Sekä Suomen Serbian-lähetystön päällikön sijainen Lassi Härmälä että Kosovon-lähetystön päällikkö Matti Nissinen pitävät maiden kiristyneitä välejä kuitenkin huolestuttavina.

-  Sanoisin, että ei ole vähään aikaan nähty näin vakavaa tilannetta, jossa kummatkin osapuolet ovat ikään kuin nostaneet panoksiaan, Härmälä kuvaa.

Nissisen mukaan tilanne on kiristynyt hiljalleen pitkin syksyä sekä alkutalvea ja huoli on herännyt siitä, kuinka pitkälle tilanne voi kärjistyä.

Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Emma Hakala yhtyy suurlähetystön edustajien huoleen. Hakalan mukaan sota ei ole edelleenkään kummankaan maan intresseissä, mutta hän pitää huolestuttavana kehityssuuntana sitä, ettei kumpikaan maa ole selkeästi yrittänyt saada tilannetta rauhoittumaan.

-  Vaarana on, että yksittäisestä väkivallanteosta alkaa laajempi selkkaus, joka vetää maat väkisin aseelliseen konfliktiin. Pidän kuitenkin todennäköisempänä, että maat pystyvät tekemään kompromisseja tilanteen rauhoittamiseksi, Hakala arvioi STT:lle.

SERBIAN presidentti Aleksandar Vucic määräsi maanantaina jälleen maan asevoimat hälytystilaan. Lisäksi presidentin kerrottiin määränneen, että maan erikoisjoukkojen vahvuutta nostetaan merkittävästi.

Edellisen kerran asevoimat komennettiin hälytystilaan viime kuussa, kun Serbian viranomaiset väittivät useiden kauko-ohjattujen lennokkien loukanneen Serbian ilmatilaa Kosovon rajalla.

Serbian mukaan syynä hälytystilaan tällä kertaa ovat väitteet aseellisesta välikohtauksesta, joka olisi kohdistunut Kosovon serbiväestöä vastaan. Kosovo on kiistänyt asian ja on syyttänyt Serbian tukeneen ”puolisotilaallisia joukkoja”, jotka asettivat tiesulkuja Pohjois-Kosovossa.

Kyseessä ei ole läheskään ensimmäinen kerta, kun maiden välit kriisiytyvät.

-  Kyse on pitkään jatkuneesta tilanteesta, joka välillä sitten on intensiivisempi ja välillä rauhallisempi, Härmälä kuvailee tilannetta.

Kriisien taustalla on pitkäaikaisia kiistoja: Kosovo on Serbian entinen maakunta, ja osapuolten välillä käytiin verinen sota 1990-luvun lopulla. Kosovo julistautui itsenäiseksi vuonna 2008, mutta Serbia ei ole tunnustanut itsenäisyyttä. Pohjois-Kosovossa on myös serbivähemmistö, jota Serbia tukee. Pohjois-Kosovon serbien mukaan heidän edustuksensa albaanienemmistöisen Kosovon hallinnossa on olematon.

HAKALAN mukaan on vaikea nähdä, että maiden välejä saataisiin ainakaan lähitulevaisuudessa kokonaan ratkaistua. Esimerkiksi Kosovon itsenäisyyden tunnustaminen on Serbialle kynnyskysymys.

-  Kosovon kehitys ja kansainvälinen asema riippuu taas siitä, ettei maalla ole niin sanotusti legitiimiä asemaa.

Kosova on myös ilmaissut halukkuutensa liittyä EU:hun, ja maa jättikin virallisen EU-hakemuksensa aiemmin tässä kuussa. Hakalan mukaan EU on kuitenkin ollut tiukkana siitä, ettei asia voi edetä ennen kuin ongelmat Serbian kanssa on ratkaistu. Kimurantin tilanteesta tekee myös se, että EU:ssa on viisi maata, jotka eivät ole tunnustaneet Kosovon itsenäisyyttä.

-  Näitä maita on muitakin, myös Nato-maita. Tämä vaikeuttaa Kosovon kansainvälistä asemaa todella voimakkaasti, Hakala sanoo.

Yksittäisiä asioita koskevissa kiistoissa on pystytty EU:n välityksellä löytämään ainakin lyhyen aikavälin ratkaisuja, mutta maiden välisiä isoja kysymyksiä ei ole pystytty ratkomaan ja kynnyskysymyksiä riittää. Sen lisäksi myös toimeenpano osassa jo sovituistakin asioista ontuu.

-  EU on ottanut tavallaan vastuun Kosovon ja Serbian suhteiden normalisoinnista. Itse ajattelen, että EU:n pitäisikin entistä voimakkaammin puuttua tilanteeseen ja myös vaatia, että maat sitoutuisivat toimeenpanemaan jo sovitut asiat.

Hakala kuitenkin myöntää, että tämä ei ole helpoin tehtävä EU:lle, sillä molempien maiden luottamus EU:hun on horjunut. Etenkin Kosovon nykyhallitus näkee EU:n tavassa toimia paljon korjattavaa ja parannettavaa.

Myöskään Härmälä ei usko, että maiden välisiin erimielisyyksiin on löydettävissä nopeita ratkaisuita. Hänen mukaansa kansainvälinen yhteisö on kuitenkin voimakkaasti kehottanut maita ”lopettamaan sapelien kalistelun ja palaamaan dialogin tielle”.

Nissinen mukaan töitä ratkaisujen löytämiseksi tehdään koko ajan niin EU:ssa kuin muuallakin kansainvälisessä yhteisössä, mutta mailta itseltään pitäisi löytyä halukkuutta ratkaisun löytämiseksi.

-  Täytyy toivoa, että tätä löytyy, hän lisää.