Toukokuussa 1979 tasavallan presidentti Urho Kekkonen pyysi sosiaali- ja terveysministerinä toiminutta Pirkko Työläjärveä muodostamaan seuraavan hallituksen. Työläjärvi kieltäytyi harkittuaan ”kaksi sekuntia”. Taustalla saattoi olla Kekkosen halu katkaista Mauno Koiviston eteneminen. Myöhemmin hän myöntää, että Kekkonen myös vilpittömästi kannusti nousevaa naispoliitikkoa.

Työläjärvi jätti valtakunnan politiikan vuonna 1985, kun hänet valittiin eduskunnan varapuhemiehen paikalta Turun ja Porin läänin maaherraksi. Hän viittaa vasta ilmestyneeseen muistelmateokseensa Moninaista – Menneitä muistellen, tulevasta haaveillen (Into 2018).

– Kun kirjaani lukee, huomaa, että olen ollut niin monessa asiassa perustavaa laatua olevalla tavalla eri mieltä. En saanut asioita menemään siihen suuntaan, johon olisin toivonut ja johon mielestäni oli hyvät perusteet. Olin tyytymätön enemmän itseeni kuin muihin, hän sanoo.

Työläjärvi oli kansanedustajana seitsemän vuotta ja useissa ministeritehtävissä. Hän ottaa kantaa ajankohtaiseen keskusteluun työelämästä.

Työläjärven mielestä suorittava työ on korvaamaton osa palkka- ja tuotantoketjua.

– Heidän työnsä on ihan yhtä tärkeää kuin akateemisten kansalaisten. Filosofi tarvitsee siivotun huoneen. Ay-liikkeenkin tulisi uudistua ymmärtämään kaikkien ihmisten tärkeys.

Pätkätyöläisille pitäisi esimerkiksi perustaa uudenlainen edunvalvontajärjestö.

– Pitäisi olla eri liitot, mutta mennä neuvotteluihin yhdistetyin voimin. Juttelimme siitä aikoinaan jo Jorma Reinin kanssa. Hänhän joutui tappelemaan silloisista neuvotteluoikeuksista.

Ensin pitää tietenkin järjestäytyä. Työläjärvi ihmettelee, miksi nykynuoret ovat huonoja liittymään ammattiliittoon.

– Jo ennen sisällissotaa, silloisella koulutus- ja kokemustasolla, ihmiset ymmärsivät yhteenliittymisen merkityksen. Nyt sitä eivät ymmärrä monet koulutetutkaan.

Lue Pirkko Työläjärven erikoishaastattelu painetusta Demokraatista.

TEKSTI TIINA PELKONEN