Sipilän hallitus katsoi jälleen kerran asiakseen kaikkien työajan pidennysten, leikkausten ja kikyjen jälkeen iskeä suoraan palkansaajaliikkeen ytimeen. Ei ole siis ihme jos koko liike jäsenistöineen on noussut työsuhdeturvan heikennyksiä vastaan.

Kuten Sipilän hallituksen toimintatapoihin kuuluu, ei työelämäasioita valmistella kolmikannassa. Näin ei tehty myöskään irtisanomislakia valmistellessa, vaan se tehtiin pikaisesti ja erityisen herkällä korvalla Suomen Yrittäjiä kuunnellen. Kummastusta herättääkin se, että juuri Suomen Yrittäjien edustamissa pienissä jäsenyrityksissä olisi erityisen suuri tarve irtisanoa työntekijöitä heidän henkilökohtaisten ominaisuuksien perusteella. Tämä lienee tutkimuksen arvoinen työelämän erityispiirre.

Eurooppalainen käytäntö on, että irtisanominen vaatii asiallisen ja painavan syyn. Tästä painavasta perusteesta ollaan nyt Suomessa luopumassa osassa työpaikoista ja näin otettaisiin pitkä harppaus taaksepäin aina sinne viime vuosisadan alun turvattomuuden, isäntävallan ja patruunoiden aikaan.

Nyt voimassaolevan työsopimuslain mukaan henkilöön liittyviä perusteita ovat esimerkiksi työvelvoitteiden vakava rikkominen tai se, ettei työntekijä enää kykene selviytymään työtehtävistään. Nykyisessä lainsäädännössä henkilöperusteisina syinä ovat lisäksi muun muassa työntekijän sopimaton käytös, luvattomat poissaolot, alkoholinkäyttö työpaikalla tai jopa pitkään jatkunut sairaus. Lisäksi työnantaja voi vedota työnantajan ja työntekijän väliseen luottamuspulaan, jos työntekijä esimerkiksi moittii työnantajaansa julkisesti. Nykyisen lain mukaan syyn asiallisuutta ja painavuutta arvioitaessa on otettava huomioon työnantajan ja työntekijän olosuhteet kokonaisuudessaan.

Työntekijän sairaus, vamma tai tapaturma ei ole peruste, ellei työkyky ole vähentynyt olennaisesti ja pitkäaikaisesti. Samoin esimerkiksi työntekijän poliittiset, uskonnolliset tai muut mielipiteet tai osallistuminen yhdistystoimintaan eivät voi olla irtisanomisperusteita.

On todella suurenluokan muutos, jos painava peruste näistä kriteereistä poistetaan, sillä se johtaisi eittämättä ”pärstäkerroin-irtisanomisten” lisääntymiseen sekä työnantajan ja työntekijän keskinäisen luottamussuhteen rapautumiseen. Tiedetty tosiasia on, että työsuhteen epävarmuus lisää työntekijöiden stressiä ja heikentää työhyvinvointia.

Ehdotuksen sukupuoliarviointia ei myöskään tehty, ei tietenkään. Nähtävissä on että pienet hyvinvointialan yritykset ovat juuri niitä naisvaltaisia aloja, joiden työntekijät tulevat eniten kärsimään irtisanomissuojan heikentämisestä. Kuten tiedetään Sipilän hallitus tähtää siihen, että nämä pienet hyvinvointiyritykset vastaisivat suurelta osin sote-palveluista maakuntauudistuksen jälkeen. Haluaako Sipilä romuttaa jo ennalta näiden alojen työsuhdeturvan?

Kirjoittaja on JHL:n aluepäällikkö Alajärveltä.