Sunnuntain supertapahtuma lässähtää – ympäristöaktivisti nappaa palkinnon ryömimisestä ja nyrkkisankari vanhenemisesta

Ohjaaja Alejandro González Iñárritu ja näyttelijä Leonardo DiCaprio Oscar-gaalan ennakkosuosikin The Revenantin kuvauksissa.

Jokavuotinen Oscar-gaala järjestetään Los Angelesissa kuluvan viikon sunnuntaina. Suomessa juhlaillan televisioi Yle Teema sunnuntain ja maanantain vastaisena yönä.

Tänäkin vuonna varsinainen jännitys on vähissä ainakin palkintosarjojen tärkeimmissä kategorioissa. Se on yksi syy, miksen ole jaksanut innostua gaalasta viime vuosina. Pohjimmainen syy on tietysti ehdolla olevien elokuvien keskimäärin keskinkertainen laatu, mutta olkoon se jonkin toisen jutun juuri.

Käyn tässä lyhyesti läpi avainkategoriat ja kerron voittajat.

Parhaan elokuvan Oscareista kilpailee kahdeksan elokuvaa. Olen nähnyt ne kaikki. Elokuvat voi jakaa karkeasti kolmeen eri ryhmään.

Ensimmäisessä ovat tähtinäyttelijöillä ryyditetyt suuren luokan toiminta-, jännitys- ja seikkailufilmit: The Revenant, Mad Max: Fury Road, Yksin Marsissa ja Vakoojien silta. Niiden ohjaajat ovat jo juhlittuja konkareita: Alejandro González Iñárritu, George Miller, Ridley Scott ja Steven Spielberg.

Toisen ryhmän muodostavat tositapauksista ammentavat ”tietoelokuvat” Spotlight ja The Big Short, joiden ohjaajat Tom McCarthy ja Adam McKay ovat useimmille vieraita. Edellinen tunnetaan ehkä paremmin näyttelijänä, toinen taas Will Ferrellin kanssa tekemistään komedioista.

Kolmanteen jäävät ehdokaslistan suurimmat yllättäjät Brooklyn ja Room, joiden mahdollisuudet voittoon ovat 0%.

***

Pelin henki on selvä. Meksikolaisen Iñárritun The Revenant on ylivoimainen ennakkosuosikki, jolla on plakkarissaan jo parhaan draamaelokuvan Golden Globe -pysti. Iñárritu nappaa palkinnon myös ohjauksesta tuloksia luotettavasti ennakoivan Directors Guild of American (DGA) tunnustuksen arvovallalla.

Myös Emmanuel Lubezkin voitto kuvaajien sarjassa on kirkossa kuulutettu. Mikään elokuva tänä vuonna tuskin ravistelee kroppaa yhtä fyysisesti kuin The Revenant, vaikka sen yksioikoinen kostotarina on tuhannesti nähty.

Haastajista lähimpänä ovat Spotlight ja The Big Short, mutta niiden tietty samanlaisuus kriittisinä yhteiskunnallisina elokuvina hajottaa äänet, eikä kumpikaan nouse haastamaan ennakkosuosikkia.

Christian Bale kilpailee miessivuosan Oscarista elokuvasta The Big Short.

Yksittäisistä nimistä eniten ennen gaalaa on tainnut puhuttaa ympäristöaktivistinakin tunnettu Leonardo DiCaprio, aikamme keskeisimpiin amerikkalaisiin näyttelijöihin lukeutuva tähti, josta on tullut Robert De Niron seuraaja Martin Scorsesen elokuvien luottomiehenä. DiCaprio on ehdolla viidettä kertaa ja jo neljättä kertaa miespääosasta.

Tällä kertaa tärppää, osin siksi, että muut ehdokkaat Matt Damon, Bryan Cranston, Michael Fassbender ja Eddie Redmayne eivät ole ehdolla uransa mieleenpainuvimmasta roolista – ei edes Redmayne, joka voitti viime vuonna Stephen Hawkingin muotokuvasta.

