Neuvottelu käytiin hotellissa Porissa Suomi-areena tilaisuuden ollessa meneillään.

Rinteen mukaan Sipilän tarkoitus oli saada SDP joko hallituksessa tai sen ulkopuolelle tukemaan hallituksen vaikeuksiin joutunutta sote-ratkaisua. Käytännössä Sipilä halusi saada keskustalle tärkeän maakuntamallin läpi.

– Jos ja kun näin on, minusta se on jotain sellaista poliittista kulttuuria tai tapa toimia, jota on kovin vaikea ymmärtää ja hyväksyä. Itse en samalla tavalla toimisi hallituskumppania kohtaan enkä muista, että poliittisessa historiassa olisi vastaavia tapauksia ollut, kokoomuksen puheenjohtaja, Sipilän hallituksen valtiovarainministeri Petteri Orpo kommentoi aamulla kirjaväitteitä Sipilän toiminnasta Demokraatille.

Lue lisää: Petteri Orpo ihmeissään uutuuskirjan väitteistä Sipilän toiminnasta hallituskumppanina: ”En muista, että poliittisessa historiassa olisi vastaavia tapauksia”

Miten kirjailijat Nurmi ja Mörttinen itse suhtautuvat tällaiseen Sipilän väitettyyn poliittiseen toimintaan?

Mörttinen toteaa, että Sipilä lähti pääministeriksi sillä periaatteella, että hän ei ole johtamassa valtakuntaa vaan yritystä. Mörttinen allekirjoittaa ”kohtuulliseksi tulkinnaksi” toimittajan jatkokysymyksen, jonka mukaan Sipilälle jonkin asian vieminen läpi oli tärkeämpää viis hallituskumppaneista.

– Tämä oli aika lailla linjassa hänen muiden toimintatapojen kanssa, Mörttinen sanoo.

Minään ennenkuulumattomana tällaista tapahtumaa kokenut politiikan toimittaja Mörttinen ei kuitenkaan pidä.

– Kyllähän näitä esimerkkejä varmasti on.

Lauri Nurmi painottaa, että kirjaa, koska auktorisoidusta elämäkerrasta on kyse, yritettiin tehdä Antti Rinteen äänellä ja mielenmaisemasta käsin.

Nurmi muistuttaa, että Rinne oli salaisen neuvottelun aikana oppositiojohtaja ja kuvaa tilannetta:

– Vallassa oleva pääministeri haluaa salaa tavata yöllä suurimman oppositiopuolueen puheenjohtajana. Sipilä ehdottaa, että hän muuttaisi koko hallituksen suurimmassa hankkeessa, kohtalonkysymyksessä kurssia niin, että hallituksesta joutuisi lähtemään hallituksen toinen päähallituspuolue ja tilalle tulisi suurin oppositiopuolue. Jokainen valistunut ihminen voi miettiä, onko tämä moraalisesti oikein, Nurmi kysyy.

– Kirjassa tuodaan esille, että Rinne tällaiseen lähtemällä menettäisi luottamuksensa siellä sun täällä, joka puolella. Vaikka politiikkaa pidetään paatuneena, tämänkin kirjan idea on tuoda se, että siellä on inhimillisiä ihmisiä, hän jatkaa.

Nurmi lisää, että politiikassakin on myös olemassa moraalia. Siinä mielessä Nurmen mielestä jokainen voi pohtia, onko tämäntyyppinen tapaaminen pääministerin puolelta kenenkin moraalikäsityksen mukainen.

– Vaikka kaikenlaista on politiikassa tehty, tuskinpa vastaavia tapauksia vuosikymmenessäkään kovin montaa Suomessa on, jossa pääministeri tekee näin suoria ehdotuksia pääoppositiopuolueelle sen hetkisen toisen päähallituspuolueen puheenjohtajan tietämättä.

Kysymykseen siitä, oliko kyseessä törkeä temppu, josta esimerkiksi Petteri Orpon olisi syytä olla loukkaantunut, Nurmi ei lähde ottamaan kantaa.

