Hallituksen on lisäksi pohdittava lakiin sidotun hoitajamitoituksen kiristämisen siirtoa. STM:n johtamalta työryhmältä odotetaan pian konkreettisia ja nopeasti vaikuttavia keinoja hoitajapulan ratkaisemiseen. Näitä keinoja on Niemen mukaan pian tulossa.

Niemi olettaa keinojen liittyvän ennen kaikkea hoitojonojen purkamiseen, mutta hänen mukaansa sosiaali- ja terveysala tarvitsee myös jonkinlaista imagon nostatusta.

-  Yksi iso ongelma on se, että varsinkin terveydenhuollosta ja myös sosiaalihuollosta ovat esillä nämä negatiiviset asiat. Meillä puhutaan paljon hoitovirheistä ja mielenterveyspotilaiden huonosta jamasta, ja lastensuojelun poikkeustapaukset päätyvät otsikoihin, hän sanoo.

-  Ehkä sellainen perusongelma on se, että tämä ei ole kauhean hohdokas ala, Niemi sanoo.

TÄLLÄKIN HETKELLÄ hoitoalan rekrytoinnissa on ongelmia. Koulutuspaikkoja on lisätty, mutta kaikkia niistä ei saada täyteen ja osa lopettaa kesken. Ongelma on etenkin lähihoitajien kohdalla.

-  Sitten on sekin ongelma, että kenelläkään ei ole ihan tarkkaa kuvaa, että kuinka suuri osa koulutetuista päätyy koulutustaan vastaaviin töihin ja kuinka moni sitten hakeutuu muuhun koulutukseen. Koulutus on lisäksi joka tapauksessa tällainen hitaasti vaikuttava keino, hän sanoo.

STM:n johdolla on selvitetty viime vuoden marraskuusta lähtien sote-alan työntekijöiden saatavuutta. Yksi selvityksen havainnoista oli se, ettei oikeastaan tiedetä, mikä tilanne on.

-  Koulutuspaikat tiedetään ja ehkä koulutettavien määrätkin tiedetään, mutta koulutettavien määrä ei vielä kerro sitä, mihin tilanne on menossa, hän sanoo.

Niemen mukaan suomalainen sote-järjestelmä toimii kuitenkin varsin hyvin. Kun Niemeltä kysyy, mitä menneisyydessä olisi voinut tehdä toisin, jotta tilanne ei olisi niin paha kuin se on nykyisin, hän vastaa, että yksittäistä suurta virhettä on vaikea löytää.

-  Voidaan kysyä, olisiko tämä voitu ratkaista rahalla laittamalla panostuksia esimerkiksi lasten ja nuorten mielenterveyspalveluihin. Nyt tällä hallituskaudella on näin tehtykin. Yksi iso ongelma on tietysti se, että mikä on se rahan vaikuttavuus. Emme pysty loppupeleissä määräämään, mihin kunta tai hyvinvointialue ne rahat laittaa, hän sanoo.

ENSI VUODEN alussa sote-palvelut ja pelastustoimi siirtyvät kunnilta hyvinvointialueille. Hyvinvointialueet saavat rahoituksen jatkossa valtiolta eivätkä kunnilta.

Hyvinvointialueille siirtyvät sote- ja pelastustoimen kustannukset on laskettu kuntien vuoden 2021 tilinpäätösten ja vuoden 2022 talousarviotietojen perusteella. Osa hyvinvointialueista on ilmoittanut, etteivät rahat tule riittämään.

-  Varmasti haastetta tuo se, että vuodet 2020 ja 2021 eivät ole olleet ihan normaalivuosia. On riskejä siinä, ettei rahoitus ihan tikkataulumaisesti osu kymppiin ihan jokaisen hyvinvointialueen osalta, Niemi sanoo.

Hän lisää, että hyvinvointialueilla on kuitenkin oma itsehallintonsa ja alueilla on kapasiteetti sekä kyky palveluiden järjestämiseen. Alueet ovat hänen mukaansa vastuussa siitä, että budjeteissa pysytään.

-  Ensimmäinen ratkaisu ei ole se, että soitetaan Helsinkiin, että nyt tarvittaisiin lisää rahaa. Pitää miettiä, että miten ne omat kustannukset hoidetaan, Niemi sanoo.

PÄÄMINISTERIPUOLUE SDP:N yksi keskeisimmistä vaalilupauksista oli sitovan henkilöstömitoituksen saaminen vanhusten ympärivuorokautiseen tehostettuun hoivaan. Mitoitusta on kiristetty asteittain ja huhtikuussa mitoituksen pitäisi olla 0,7. Tämä tarkoittaa sitä, että välittömässä asiakastyössä olisi 0,7 työntekijää yhtä asiakasta kohden.

Hallituspuolueista on väläytelty mitoituksen lykkäämistä. Myös Terveyden ja hyvinvoinninlaitos (THL) on kannattanut mitoituksen kiristämisen lykkäämistä vuodella.

Niemi ei ota kantaa siihen, pitäisikö 0,7:n mitoitusta lykätä tai onko siihen mahdollista päästä. THL:n tuoreen arvion mukaan asiakastyötä tekemään tarvitaan 3  400 työntekijää lisää, jotta huhtikuussa mitoitukseen päästäisiin.

Osa hallituspuolueista on väläytellyt mitoituksen lykkäämistä. Myös Terveyden ja hyvinvoinninlaitos (THL) on kannattanut mitoituksen kiristämisen lykkäämistä vuodella.