Parhaan kommentin DiCaprion tulevasta voitosta kertoi Jussi-palkitun He ovat paenneet -elokuvan ohjaaja JP Valkeapää, joka vitsaili Twitterissä, että ”paras kivunnäyttelemis-Oscar” tai ”paras ryömimis-Oscar” olisivat luontevampia kategorioita. DiCaprio esittää hyiseen erämaahan hylättyä karhun raatelemaa miestä, joka raivaa tietään metsästä kohti tilientasausta.

Naispääosan Oscarin vie omanlaisensa yllättäjä, Suomessa hädin tuskin tunnettu Brie Larson Roomin kärsivän äidin roolista monen ylistämän Cate Blanchettin (Carol) nenän edestä.

Sivuosien sarjoissakin on sentään jotain tavallisuudesta poikkeavaa koukkua, vaikka suosikit ovat tiedossa. Alicia Vikander on erittäin lähellä palkinnon viemistä Ruotsiin roolistaan Tanskalaisessa tytössä. Carol ja Rooney Mara jäänevät nuolemaan näppejään.

Sylvester Stallone.

Lihaskimppu Sylvester Stallone oli ehdolla edellisen kerran 39 vuotta sitten. Tuolloin hän kilpaili sekä ensimmäisen Rockyn käsikirjoittajana että pääosan näyttelijänä. Nyt veteraani on saamassa pitkän uransa kruunun jo seitsemännestä tulkinnastaan nyrkkeilijä Balboana elokuvasta Creed: The Legacy of Rocky.

Hollywood rakastaa juuri tällaisia legendavirityksiä, mikä ei voi olla näkymättä sentimentaaliseen hurmokseen taipuvissa Oscar-kuvioissa, joten ”Sly” lähtee gaalasta kotiin yhtä Oskaria rikkaampana.

Vieraskielisten elokuvien sarjan voiton vie ensi viikolla Suomen ensi-iltansa saava unkarilainen keskitysleirielokuva Son of Saul, kenties jopa ansiosta. Klaus Härön Miekkailija oli melkein ehdolla.

Osgar-gaalaa varjostanut rasismikohu saattaa näkyä jotenkin sunnuntaina, koska jo toista vuotta peräkkäin kaikki ehdolla olevat näyttelijät ovat valkoihoisia. Muun muassa Will Smith ja Spike Lee boikotoivat tilaisuutta. Koomikko Chris Rock vastaa juontopuolesta, joten ans kattoo nyt.

Keskustelua aiheesta

valittu_artikkeli02

Finnkino vaihtaa omistajaa – kaupan arvo 866 000 000 euroa

Kuva: Kari Hulkko

Yhdysvaltalainen elokuvateatteriketju AMC ostaa Nordic Cinema Groupin, johon kuuluu myös suomalainen Finnkino.

Nordic Cinema Group kertoo kaupasta verkkosivuillaan. Kauppa on arvoltaan 866 miljoonaa euroa ja vaatii toteutuakseen Euroopan komission hyväksynnän.

Nordic Cinema Groupilla on omistuksessaan 68 elokuvateatteria Pohjoismaiden ja Baltian alueella.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Keskitysleirin kauhu ja muisto: Yle Teema esittää kaikkien aikojen dokumenttiklassikon

Kuva: Como Films / Argos Films / Yle Kuvapalvelu

Keskitysleirin kauhu ja muisto: Yle Teema esittää kaikkien aikojen dokumenttiklassikon.

Vuonna 2014 kuollut ranskalainen elokuvaohjaaja Alain Resnais ohjasi 1950-luvulla kaksi elokuvahistorian suurimpiin teoksiin kuuluvaa, toisen maailmansodan perinnöstä ammentavaa mestariteosta, joissa kummassakin muiston tosiasia piirtyy vavahduttavasti esiin.

