Visuri kertoi kuinka viime kuukausina on usein muisteltu vuoden 1918 sotaa ja muita tapahtumia, joiden yhteydessä varmistettiin Suomen itsenäisyys.

Taistelua itsenäisyyden puolesta käytiin vieläkin dramaattisemmin toisen maailmansodan vuosina 1939 – 1945, ja senkin jälkeen epävarmuutta kesti usean vuoden ajan. Visurin mielestä voidaan hyvällä syyllä puhua Suomen 30-vuotisesta vapaustaistelusta 1918 – 1948, minkä jälkeen suomalaiset ovat saaneet elää selvästi aikaisempaa vakaampaa ja rauhanomaisempaa aikaa.

Tammikuussa 1918 Suomessa alkoi sisällissota maan hallituksen ”valkoisten” joukkojen ja kapinaan nousseiden punakaartien välillä. Sotatoimet keskittyivät Etelä-Suomeen. Vallankumouksen kourissa heikentyneen Venäjän armeijan rooli jäi vähäiseksi, sillä se keskittyi lähinnä suojaamaan omat huoltoyhteytensä, vaikka venäläiset tukivat myös Suomessa punaista osapuolta.

– Suomen hallitus antoi saksalaisille laajalti valtaa ja etuoikeuksia, joten oli aihetta puhua Suomesta Saksan suojelusvaltiona. Suomeen olisi tullut myös saksalainen kuningas, ellei Saksa olisi joutunut marraskuussa antautumaan länsirintamalla kärsimänsä tappion jälkeen. Suomi pysyi itsenäisenä ja sai vuonna 1919 tasavaltaisen valtiomuodon, Visuri jatkoi.

Suomi toisessa maailmansodassa

Visuri kertoi kuinka vuodesta 1938 alkaen Hitlerin johtama Saksa alkoi vaatia takaisin I maailmansodassa menettämiään alueita, ja syksyllä 1939 Neuvostoliitto puolestaan ryhtyi luomaan itselleen suojavyöhykettä länttä vastaan. Siinä yhteydessä Stalin esitti Suomellekin aluevaatimuksia, joihin ei kuitenkaan suostuttu.

Seurauksena oli talvisota, jota voi Visurin mielestä hyvällä syyllä pitää todellisena vapaussotana ja mitä vakavimpana uhkana Suomen itsenäisyydelle. Rintamien kestävyys oli kovalla koetuksella erityisesti sodan loppuvaiheessa. Rauhansopimuksessa 13. maaliskuuta 1940 Suomi menetti alueita, mutta itsenäisyys säilyi.

– Saksan vallattua keväällä 1940 Tanskan ja Norjan sekä kesällä myös Benelux-maat, ja Ranskan joutuessa antautumaan Suomi jäi Saksan ja Neuvostoliiton väliin. Tukeutuminen Saksaan näytti ainoalta vaihtoehdolta, mutta se merkitsi myös sitoutumista Saksan sotasuunnitelmiin.

Suomi mukana Saksan hyökkäyksessä

Kun Saksa aloitti hyökkäyksen Neuvostoliittoon 22. kesäkuuta 1941, Suomi liittyi siihen kohta mukaan. Koko Pohjois-Suomi Oulua myöten luovutettiin saksalaisten sotilaskomentoon, ja suomalaiset joukot avustivat hyökkäyksessä kohti Muurmannin rataa. Saksalaisten toivomusten mukaisesti Suomen armeijan pääosat suunnattiin hyökkäämään Laatokan itäpuolitse Syvärille.

– Tämä sotatoimi oli tarkoitettu osaksi Leningradin saartoa, sillä saksalaisjoukot lähestyivät Syväriä jo etelästä Leningradin itäpuolitse kiertäen. Saksan armeija pääsi Laatokan rannalle, jolloin Leningradin maayhteydet katkesivat. Ulompi saartorengas ei kuitenkaan sulkeutunut, koska puna-armeijan vastahyökkäykset löivät saksalaiset takaisin Syvärin eteläpuolisilta alueilta.

Valtiotieteen tohtori Pekka Visuri on julkaissut äskettäin toimittamansa ja suomentamansa Saksan yhteyskenraalina Suomen päämajassa jatkosodan aikana toimineen Waldemar Erfurthin päiväkirjat, jotka paljastavat kuinka läheistä suomalais-saksalainen sotilasyhteistyö, ”aseveljeys”, oli koko sodan ajan.

