Sitkeässä istuu ajatus siitä että työttömyys johtuu henkilöiden omasta laiskuudesta. Hallituksen mielestä paras tapa työttömyyden poistamiseen on kurjistaa ihmisten toimeentuloa riittävästi niin työpaikkoja alkaa ”löytymään.”Hallitus pähkäilee karenssipäivien lukumäärän kanssa, kun työllisyysongelma on aivan muualla. Kun ns. kilpailukykysopimus on nyt saatu maaliin olisi hyvä saada laskelma myös työnantajien tekemistä palkkojen alennuksista, lahjoituksista ym. taloudellisista uhrauksista, joita luvattiin.

Mikkel Näkkäläjärvi kirjoitti Demokraatin kolumnissaan, että pitää pysyä tosiasioissa ja että mielipiteet voivat erota mutta faktat ovat samoja. Istuva hallitus ei kuitenkaan ole ottanut käyttöön tätä periaatetta. Se edelleen haikailee ”kovia päätöksiä työllisyyden parantamiseksi”. Kumma kyllä tämän kovuuden kohteena ovat toistuvasti työttömät työnhakijat kun kovuutta pitäisi osoittaa aivan eri suuntaa. Sääntelyn purkaminen oli myös tavoitteena mutta se ei koske työttömiä vaan heille suunnitellaan lisää sääntöjä.

Hallituksen esitykset työntekijän aseman heikentämiseksi perustuvat oletuksiin ja oikeistolaiseen ideologiaan eivät tutkimuksiin ja tosiasioihin. Se näkyy myös valtiovarainministeriön perusteluissa.

Hallituksen esityksessä työnantajalle ”tulee oikeus palkata pitkäaikaistyötön määräaikaiseen työsuhteeseen ilman perusteluja.” Samoin ”koeaika pitenee puoleen vuoteen ja työnantajan takaisinottovelvoite lyhenee neljään kuukauteen”. Minkään toimenpiteen työllisyysvaikutuksesta ei ole tutkittua tietoa.

Sen VVM itsekin myöntää: ”Tutkimustietoa, joka olisi kohdistettu juuri määräaikaisen työn sääntelyn purkamisen ja pitkäaikaistyöttömyyden väliseen yhteyteen on kuitenkin kohtalaisen vähäistä.”” Koeajan pituuden vaikutuksista on olemassa hyvin niukasti tutkittua tietoa, joten lain vaikutusten arviointi objektiivisin kriteerein on haasteellista.” ” Takaisinottovelvollisuuden vaikutuksista työmarkkinoilla ei juuri ole tehty empiiristä tutkimusta. Onkin mahdotonta luotettavasti arvioida, onko sillä todellisia vaikutuksia työllistämiskynnykseen vai ei.”

Nämä perustelut huomioon ottaen Suomen Yrittäjät –järjestön lupaus 60 000 työpaikasta näiden uudistusten ja paikallisen sopimisen sallimisen jälkeen on propagandaa. Taisi yrittäjien puheenjohtaja vielä todeta, että työpaikat syntyvät ilman palkanalennuksia.

Vuodesta toiseen on myös yrityksille annettuja verohelpotuksia perusteltu dynaamisilla vaikutuksilla eli työllistämisen parantumisella. Miljardien tulonsiirroista ei kuitenkaan ole ollut muuta vaikutusta kuin osinkomäärien kasvu suuryrityksillä. VVM:n mukaan valtion yritystuet, sekä suorat että epäsuorat ovat yhteensä n. 6 miljardia euroa. Niitä ovat nykyään arvostelleet jo myös eräät elinkeinoelämän johtajat ja tutkimuslaitosten tutkijat.

Ensi vuoden budjetissa ehdotukset lahja- ja perintöveron sekä eräiden yritystulojen veronalennukset ovat esillä, samaan aikaan kun koulutuksesta ja tutkimuksesta leikataan. Tämä on sitäkin ihmeellisempää kun lähes kaikki sekä kotimaiset että kansainväliset koulutuksen ja innovaatiopolitiikan asiantuntijat ovat sitä arvostelleet.

Tällaisena aikana kun globalisaation vaikutuksia pitäisi entistä enemmän pystyä hyödyntämään pitää Suomessa sijoittaa tulevaisuuteen. Tämä edellyttäisi sisäistä eheyttämispolitiikkaa ja entistä oikeudenmukaisempaa tulo ja talouspolitiikkaa. Historia osoittaa, että mikään markkinatalous ei ole säätelemättömänä luonut hyvinvointiyhteiskuntaa. Aina on tarvittu valtiota, kuntia ja ohjattua markkinataloutta. Tällainen yhteiskunta tarvitsee myös vahvaa ay-liikettä.

Tästä syystä ulkopuolelta katsottuna Akavan lähtö työntekijärintamasta juuri nyt näyttää erikoiselta. Ei voi välttyä vaikutelmalta, että kyseessä on jonkinlainen valtaan liittyvä liikehdintä. Kuvitteleeko Akava saavansa parempia sopimuksia ja enemmän vaikutusvaltaa, irtautuessaan yhteisestä palkansaajarintamasta? Juuri nyt tarvittaisiin palkansaajien ja koko työntekijäjoukon kannalta yhteistyötä. Ay-liikkeen pitää uudistua, sen pitää olla paljon ketterämpi kuin tähän saakka ja sen tulee ennakoida tulevia haasteita paljon perusteellisemmin.

Taloustiede on lähes aina myös poliittista taloustiedettä ja siksi esimerkiksi palkansaajien tutkimuslaitosta tarvitaan tutkimustiedon objektiivisuuden varmistamiseksi. On voitava testata EK:n ja myös pankkien ekonomistien esittämät väitteet tosiasioihin nojautuen.