteiskunnan tahtoon tai kuoleminen syrjäytyneenä roskalaatikossa. Siis hallitukselle pääasia on se, että maisteri työllistyy vaikka lattiaa luuttuamalla kunhan kaunistaa tilastoja. Ennen tätä kutsuttiin orjuudeksi, nyt aktiivimalliksi. Ja aktiivimalli on myös kaunisteltu työttömän kurinpitotoimi ja merkitsee taloudellista ahdistelua.

Sopii hyvin työministerin ihmiskäsitykseen. Jari pohtii mielessään, että eihän sitä ministeriksi muuten olisi päässytkään, ellei olisi tuota jämäkkyyttä ja luovia ajatuksia! Ja toisaalta, onhan se mukavaa joskus komentaa muita ihmisiä kun on aina ollut tähän asti itse pääluottamusmiehenä herrojen kusitolppana ja omien mielestä vellihousuna. Ja Petteri Orpokin jo sentään kaveeraa ja kysyy mielipidettä, ”hei Jari, mitä mieltä olet tästä työttömyysturvan indeksileikkauksesta?”

Työllisiäkin Sipilän konklaavi parhaansa mukaan kyykyttänyt. En jaksa toistaa niitä monia työelämän heikennyksiä ja palkkaleikkauksia, mitä tämä reposakki on tehnyt, mutta kyllä työläiset ja pienipalkkaiset hoitajat sen muistavat. Pakko- ja irtisanomislait tässä nyt tulevat päällimmäisenä mieleen.

Vaalit lähestyvät ja ihmisen muisti on lyhyt. Kai me äänestäjät kuitenkin nyt tulevissa vaaleissa meneillään olevan vaalikauden tekoset muistetaan. Sen verran pahoilta ne ovat suussamme maistuneet! Valta on nyt kansalla, kaikkivaltiaalla.