Tiistain alustuksessaan politiikan toimittajille Stubb kertasi, että voima- ja suurvaltapolitiikan ohella Suomenkin ulko- ja turvallisuuspoliittista toimintaympäristöä haastaa kamppailu kahden perustavanlaatuisesti erilaisen lähestymistavan välillä.

– Toisessa lähdetään diileistä, transaktioista ja löyhistä liittoumista, jotka voivat vaihdella hyötynäkökulmien mukaan. Toisessa taas monenkeskisyydestä ja kansainvälisten järjestelmien sekä oikeuden kunnioittamisesta. On selvää, että Suomi kuuluu jälkimmäiseen ryhmään.

– Muutokseen voi kuitenkin vaikuttaa vain, jos sen tunnistaa ja tunnustaa. Samalla on erotettava toisistaan ne asiat, joihin voi vaikuttaa ja joihin ei. Nämä teemat liittyvät kiinteästi myös tulevaan ulko- ja turvallisuuspoliittiseen selontekoon, Stubb sanoi.

– Arktisella alueella Suomella, kuten myös Ruotsilla ja Norjalla, on paljon annettavaa puolustusvalmiudessa, -osaamisessa ja -teollisuudessa. Esitin juuri pääsihteeri (Mark) Ruttelle toiveen, että tämä nostettiin etusijalle Natossa, Stubb kertoi.

Suomen ja muiden Venäjän lähialueiden turvallisuustilanteeseen vaikuttaa luonnollisesti sekin, koska Ukrainaan saadaan rauha, millaisella sopimuksella ja miten Venäjä toimii sen jälkeen.

– Mitä vahvemmat turvatakuut Ukraina saa, sitä enemmän ne sitovat Venäjää ja sen joukkoja. On silti selvää, että Venäjä tulee lisäämään läsnäoloa itärajalla, kun sota loppuu. Sillä on kuitenkin myös sisäisiä turvallisuuskysymyksiä alkaen siitä, pystyykö Venäjä maksamaan sotilailleen – ja mitä tapahtuu, jos ei pysty.

Se, millaiset kontaktit Venäjään rakennetaan sodan jälkeen, on Stubbin mukaan jo Euroopassa pohdinnassa ja prosessissa. Nyt suhteita Venäjään ylläpidetään käytännöllisesti: diplomatiatasolla, suurlähetystöjen ja ulkoministeriöiden välillä, rajayhteistyön merkeissä ja niin edelleen.

Sen sijaan mediahuhut presidentti Sauli Niinistön nimittämisestä EU:n erityislähettilääksi hän kuittasi vastaamalla, ettei hänen tietojensa mukaan tällaista virkaa ole suunnitteilla.

EUROOPPALAISTEN johtajien – Stubb mukaan lukien – suhde ja suhtautuminen Donald Trumpin hallintoon ja myös Trumpiin itseensä on herättänyt voimistuvaa kritiikkiä. Aiheesta esitettiin useampia kysymyksiä myös tilaisuudessa.

– Mielestäni keskustelu on ollut osin historiatonta ja mustavalkoista. Vaikka elämme murrosaikaa, ei ole tavatonta, että Yhdysvallat ja Nato ottavat etäisyyttä Eurooppaan, tai että on keskinäisiä ristiriitoja. Lähihistoriasta voi mainita vaikkapa Suezin kanavan kriisin ja Ranskan irtioton Natosta, Stubb kommentoi.

Hän painotti erityisesti suhteessa Yhdysvaltoihin mainitsemaansa pragmatismia ja tiettyä ”valitse taistelusi” -mentaliteettia:

– On asioita, joissa teemme yhteistyötä, kuten puolustusteollisuuden ja kaupan sopimukset sekä tietenkin Naton eurooppalainen pilari. Sitten on asioita, joista olemme eri mieltä, kuten suhtautuminen ilmastokysymyksiin ja kansainvälisiin sopimuksiin.

Stubb muistutti, että Trump on käytöksestään huolimatta presidentti, ei yksinvaltias.

– Yhdysvaltoja ja sen hallintoa pitää katsoa kokonaisuutena: sinne on hyvä keskusteluyhteys. Minulla on suorat kontaktit esimerkiksi useisiin senaattoreihin, ja keskustelin viimeksi Milanossa epävirallisemmassa hengessä sekä varapresidentti J.D. Vancen että ulkoministeri Marco Rubion kanssa hyvinkin avoimesti eri asioista.

STUBB korosti Suomen ja Yhdysvaltojen puolustusyhteistyön alkaneen jo 1990-luvun Hornet-kaupoista ja sen jatkamisen olevan ”välttämätöntä puolustuskyvyn kannalta, koska amerikkalainen puolustusteollisuus on maailman parasta”.

– Jäänmurtajakaupoissa olin lähinnä presidentillinen kätilö; niitä hoidettiin ja hoidetaan virkamiestasolla. Mutta asiat etenevät sovitusti, ja eiköhän sieltä tule pian uutisia.

– Ja vaikka ydinasedoktriini on murroksessa Kiinan roolin kasvettua siinäkin ja neljänneksellä maailman maista arvioidaan olevan valmius ydinaseen kehittämiseen, Suomi ei ole eikä missään oloissa tule olemaan ydinasevaltio.

ALEXANDER Stubb, 57, on nyt ollut Suomen tasavallan presidentti paria viikkoa vaille kaksi vuotta. Kansainvälisellä uralla hän on ollut lähes koko aikuisikänsä, mutta sisäpolitiikka on jäänyt hänelle vieraammaksi ja hankalammaksi alueeksi, kuten hän on itsekin myöntänyt.

Miten koette muuttuneenne päättäjänä ja ihmisenä vuosikymmenessä – siitä miehestä, joka nousi pääministeriksi vuonna 2014?

– Nyt tulikin sitten tilaisuuden vaikein kysymys… Uskon, etten olisi tässä ja tällainen ilman sitä via dolorosaa ja epämukavuusaluetta, jolla olin pääministerinä (2014-2015) ja kokoomuksen puheenjohtajana (2014-2016); se ei oikein sujunut.

Pääministerinä Stubb ajautui hakaukseen median kanssa, saaden ylimielisen ja politiikan arkirutiineihin turhautuneen ihmisen maineen. Sen jälkeen myös oma puoluekenttäkin hylkäsi vaihtamalla hänet vähemmän värikkääseen Petteri Orpoon.

Stubb on julkisuudessa myöntänyt, että kansalaisten ja omienkin haukkumamaaliksi joutuminen jätti syvät jäljet. Nyt tilanne on toinen.

– Toki myös aiempi kokemus kansainvälisistä tehtävistä ja se, että presidentti-instituutiolla on kansan tuki, auttaa. Mutta voin sanoa, että herään joka aamu huomattavasti rauhallisemmin mielin kuin silloin.