Hyvin samankaltainen ”luokkakuvailmiö” syntyy vaalituloksen selvittyä. Ensin ehdokas tuijottaa kuin putkinäköinen omaa ennakkoäänisaalistaan ja laskee todennäköisyyksiä omalle läpimenolleen tai äänisaalille. Vasta sen jälkeen alkaa oman valtuusto- tai eduskuntaryhmän koko kiinnostaa. Sitten aletaan varovasti tarkkailla oman puolueen äänisaalista. Lopuksi huomioidaan yliolkaisesti muiden puolueiden menestys.

Tämä ”luokkakuvailmiö” on leimannut myös kuntavaalien jälkeistä keskustelua sosialidemokraattien sisällä. Verkon keskustelupalstat ja sosiaalinen media on täyttynyt vaalituloksemme viiltävistä analyyseistä. Vaikka kasvatimme äänimäärää viime kuntavaaleista, silti analyysien sävy on ollut yksitoikkoinen: Mikä oikein meni pieleen?

Ainoa puolue, jonka tulokseen olemme itseämme verranneet, on vihreät. Sen sijaan keskustan historiallisen huono vaalitulos on jäänyt lähes kokonaan demareilta ruotimatta. Hiljaisuus keskustan vaalituloksen ympärillä tuntuu siltäkin osin mielenkiintoiselta, että tälläkin tulokselta keskusta tulee kahmaisemaan eniten paikkoja maakuntavaltuustoihin. Tämän faktan luulisi kiinnostavan ainakin suurinta kuntapuoluetta kokoomusta, joka jäisi kuntavaalien kannatusprofiililla paikkamäärissä maakuntavaaleissa kolmanneksi. Onko tämä oikeata demokratiaa, kysyn vaan?

TNS Gallupin tutkimuksen mukaan SDP:n äänestäjille tärkeimmät äänestyspäätökseen vaikuttavat asiat olivat terveyspalvelut, työllisyys, vanhustenhuolto ja syrjäytyminen. Profiili on hyvin samankaltainen kuin vihreillä. Näiden lisäksi vihreillä korostui ympäristöön ja luontoon liittyvät arvot. Näiden samanlaisten arvojen näkökulmasta tuntuu kummalliselta, että alle 35-vuotiaiden äänestäjien keskuudessa vihreät ovat houkuttelevin ja SDP vähiten houkutteleva puolue.

SDP:llä on TNS Gallupin mukaan noin 600 000 potentiaalista äänestäjää tulevissa maakunta- ja eduskuntavaaleissa. Jotta tämä väki saadaan liikkeelle, on politiikan tekemisessä tapahduttava rytminvaihdos.

SDP:n puoluehallitus tarttuikin ihastuttavan rivakasti vaalityöhön jo viime viikon torstaina. Se perusti kaupunkipolitiikan strategiaa valmisteleman iskuryhmän, jonka liideriksi nimettiin Tampereen ääniharava Sanna Marin. Hän asetti välittömästi työlle kunnianhimoisen tavoitteen: SDP:n on suurin kaupunkipuolue seuraavissa eduskuntavaaleissa.

Vaikka tekisimme kuinka sisällöllisesti laadukasta politiikkaa, äänestyspäätöksen ratkaisee tutkimusten mukaan pääosin tunne. Hyvä vaalitulos vaatii siis yhteistyötaitojen lisäksi vahvoihin henkilöihin nojaavaa politiikkaa, jossa yhteiskunnallisten uudistusten keskellä uskalletaan nostaa solidaarisuuden nyrkki pystyyn! Vasta sitä kautta ensi eduskuntavaalien jälkeistä ”luokkakuvaa” on helpompi katsoa ilman itsesääliä ja häpeää.