Myöhempi näistä on fiktiivinen rakkaustarina Hiroshima, rakastettuni (1959) ja varhaisempi tänään Yle Teemalla esitettävä, Resnais’n vain 32-vuotiaana tekemä dokumentti Yö ja usva (1955). Ohjaaja kuvasi kaikkien aikojen kuuluisimman lyhytelokuvan Auschwitzissa kymmenen vuotta raakalaismaisen kansanmurhan loppumisesta.

32-minuuttisessa teoksen ääni on mieskertoja, joka kuvailee kolmannen valtakunnan matemaattista tuhoamiskoneistoa kameran poimiessa linssinsä eteen hoitamattomien teiden ja onttojen parakkien tyhjyyttä. Värillistä nykyisyyttä täydentävät mustavalkoiset jaksot keskitysleirin todellisuudesta.

Teoksessa on paljon fyysistä massaa: luukasoja, nääntyneitä vartaloita ja natsien määräyksestä talteen poimittuja ihmiskehon osia: ne tyypilliset todisteet ihmiskunnan kyvystä suunnattomaan pahuuteen. Mutta Resnais´n tavoitteena ei ole järkyttää vaan muistuttaa.

Kolmannen valtakunnan hävittämisohjelma on historiallinen episodi ja aikaansa sidottu, mutta aivan tavallisten ihmisten suunnittelemana ja toteuttamana aina läheinen uhkakuva. Ehkä juuri tänään se resonoi enemmän kollektiivista tajuntaa kuin viime esityskierroksella televisiossa. Hiljainen elokuva vääryyden seurauksista on lamaannuttavaa katsottavaa, mutta teoksen sydämellinen sanoma koskettaa syvältä.

Kertojaäänen hämäävä leikkisyys ei ole tekijöiden välinpitämättömyyttä, vaan se kuvastaa koettujen tapahtumien toivottomuutta. Lakoninen, kuin ohimennen lausuttu kommentointi korostaa järjestelmän suuruudenhulluutta paremmin kuin yksikään alleviivattu kauhistelu tai turruttava shokkikuva.

Yö ja usva on tottuneellekin katsojalle kiusallinen kokemus. Runollinen, lokerointeja välttelevä dokumentti on kauneimpia koskaan tehtyjä elokuvia, vaikka se vyöryttää kuviinsa 1900-luvun pöyristyttävää hirviömäisyyttä. Mestariteos tavoittaa absurdin ja tekee siitä konkretiaa: lihaa ja verta, osan meitä.

Yle Teema: Yö ja usva la 21.1. klo 21

Rane Aunimo
Demokraatti

Keskustelua aiheesta

Hymyilevä mies ja Tyttö nimeltä Varpu 10-kertaisia Jussi-ehdokkaita

Jarkko Lahti esittää nyrkkeilijä Olli Mäkeä Hymyilevä mies- elokuvassa.

Viime vuoden elokuvista eniten Jussi-ehdokkuuksia kahmivat Juho Kuosmasen ohjaama Hymyilevä mies sekä Selma Vilhusen Tyttö nimeltä Varpu. Kumpikin sai peräti 10 ehdokkuutta.

Molemmat teokset ovat ehdolla muun muassa paras elokuva- ja paras ohjaus -kategorioissa.

Kolmanneksi eniten Jussi-ehdokkuuksia, kahdeksan kappaletta, sai Aleksi Salmenperän elokuva Jättiläinen.

Tänä vuonna parhaan elokuvan ehdokkaita valittiin viisi – jo mainittujen lisäksi Bodom sekä Angry Birds -elokuva.

Jussi-ehdokkaat valittiin asiantuntijaraadin eilisessä maratonistunnossa, Filmiaura tiedottaa.

Naispääosa-Jussin saajaksi ehdolla ovat Mimosa Willamo (Bodom), Leena Uotila (Nuotin vierestä) ja Linnea Skog (Tyttö nimeltä Varpu).

