Kun palkkojen ja hintojen kehitys otetaan huomioon, suurten kaupunkien terveydenhuollon ja vanhustenhuollon kustannukset nousivat 1,6 prosenttia ja keskisuurten kuntien koko sosiaali- ja terveystoimen kustannukset 3,3 prosenttia.

Suurista kaupungeista Tampereen, Turun ja Kouvolan kustannusten kasvu alitti palkkojen ja hintojen kehityksen. Keskisuurista kunnista vastaava tilanne oli vain Mustijoella eli Mäntsälän ja Pornaisten yhteistoiminta-alueella.

– Vuonna 2015 kokonaiskustannukset kasvoivat, vaikka siihen osaltaan vaikuttivatkin HUSin palauttamattomat ylijäämät, joita ei ole huomioitu vuoden 2015 luvuissa. Väestön ikääntyminen, taantuma ja kuntien lakisääteisten velvoitteiden lisääntyminen ovat kasvattaneet kustannuksia, tuloksia analysoi Kuntaliiton sosiaali- ja terveysasioiden johtaja Tarja Myllärinen.

Suurten kaupunkien terveydenhuollon kustannukset olivat vuonna 2015 noin 5,2 miljardia euroa. Suurimmat kustannukset olivat Oulussa (2 490 euroa asukasta kohti ikävakioituna) ja alhaisimmat Lahdessa (2 213 euroa asukasta kohti ikävakioituna).

Erikoissairaanhoidon kustannukset kasvoivat muita palveluja enemmän. Osin kasvu on laskennallista, koska Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) palauttamattomat ylijäämät näkyvät kustannuksissa. Helsingissä HUS:n kustannukset kasvoivat 37,2 milj. euroa (7 %). Tästä 20,9 miljoonaa euroa oli Helsingin osuutta syntyneestä ylijäämästä, mitä HUS ei palauttanut vuonna 2015.

– Kustannusten vertailua vaikeuttaa sairaanhoitopiirien yli- ja alijäämät ja niiden jaksottaminen. Esimerkiksi kunnan tilinpäätöstietojen mukainen vertailu ei ole tällöin luotettavaa, vaan tarvitaan tarkempaa kustannusten tarkastelua, kuten tässä vertailussa on tehty, toteaa Kuntaliiton erityisasiantuntija Tero Tyni.

Lisääntyneet tehtävät nostivat kustannuksia erityisesti keskisuurissa kunnissa

Keskisuurten kuntien vertailussa mukana ovat Imatra, Järvenpää, Kaarina, Kemi, Kerava, Kirkkonummi, Kotka, Lohja, Loviisa, Mikkeli, Porvoo, Rauma, Rovaniemi, Salo, Sipoo, Tuusula ja Varkaus. Lisäksi mukana ovat Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon ja Mustijoen perusturvan kuntayhtymät sekä perusturvaliikelaitos Saarikka.
Keskisuurten kuntien osalta Kuntaliitto vertaili terveydenhuollon kustannusten lisäksi sosiaalitoimen kustannuksia. Sosiaali- ja terveystoimen kokonaiskustannukset olivat viime vuonna 3 429 euroa asukasta kohti. Kustannusten reaalikasvu oli 3,3 prosenttia.

– Sosiaalitoimen kustannusten kasvu selittyy erityisesti työmarkkinatuen kuntaosuuden kasvulla. Lainsäädännöllä lisättiin kuntien maksuvastuuta pitkään työttöminä olleiden työmarkkinatukimenoista. Kasvua oli keskimäärin 39 euroa asukasta kohden, erityisasiantuntija Teija Mikkola tiivistää tuloksia.

Kasvu oli suurimmillaan Kotkassa, 54 euroa asukasta kohden, ja pienimmillään Kaarinassa, 13 euroa asukasta kohden.

– Vuonna 2015 kunnille tuli uusia velvoitteita myös sosiaalihuoltolaista ja vanhuspalvelulaista. Koko maan tasolla nämä velvoitteet lisäsivät menoja noin 150 miljoonaa euroa, erityisasiantuntija Tero Tyni arvioi.

Vertailukuntien matalimmat sote-kustannukset olivat myös viime vuonna Mustijoen perusturvalla, 2 995 euroa asukasta kohden ikävakioituina. Suurimmat kustannukset olivat puolestaan Kemissä, 3 961 euroa asukasta kohden.

Keskisuurten kuntien sosiaali- ja terveystoimen kustannuksia on myös tarvevakioitu. Tarvevakioinnilla menoista poistetaan kuntien erilaisen ikärakenteen vaikutuksen lisäksi muita palvelujen tarpeeseen vaikuttavia syitä, kuten sairastavuus, sukupuoli ja sosioekonominen asema.  Jos tarvevakioinnin jälkeen ilmenee eroja kuntien kustannuksissa, ne saattavat johtua esimerkiksi toiminnan tehokkuudesta tai tehottomuudesta.

Korkeimmat tarvevakioidut sosiaali- ja terveystoimen kustannukset olivat Kotkassa (3 664), Kemissä (3 513) ja Järvenpäässä (3 490), ja alhaisimmat Mustijoella (2 988), Imatralla (3 014) ja Keravalla (3 137).

Kuntaliitto on selvittänyt vuosittain suurten kaupunkien terveydenhuollon kustannuksia vuodesta 1996 lähtien. Keskisuurten kuntien koko sosiaali- ja terveystoimen kustannuksia on puolestaan vertailtu vuodesta 2000 lähtien.

Suurille kaupungeille tehdyissä selvityksissä on terveydenhuollon kustannuksiin laskettu mukaan perusterveydenhuolto, erikoissairaanhoito ja yli 65-vuotiaiden sosiaalitoimessa saama ympärivuorokautinen hoito ja kotipalvelu.