–Se on muiden tehtävä arvioida. Meidän tehtävä kirjailijoina ja Antti Rinteen ja hänen lähipiirinsä tehtävänä on ollut tuoda uutta tietoa julkisuuteen. Sitten ei ole meidän tehtävä lähteä käymään sen enempää sitä keskustelua.

Elämäkerrasta ilmenee myös, että keskusta oli verrattain vakaasti ajamassa itseään hallitukseen jo ennen eduskuntavaaleja.

Melko yleinen julkinen arvio on, että kokoomus oli hallitustunnusteluissa vielä vähän liiankin luottavainen siihen, että sille avautuisi hallituksen ovi.

Mörttinen ei osaa antaa varmaa vastausta siihen, oliko kokoomus hallitustunnusteluissa tilanteesta aivan pihalla.

– Vaikea mennä toisten pään sisään. Erilaiset vaalikeskustelut osoittivat, miten henkilökohtainen kemia toimi oikein hyvin Orpon ja Rinteen välillä. Siitä varmaankin vedettiin liikaa johtopäätöksiä.

Mörttinen muistuttaa myös, että kokoomus on ollut 32 vuotta ilman neljän vuoden poikkeusta hallitusvallassa.

– Siinä tulee se tietynlainen poliittinen vauhtisokeus, että eihän tässä maassa voi olla hallitusta ilman, että siellä on valtionhoitajapuolue kokoomus. Tämä vaikuttaa myös poliittiseen hereilläolemiseen, Mörttinen miettii.

Lauri Nurmi toteaa Antti Rinteen kertovan kirjassa, että hän lähti pyrkimään SDP:n puheenjohtajaksi, koska hän halusi murtaa porvarillisen hegemonian.

– Nimenomaan puhuttiin talouspolitiikan suunnasta. Rinne ja Rinteen tukijat halusivat tuoda vasemmistolaisen talousteorian suomalaiseen politiikantekoon takaisin. Siinä esimerkiksi elvytys on yksi keinovalikoimassa ja valtion velan leikkaaminen ei ole heidän näkökulmastaan itsetarkoitus, jos voidaan investoida.

Nurmen mukaan tätä taustaa vasten Rinne sanoi 26.3. ennen eduskuntavaaleja tehdyssä kirjahaastattelussa, että hänellä henkilökohtaisesti synkkaa Orpon kanssa hyvin, mutta hän aikoo ajaa tosi kovaa SDP:n linjaa ja talouslinjaa hallitusohjelmaan.

– Kun Rinne sitten näin teki, hän pohti jo tuolloin, että hän ajaa sitä linjaa ja totesi, että siinä saa Orpokin sitten nieleskellä tai tulla vastaan jos haluaa hallitukseen. Siinähän se oikeastaan tuleekin sitten se avainsyy, että Rinteelle punamulta Sipilän lähdettyä oli arvopohjalta luonteva, Nurmi sanoo.

– Jos henkilökohtaisesti todetaan, kyllähän Orpo on älykäs ja kyvykäs poliitikko. Eiköhän hän tiennyt sen, että mikä on Rinteen ratkaisu. Se on sitten eri asia, tiesivätkö kaikki muut kokoomuslaiset. Orpo kyllä ihan varmasti ymmärsi. Orpo tuntee Rinteen niin hyvin, hän jatkaa.

Mörttinen nostaa tässä yhteydessä esiin Antti Rinteen ay-johtajan tausta.

– Hänhän on tottunut ainakin työnantajapuolen tiettyjen edustajien kanssa käymään hyvin rakentavia ja ystävällisiä keskusteluja. Voi olla, että hän on suhtautunut tässä vähän samalla tavalla Orpoon. Menemättä Orpon pään sisään, ehkä Orpo ei ole sitä oivaltanut, että voidaan keskustella ystävällisesti ja olla kavereita, mutta siitä huolimatta ei se tarkoita sitä, että olisi paperilla jotain sopimusta tehty, Mörttinen sanoo.