Miespääosa-Jussin saajaksi ehdolla ovat Jarkko Lahti (Hymyilevä mies), Joonas Saartamo (Jättiläinen) sekä Antti Holma ja Riku Nieminen (Kanelia kainaloon, Tatu ja Patu).

Jussi-patsaat vuoden parhaille pitkille kotimaisille elokuville jakaa alan ammattilaisten yhdistys Filmiaura.

Voittajat valitsee Filmiauran jäsenistö suljetulla lippuäänestyksellä. Jussi-voittajat julkistetaan perjantaina 24. maaliskuuta.

Jim Jarmuschin runoileva bussikuski on kunnianhimoton haaveilija ja miellyttämishaluinen unissakävelijä

Jim Jarmuschin runoileva bussikuski on kunnianhimoton haaveilija ja miellyttämishaluinen unissakävelijä.

Kriitikkolegenda Tapani Maskula kirjoitti kerran arvostelussaan, ettei mikään ole elokuvassa niin vaikeaa kuin kaikkein tavallisimman kuvaaminen. Täydentäisin ajatusta niin, ettei mikään ole elokuvassa niin vaikeaa kuin kaikkein arkisimman kuvaaminen yhtäaikaa uskottavan realistisesti ja elokuvallisesti mielenkiintoisesti.

Amerikkalainen vaihtoehtoohjaaja Jim Jarmusch haluaa silti yrittää. Hänen uusimman elokuvansa päähenkilö on uneliaassa pikkukaupungissa naisystävänsä kanssa asuva lempeämielinen bussikuski (Adam Driver), joka rustaa naivistisia runoja vapaa-aikanaan tohtimatta näyttää niitä edes elämänkumppanilleen (Golshifteh Farahani).

Lemmikkikoiran joka ilta rutiininomaisesti toistuvan iltalenkin yhteydessä hiljainen kuljettaja istahtaa tuopin ääreen kulmabaarin tiskijakkaralle vaihtaakseen muutaman sanan kuppilan tuttavallisen omistajan (Barry Shabaka Henley) tai muun asiakaskunnan kanssa.

Mutta mikä miehen mieltä painaa vai vaivaako häntä mikään? Onko hänen alakuloinen olemuksensa merkki pettymyksestä turhan työväenluokkaiseen ja paikallaan polkevaan elämäänsä vai vielä vakavampaa ja huolestavampaa masennusta osana eksistentiaalista kriisiä?

Bussikuski Paterson asuu Patersonissa, New Jerseyn osavaltiossa. Jännittävä sattuma vai ymmärrettävä syy synkistelyyn? Paterson (2016) ei anna vastausta.

Uutta teknologiaa kumartavasta amerikkalaisesta nykyelokuvasta ei löydy Coenin veljesten lisäksi kuin Jarmusch, joka viitsii toistuvasti paneutua yksinäisyyden ja sivullisuuden ilmiöihin. Siinä missä Ethan ja Joel laskevat eilistä americanaa onnettomien sattumien ja harmillisten kohtaloniskujen summana, Jarmuschia eivät kiinnosta olosuhteiden sattumanvaraiset uhrit ja pyrkyrit, vaan elämä ikuisena harhailuna, jossa harvoin päästään mihinkään.

Tästä laveammasta tematiikasta löytyy myös Paterson-elokuvan ja sen nimihahmon ydin. Henkilönä Paterson on kunnianhimoton haaveilija ja miltei unissakävelijä. Hän ei tule maistamaan mammonaa tai juhlimaan menestystä, vaikka joskus julkaisisikin tuotantoaan. Alistuja vaikuttaa valmiilta uhraamaan omat unelmansa pitääkseen muut tyytyväisinä ja arjen sovinnollisena.

Naisystävälleen hän ostaa pienestä palkastaan tyyriin kitaran, joka symboloi suurempaa tarpeiden ja toiveiden väistymistä kuin on ehkä suoraan luettavissa. Silti miestä ei voi sanoa onnettomaksikaan. Hellässä suhteessa on oma runoutensa. Luultavasti tarkoituksellista, ettei elokuvasta saa helposti kiinni.

