Kalevi Sorsa -säätiön vt. tutkimuspäällikön Ari-Matti Näätäsen keskiviikkona julkistetussa selvityksessä ”Globalisaatio. Hyvinvointivaltion tuhoaja, pelastaja vai sivustaseuraaja” tarkasteltiin kansainvälisen kilpailun kiristymisen vaikutuksia hyvinvointivaltioiden julkisten sektoreiden kokoon, sosiaali- ja terveysmenoihin sekä tuloeroihin 14 kansainvälisen tutkimuksen perusteella.

Selvityksen perusteella globalisaatio on kaventanut länsimaissa julkista sektoria, mutta väite globalisaation tuloeroja lisäävästä ja sosiaalista hyvinvointivaltiota rapauttavasta vaikutuksesta vaikuttavat liioitellulta.

– Tutkimuskirjallisuuden keskeisin tulos on, että markkinatalous ei ole johtanut hyvinvointivaltioiden alasajoon länsimaissa. Väite valtioiden omaehtoisen finanssipolitiikan tilan vähentymisestä ei näy tilastoissa tai saa vahvistusta tutkimuksessa. Väite perustuu 1960-luvulla esitettyyn teoriaan, joka on pahasti vanhentunut, Näätänen sanoo Demokraatille.

Lue lisää: Onko globalisaatio hyvinvointivaltion tuhoaja, pelastaja vai sivustaseuraaja? Tutkija teki yllättävän löydön

– Tämä on nähtävä sitä vasten, että globalisaatio antaa toisaalta resursseja, joita voidaan käyttää, ja toisaalta aiheuttaa pelkoja, jolloin ihmiset hakevat turvaa, jota hyvinvointivaltio voi antaa.

Korkmanin mukaan siihenkin pitää kuitenkin varautua, että hyvinvointivaltio joutuu ahtaammalle.

– Ei ole vain niin, että globalisaatio vähentää kansallista itsemääräämisoikeutta – tätäkään ei pidä dramatisoida – mutta jos ajatellaan pitkän tähtäimen kehitystä, kyllähän me voimme edelleen toteuttaa sellaista koulutuspolitiikkaa, sosiaalipolitiikkaa tai tutkimuspolitiikkaa, joissa olemme edelleen täysin päätösvaltaisia.

Korkman nostaa esiin myös sen, että keskinäisen riippuvuuden vahvistuminen tarkoittaa samalla sitä, että tarvitsemme enemmän kansainvälistä yhteistyötä ratkaistaksemme yhteisiä ongelmia, kuten ilmastonmuutosta.

– En ole sanomassa, että tarvitsemme jonkin maailmanhallituksen, mutta tarvitsemme toimivampaa kansainvälistä yhteistyötä. Sellaista valistunutta itsekkyyttä, että kaikki ymmärtävät, että yhteinen etumme on se, että toimimme riittävästi yhdessä.

Korkman sanoo, ettei kansallisvaltiot ovat ja pysyvät, mutta samalla Suomikin tarvitsee muun muassa vahvaa Euroopan unionia.

– Huolena ei ole vain se, että tällä hetkellä meillä on Donald Trump, meillä on Boris Johnson, meillä on erilaisia kaalipäitä vallankäyttäjinä monissa maissa myös EU:n sisällä. Huolena on myös se, että toivoisi että järki voittaa, mutta tuntuu siltä, että tässä ei haluta käyttää järkeä.

Korkman näkee, että valistuksen ajoista jatkunut usko järkeen ja tietoon on horjunut.

– Tämän uskon horjuminen, valitusajan perinnön romuttuminen ja korvautuminen kansalliskiihkoisella populismilla, joka viis veisaa faktoista ja totuudesta, on surullinen osa tätä tematiikkaa. Koetuksella ei ole vain globalisaatio vaan myös poliittinen järjestelmämme, sivistyksemme, kulttuurimme, että pystymmekö kunnioittamaan niitä arvoja, jotka ovat auttaneet meitä niin paljon usean sadan vuoden aikana.