Taloustieteilijä Sixten Korkman kiittää Helsingin Sanomien kolumnissaan, että Sanna Marinin (sd.) hallitus on tarttunut koronakriisin aiheuttamiin ongelmiin päättäväisesti. Hänen mukaansa suurimmat vaikeudet ovat edessä, ja lisätoimia kaivataan.

– Toimilla on ajallinen järjestys, tärkeimmät ovat kiireisimpiä. Ensiksi on varmistettava terveydenhuollon ja muiden yhteiskunnan kannalta keskeisten viranomaistehtävien toimivuus. Tältä osin Suomi on vahva maa, mutta kriisin syventyessä saattaa käsien ja välineiden puute aiheuttaa ongelmia meilläkin.

Korkman arvioi, että etenkin moni palvelualan yritys elää kädestä suuhun ja joutuu ­nopeasti konkurssiin, kun tulovirta ehtyy.

Hän varoittaa, että likviditeetin lisääminen ei riitä. Seuraavana askeleena julkisen vallan tulee jakaa kriisistä aiheutuvia yritysten tappioita laajemmin yhteiskuntaan.

– Osa yritysten vero- ja maksurasituksesta on nopeasti siirrettävä valtion kontolle, mikä vaatii vaikeita tukipäätöksiä: kuinka paljon, kenelle, kuinka ­kauan? Tuki voi olla myös osakesijoitusten muodossa. Räätälöityjä toimia tarvitaan ainakin matkailu- ja ravintola-alan sekä luovien alojen osalta.

Hallitus on hyväksynyt työmarkkina­järjestöjen ehdotukset lomautusten nopeuttamiseksi. Työttömyyspäivärahaa maksetaan vastedes myös yksinyrittäjille ja freelancereille.

– Vaarana on yksityisen kulutuksen heikkous vielä viruksen tultua taltutetuksi, milloin se tapahtuukaan. Tämä tarkoittaisi työttömyyttä ruokkivan taantumakierteen pitkittymistä, Korkman pohtii kolumnissaan.

Siksi hän kaipaa myös perinteistä elvytystä.

– Kuntien tukeminen on melko suora ja tehokas keino kysynnän ylläpitämiseksi. Sitä on myös verotuksen tilapäinen keventäminen, mikä on helpoimmin tehtävissä arvonlisäveroa alentamalla.

Korkman soisi lisäksi hallituksen viimeistään budjettiriihessään kasvattavan panostuksia kohteisiin, jotka vahvistavat työllisyyttä pitkällä aikavälillä.

– Tällöin on kyse investoinneista lapsi­politiikkaan ja koulutukseen sekä tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Muita harkinnan arvoisia kohteita ovat infra ja ympäristö.

Korkman uskoo hallituksen varmaan tiedostavan, että lisämenoarvion 400 miljoonaa euroa on vähän. Hänen mielestään muiden toimien lisäksi tarvitaan talouden tuki- ja elvytyspaketti, joka karkeasti arvioiden voisi olla kymmenkertainen lisämenoarvioon nähden, kenties tuntuvasti isompi.

– Saksan paketti olisi Suomen oloissa kooltaan lähes kymmenen miljardia euroa. Viimeistään kehysriihessä tulee tehdä ensimmäisiä päätöksiä.

Hän painottaa, että nyt ei ole oikea aika murehtia budjettialijäämää.

– Taantuma johtaa julkisen velan rajuun kasvuun, jota talouden tuki- ja elvytystoimet jonkin verran lisäävät. Tämä on hyväksyttävä laskukierteen katkaisemiseksi. Ja elvytys voidaan osaltaan kohdentaa panostuksiin, jotka vahvistavat talouden suorituskykyä pitkällä aikavälillä.

Korkman arvioi, että Suomella on vielä aikaa julkisen velkaantumisen pysäyttämiseksi. Valtion luottokelpoisuus on hyvä ja velka siedettävällä tasolla.

– Malttiin on varaa, kun korot ovat historiallisen matalia ja pysyvät sellaisina vielä pitkään.

Taloustieteilijän mielestä on rohkeiden elvytyspäätösten aika, ettei varttumassa olisi uusi ”laman lapset” -sukupolvi. Korkman uskoo, että tilanteen vakiinnuttua tarvitaan vaikeita päätöksiä – kaikille osapuolille tuskallista kipupakettia – julkisen talouden kestävyyden turvaamiseksi.

– Tällä hallituksella on hyvät edellytykset tehdä rohkeita päätöksiä ja selvitä poikkeuksellisen vaikeasta tulikokeestaan. Rohkaisevaa on, että hallitus ja oppositio sekä työmarkkinajärjestöt ovat vakavassa tilanteessa kyenneet hyvään yhteistyöhön. Konsensus on tehnyt paluuta, Sixten Korkman toteaa kolumnissaan.