Kohtaamiset ovat arkipäiväisiä, lähes mitättömiä. Niistä ehkä kehittyy jotakin.

Melankolinen elokuva kuljeskelee päähenkilön mukana pienellä säteellä satunnaisen kalenteriviikon ajan. Kohtaamiset ovat arkipäiväisiä, lähes mitättömiä. Niistä ehkä kehittyy jotain, jonain päivänä, tai sitten ei. Samantekevää. Päivien toisteisuus kiinnittää huomion yksityiskohtiin. Valitettavasti tällä sektorilla Jarmuschilla on yllättäen vähiten annettavaa.

Pahiten ”Paterson” nimittäin falskaa sivuosien muotoilussa ja pikkukaupungin ilmapiirin rakentelussa. Kaikkein tavallisimman kuvaaminen osoittautuu taas kerran vaikeaksi, sillä samankaltaisissa kohtauksissa karikatyyriset piirteet korostuvat ja yhteisön arki tuntuu tahallisessa ykstoikkoisuudessaankin liian säyseältä, liki kiiltokuvalta. Edes kerrontaa säestävät Patersonin tapailemat runojen pätkät eivät riitä tiukentamaan näkökulmaa tarpeeksi subjektiiviseksi, jotta ympäristön puuduttavuus täsmentyisi päähenkilön oman vaimean maailman kuvajaiseksi, ei välttämättä ”todeksi”.

Epätasaisen uran tehneen Jarmuschin teos vaikuttaa hänen sovinnaisimmaltaan.

ELOKUVA:
Paterson
Ohjaus: Jim Jarmusch
★★☆☆☆ 

Pääosissa: Adam Driver, Golshifteh Farahani
2016, 119 minuuttia

Rane Aunimo
Demokraatti

Keskustelua aiheesta

Ruotsalaisohjaaja rajujen syytösten keskellä — mitä kuvauksissa tapahtui?

Kuva: Kuvakaappaus tmz.comista

Ruotsalaisohjaaja Lasse Hallströmin uuden elokuvan kuvauksissa epäillään tapahtuneen eläinten kaltoinkohtelua, uutisoi viihdesivusto TMZ.

Sivuston mukaan elokuvayhtiö Universal Pictures ja tuotantoyhtiö Amblin Partners ovat luvanneet selvittää, kohdeltiinko A Dog’s Purpose -elokuvan kuvauksissa huonosti koiraa.

TMZ on julkaissut videon, jossa näkyy, kuinka vastahakoista saksanpaimenkoiraa pakotetaan kuohuvaan veteen altaaseen. Videolla näkyy myös, kuinka altaassa oleva koira jää ilmeisesti hetkeksi aaltojen alle. Sivuston mukaan video on kuvattu Kanadan Winnipegissä vuonna 2015.

– Eläimille turvallinen ympäristö ja eläinnäyttelijöiden eettinen kohtelu olivat elokuvan tekijöille erittäin tärkeitä ja selvitämme tämän videon kuvaamia olosuhteita, elokuvayhtiöt kommentoivat sivustolle.

Eläinten kohtelua Yhdysvaltain elokuvateollisuudessa valvova American Humane Association (AHA) on hyllyttänyt A Dog’s Purpose -elokuvan kuvauksista vastanneen työntekijänsä ja aloittanut asiasta oman tutkintansa.

AHA:n mukaan asiaa tutkimaan pyydetään riippumaton kolmas osapuoli.

TMZ-sivuston tietojen mukaan ohjaaja Lasse Hallström oli paikalla kuvauksissa, joissa kyseenalainen koiran pakottaminen veteen tapahtui.

A Dog’s Purpose -elokuvan on määrä saada ensi-iltansa tänä vuonna.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta