Sosiaali- ja terveydenhuolto on ollut perusvastuultaan julkista toimintaa. Taloudelliset taantumat 1990-luvulta lähtien ja uusliberalististen ajatustapojen vahvistuminen hallitusten politiikassa yhdessä talouslähtöisyyden ja markkinalogiikan kanssa ovat murentaneet suomalaista hyvinvointivaltiota.

Sote-uudistusta käynnistettäessä motiivina oli se, että rahat eivät tulevaisuudessa riitä sote-palveluihin. Tulossa olevan uudistuksen suunnitelmat eivät kuitenkaan takaa kustannussäästöjä, eikä edes kustannusten kasvupaineen vähenemistä. Miten sote-palvelujen integraatio saadaan käytäntöön?

Hallitusneuvottelujen sopimuksesta syntyneen valinnanvapauden mallin toteuttaminen nykyaikataulussa on haastavaa. Palvelujen järjestäjän ja tuottajan erottaminen, sote-palvelujen pakkoyhtiöittäminen markkinoilla ja suoran valinnanvapauden palveluissa muuttavat rajusti nykyistä toimintatapaa. Uudistuksen kokonaisvaikutuksia on erittäin vaikeaa ennakkoon arvioida.

Kun säästöjä ei saavuteta, taloudelliset paineet kohdistuvat uusiin maakuntiin. Valtiolla on kustannusten kurissa pitämiseen suuri ohjausrooli budjettikehysmallilla. Koska maakunnille ei tule verotusoikeutta, tulee kehyksestä vielä tiukempi kuin se oli kunnallisessa järjestelmässä. Seurauksena on se, että tulevat maakuntien päättäjät joutuvat karsimaan palveluverkkoa ja lähipalveluja esim. terveyskeskuksia.

Julkisia palveluja rapauttavalla uudistuksella myös henkilöstön karsimistarve maakunnissa kasvaa. Sote-palvelujen valinnanvapauden mallissa nopean markkinoille siirtämisen riskinä on, että säästöt otetaan heikentämällä sote-sektorin naisvaltaisten alojen työehtoja. Julkisista palveluista ei tule tehdä yhteiskunnan halpatyötä.  Vastuullisessa politiikassa suomalaista työtä arvostetaan kokonaisuutena.

Kansainväliset tutkimukset ja kokemukset osoittavat, ettei sote-palvelujen markkinoistaminen ja valinnanvapauden toteuttaminen tuo kustannussäästöjä ilman että tingitään palvelujen laadusta.  Kustannuksia kasvattavat mm. investoinnit rinnakkaisiin palvelurakenteisiin, maakuntahallinnon rakentamisen kustannukset sekä lukuisten sopimusten valmistelusta ja toimeenpanosta aiheutuvat kulut.  Isojen kaupunkien kritiikki kuntien elinvoiman heikentymisestä on myös perusteltua.  Sekä palvelut että väestö keskittyvät uudistuksen vauhdittamana yhä voimakkaammin kasvukeskuksiin.

Poliittisen lehmänkaupan suurimmat voittajat ovat suuryritykset ja ulkomaiset pääomasijoittajat. Kova on Sipilän hallituksen poliittisen Gordionin solmun hintalappu!

Kesän ja syksyn historiallisesti tärkeä poliittinen tehtävä on huolehtia siitä, että sote-uudistus etenee järkevästi kohti tavoitteitaan. Maan hallituksen toivon tarkastelevan yhtiöittämiskysymystä ja valinnanvapauteen liittyviä alueellisen eriarvoisuuden kysymyksiä uudelleen.

Pakkoyhtiöittäminen ei ole oikea tapa ratkaista nykyongelmia. Parempi vaihtoehto on rakentaa julkisia sote-keskuksia, joissa voitaisiin tehdä matalalla kynnyksellä myös pitkäaikaisia viranomaispäätöksiä sekä nykyistä integroituneempia ja sujuvampia, asiakaslähtöisiä palveluja. Eduskunnan perustuslakivaliokunta onkin juhannuksen jälkeisellä viikolla päätöksissään paljon vartijana. Sitä ennen hyvää juhannusta ja kesää kaikille!