ALATI trendikkään väitteen mukaan Suomen kireä tuloverotus ajaa kansalaisia maasta etsimään parempaa huomista jostakin muualta. Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen VATTin julkaisema tutkimus aiheesta osoittaa jotakin muuta.

Kansainvälistä muuttoliikettä selvittänyt tutkijaryhmä Salla Kalin, Ilpo Kauppinen, Kaisa Kotakorpi ja Jukka Pirttilä toteaa Suomen tuloverotuksen vaikuttavan itse asiassa varsin vähän työvoiman maastamuuttoon.

Tutkimus perustuu kattavaan yksilötason rekisteriaineistoon maastamuuttajien määrästä, kohdemaista ja sosioekonomisesta asemasta, kuten tuloista ja koulutuksesta. Merkittävää on VATTin mukaan se, että tutkimuksessa tarkasteltiin Suomen koko työikäistä väestöä ja heidän liikkuvuuttaan.

– Yleisin kohdemaa on Ruotsi, jossa muuttajia odottaa varsin samanlainen verotus kuin Suomessa. Kaikkiaan 73 prosenttia muutoista suuntautuu Pohjoismaihin ja läntisiin EU-maihin, joissa tuloverotus ei useinkaan ole erityisesti Suomea kevyempää, verotutkimuksen huippuyksikköä johtava Kotakorpi kommentoi tiedotteessa.

VATT nostaa myös tiedotteessaan esille julkisen keskustelun siitä, pitäisikö maastamuuton ehkäisemiseksi ylimmissä tuloluokissa laskea verotusta, mutta jatkaa toteamalla, ettei se tutkimuksen mukaan se ole perusteltua ainakaan tästä syystä. Vaikka tutkimusaineistossa muuttajien osuus oli ylimmässä tulokymmenyksessä yli kaksinkertainen koko aineistoon verrattuna, edes tämän ryhmän muuttopäätöksiin ei verotus vaikuta merkittävästi.

Maastamuutto on itse asiassa 1990-luvun loppupuolen tasolla, eikä aineisto kerro kiihtyvästä aivovuodosta.

TUTKIJARYHMÄN jäsen Ilpo Kauppinen huomauttaa tutkimusta käsittelevässä blogikirjoituksessaan, että suomalaisia muuttaa sekä korkean että matalan verotuksen maihin.

– Muuttajien määrien tarkastelun lisäksi arvioimme kansainvälisten aineistojen avulla, mikä aineistomme muodostavien henkilöiden tulotaso ja verokohtelu olisi eri maissa. Näin kykenimme arvioimaan sitä, ovatko maiden väliset erot verotuksessa yhteydessä muuttoihin. Löytämämme yhteys on heikko, mikä viittaa siihen, että muuttopäätösten takana ovat enimmäkseen muut kuin verotukseen liittyvät tekijät, Kauppinen kirjoittaa.

Kauppinen huomauttaa, että suomalaisia muuttaa ulkomaille esimerkiksi siksi, että muun muassa teknologia-alalla työmarkkinat ovat vahvasti kansainväliset, jolloin on luonnollista muuttaa työskentelemään ulkomaille.

– Lisäksi vaikkapa tiedepolitiikka tähtää siihen, että tutkijoiden halutaan työskentelevän osan urastaan ulkomailla. Opiskelijat ovat myös merkittävä maastamuuttajajoukko, ja heidänkin opiskeluaan ulkomailla nimenomaan kannustetaan monin tavoin.

Korkeampituloiset muuttavat kyllä useammin ulkomaille kuin vähemmän tienaavat, mutta matalan verotuksen kohdemaat eivät erityisemmin korostuneet edes ylimmän tulokymmenyksen kohdemaina.

– Aivovuoto on joissakin ammattiryhmissä varmasti ihan todellinen ilmiö. Väestötasolla Suomessa on kuitenkin kyse pienestä ongelmasta.

KAUPPINEN nostaa sen sijaan esiin sen, että ulkomailta voitaisiin saada työvoimaa Suomeen alentamalla joidenkin erityisammattiryhmien verotusta.

– Näin on Suomessa tehtykin, ja ns. avainhenkilöiden erityisverokohtelun piirissä on vuosittain 500-600 henkilöä. Ulkomaisten asiantuntijoiden alennetun verotuksen vaikutusta sen kohteena olevien henkilöiden maahanmuuttoon on tutkittu tanskalaisella aineistolla, ja sillä on todettu olleen merkittävää vaikutusta työvoiman saamiseen.

Kauppinen mainitsee kirjoituksensa lopuksi vielä sote-alan, sen tunnetun työvoimapulan ja hoitajien maastamuuton Norjaan.

– Maastamuuttaneita sairaanhoitajia on vuosittain alle sata, mutta sote-alalta on arvioitu puuttuneen esimerkiksi vuonna 2019 noin 25 000 työntekijää. Maastamuuton vaikutus sote-alan työvoimapulaan on siis täysin marginaalinen. Verotuksen sijaan katse pitäisikin suunnata palkkauksen ja työolojen parantamiseen.