Niemi sanoo, että tärkeää mitoituksen täyttämisessä on se, että vaatimukset ja pätevyydet täyttäneet henkilöt tekisivät välitöntä vanhustyötä ja välilliseen työhön palkattaisiin muita ihmisiä, ettei esimerkiksi sairaanhoitaja joudu tekemään astiahuoltoa.

Myös hän painottaa hoiva-avustajien kouluttamista, sillä heidän koulutuksensa on lyhyempi kuin lähihoitajien. Samoilla linjoilla on ollut myös perhe- ja peruspalveluministeri Aki Lindén (sd.).

-  Näistä puroista syntyy jotain ja toivottavasti paljonkin suhteessa 3  400:aan, mutta en nyt pysty vannomaan, että sillä se tarve tulee tyydytettyä.

Hän sanoo, että kärjistäen on Suomelle tyypillinen ilmiö, että kun lakiin tulee jokin mittari, niin siihen pitää 110-prosenttisesti päästä.

Sitova henkilöstömitoitus otettiin lakiin sen jälkeen, kun julkisuuteen nousi useita vakavia ongelmia vanhusten hoidossa. Nyt ongelmaksi on muodostunut myös se, että osa hoitopaikoista on jouduttu sulkemaan, koska hoitolaitoksissa ei ole tarpeeksi henkilökuntaa, jotta mitoitus saataisiin täyteen.

Huolena on että kun mitoitus kiristyy, tilanne kärjistyy, kun henkilökuntaa ei ole.

HOITAJAPULA EI myöskään ole ihan heti helpottamassa, sillä väestö vanhenee ja hoitotakuu-uudistus tuo myös tarvetta lisätyövoimalle.

Niemi sanoo, että hoitotakuu tuo kyllä henkilöstöpaineita, mutta sen saavuttaminen on myös toiminnallinen kysymys.

-  Se on vähän sellainen portinvartijajärjestelmä. Ihmiset voivat nopeammin hakeutua ensimmäiseen kontaktiin, mutta sitten ne hoitopolut mietitään vähän tarkemmin, Niemi sanoo.

Hoitotakuun myötä hoitoon pääsyn määräajat ovat tiukentumassa vaiheittain. Vuoden 2024 marraskuussa on tarkoitus tulla voimaan seitsemän vuorokauden hoitoon pääsyn määräaika perusterveydenhuollon avosairaanhoidossa ja kolmen kuukauden määräaika suun terveydenhuollossa.

Kesällä tapetilla on ollut erityisesti päivystyksen tukala tilanne. Ruuhkat päivystyksessä johtuvat Niemen mukaan osittain myös siitä, että päivystykseen tullaan vääristä syistä, kun ei ole mitään muutakaan paikkaa mihin mennä.

Niemi pohtii, että tällaiseen tilanteeseen voisi olla ratkaisuna se, että kotihoitotiimeissä olisi enemmän lääketieteellistä asiantuntemusta.

-  Ilmeisesti sitä ei tällä hetkellä ole, joten lääkärikonsultoinnilla voitaisiin ratkaista se, että ei tarvitsisi mennä päivystykseen saamaan sitä lääkärikonsultaatiota, vaan kotihoitotiimi voisi sen siellä kotipaikalla tehdä, Niemi pohtii.

HOITAJIEN TYÖMARKKINAKIISTAA ei ole myöskään saatu ratkaistua, ja tilanne uhkaa kärjistyä entisestään. Hoitajien työntekijäliitot Tehy ja Super ovat uhitelleet lakolla, joka koskisi myös tehohoitoa. Niemi sanoo, että akuutit lakon uhat ovat hankalia ja vaarallisia, kun ne kohdistuvat tehohoitoon.

-  Aikaisemmissa lakoissa tämä on kuulunut suojelutyön piiriin, että sitä toimintaa ei ole altistettu lakoille. Ymmärtääkseni Valvira on sanonut, että tässä ei potilasturvallisuus vain vaarannu, vaan sitä ei sen jälkeen enää ole.

-  Inhimillisen kärsimyksen vaara on iso, Niemi sanoo.

NIEMEN MUKAAN STM sai pyytämättä koronanhoidossa liiankin suuren roolin. Hänen mukaansa koronapandemian jälkeen on mietittävä ainakin sitä, millainen olisi hallinnon tarkoituksenmukainen porrastus. Hän sanoo, että hankkeita on ilman koronaakin toteutettu pitkälti ministeriön johdolla.

-  Siinä on paljon hyvää, mutta se vie meidän voimavaroja aika paljon siihen ruohonjuuritason toimintaan. Ministeriön ydintehtäviin, jotka ovat lainsäädäntö- ja budjettivalmistelu, ei ole sillä tavalla pystytty resursoimaan kuin näihin hankkeisiin.

Niemi sanoo, ettei hänellä ole suoraa vastausta siihen, miksi STM sai koronan hoidossa niin suuren roolin. Hän arvelee yhden syyn olleen se, että keväällä 2020 korona vyöryi niin isona koko yhteiskunnan päälle, että valmiuslain myötä johtamisessa mutkia oiottiin, jotta asioita saatiin nopeasti eteenpäin.

-  Kun normaalista päätöksentekojärjestelmästä poikettiin, poikettiin myös sellaisista kohdista, joissa se ei olisi ollut järkevää, Niemi sanoo.

Hän sanoo, että esimerkiksi elinkeinoihin kohdistuvista rajoituksista ja ravintola-alan tilanteesta olisivat voineet kantaa vastuun muut ministeriöt.

Viivi Salminen – STT