Miten tähän on tultu? Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamisella on pitkä historia, sillä Matti Vanhasen 1. hallitus käynnisti keväällä vuonna 2006 kehittämishankkeen, jonka tarkoituksena oli eheän kuntarakenteen muodostaminen, kuntapalveluiden tuottaminen taloudellisesti ja kuntien vastuulla olevien palvelujen tuottaminen riittävän vahvoina yksikköinä. Hankkeen seurauksena toteutettiin kuntakentässä lukuisia kuntaliitoksia.

Paras-hanke kuitenkin pysäytettiin Kataisen hallituksen aikana vuonna 2011. Hallitus asetti tavoitteeksi, että sote-palveluiden tuottaminen perustuisi vahvojen peruskuntien malliin. Se olisi tarvinnut laajaa kuntakentän muutosta. Muun muassa Eero Heinäluoma arveli hankkeen alkaessa, että Suomen kuntamäärä tulisi uudistuksen johdosta pienenemään 200:lla. Uudistus kariutui siihen, että kuntakenttä ei ollut valmis kuntaliitoksiin ja puolueet vastustivat pakkoliitoksia.

Alexander Stubbin hallituksen tavoitteena oli perustaa viisi soten suuraluetta, joka perustui viiteen erityisvastuualueeseen. Tämän mallin tyrmäsi eduskunnan perustuslakivaliokunta, jossa sain olla mukana. Päätös perustui demokratian puutteeseen ja taloudelliseen eriarvoistumiseen. Perustuslakivaliokunta ohjeisti, että uudistuksen perustana olisi aluemalli, jonka päättäjät valittaisiin suoralla vaalilla. Sipilän hallituksen esitys kaatui liian suureen kokonaisuuteen ja ajan puutteeseen.

Nähtäväksi jää miten siirtolaiskriisi Valko-Venäjän ja Puolan rajalla tulee vaikuttamaan vaalitulokseen. Vaarana on, että kriisi vie kaiken huomion, jolloin aluevaalit jäävät huomiotta. Myös jos Suomen rajalle yllättäen tulisi tuhansia siirtolaisia, kiristäisi se varmasti kansalaisten mielipiteitä. Tämän vuoksi Marinin hallituksen on viipymättä uudistettava valmiuslakia siten, että myös Suomi voi sulkea rajan kuten Kreikka, Latvia, Liettua ja Puola. Nyt ei ole aikaa komiteoille.

Kirjoittaja on entinen SDP:n kansanedustaja ja kunnallisneuvos Seinäjoelta.