– Sen sijaan Hitlerin kesällä 1941 suunnittelema Suomen liittäminen osaksi Suur-Saksaa ei toteutunut, kun vaikeudet itärintamalla kasvoivat. Sen vuoksi Saksa kohteli Suomea ”parhaana liittolaisenaan”, eikä harjoittanut voimakasta poliittista painostusta Suomea kohtaan, vaikka estikin syksyyn 1944 asti Suomen irtautumisen sodasta.

– Suomen kohtalo ratkaistiin kesällä 1944, kun puna-armeijan yllättäen alkanut suurhyökkäys Karjalan kannaksella eteni nopeasti Viipuriin ja uhkasi romahduttaa puolustuksen. Saksa avusti vielä siinä vaiheessa tehokkaasti hyökkäyksen torjunnassa, mutta elokuun alussa näytti jo selvältä, että Saksa joutuu vetäytymään kauas Suomen lähialueilta ja on pian häviämässä koko sodan, totesi Visuri.

Irti sodasta

Eduskunnan päätöksellä marsalkka Mannerheim nimitettiin elokuun alussa tasavallan presidentiksi. Hänen johdollaan Suomi irtautui sodasta syyskuussa ja käänsi aseet entisiä aseveljiä vastaan Pohjois-Suomessa. Neuvostoliiton hallitsema Liittoutuneiden valvontakomissio tuli Suomeen valvomaan välirauhansopimuksen toteuttamista. Ehtoihin kuului talvisodan vuonna 1940 päättäneen rauhansopimuksen palauttaminen voimaan lisättynä Petsamon luovutuksella ja sotakorvauksilla.

Lisäksi Helsingin läheltä oli luovutettava Porkkalan alue Neuvostoliiton tukikohdaksi. Nimenomaan tätä määräystä Mannerheimin piti erityisen uhkaavana ja nimitti välirauhansopimusta käytännössä antautumiseksi. Hän oli kuitenkin lujasti päättänyt, että välirauhansopimusta on noudatettava ja käski aloittaa lokakuun alussa sotatoimet saksalaisia vastaan. Tornioon tehdyn maihinnousun jälkeen saksalaiset puolestaan alkoivat järjestelmällisesti tuhota Lappia. Saksalaiset poistuivat Suomesta lopullisesti vasta huhtikuussa 1945.

– Välirauhansopimuksen toteutuksen käytännön toimet jäivät pääministeri J.K. Paasikiven vastuulle, eikä Mannerheim puuttunut sisäpoliittisiin kysymyksiin. Ulkopolitiikan alalla hän teki aloitteen Neuvostoliitolle puolustussopimuksen aikaansaamiseksi, mutta maailmansodan yhä jatkuessa Keski-Euroopassa asian toteutus lykkääntyi. Mainitut herrat yhdessä sopivat keskeisistä periaatteista, jotka myöhemmin on tunnettu ”Paasikiven linjana”.

Pariisin rauhansopimuksessa vuonna 1947 Suomen asema vakiinnutettiin ja itsenäisyyden jatkuminen turvattiin. Kylmän sodan nimellä tunnettu konflikti suurvaltojen välillä uhkasi kuitenkin uudelleen Suomen asemaa. Vuoden 1948 kuluessa tilanne Suomessa lopulta rauhoittui, eikä Suomea pyritty liittämään itäblokkiin.

– Syitä siihen, että Suomi maailmansodan loppuvaiheissa ja sen jälkeen kykeni säilyttämään itsenäisyytensä, on paljon pohdittu. On kysytty, miksi Suomi sai ”erikoiskohtelun” verrattuna muihin vastaavassa asemassa idän ja lännen välissä sijainneisiin maihin.

Miksi Suomea ei liitetty itäblokkiin ?

Esitelmässään Visuri kokosi yhteen myös tekijöitä, jotka vaikuttivat siihen, ettei Suomea liitetty Neuvostoliittoon tai itäblokkiin eikä myöhemmin Varsovan liittoon:

⦁ Torjuntataistelut kesällä 1944 pysäyttivät puna-armeijan hyökkäyksen, mikä oli ehdoton edellytys rauhaan pääsemiseksi siedettävillä ehdoilla.

⦁ Suomi jäi sivuun painopistealueelta eli tieltä Berliiniin, puolueettoman Ruotsin kupeeseen.

⦁ Neuvostoliitto tarvitsi kipeästi sotakorvauksia, joita Suomi pystyi toimittamaan riittävän nopeasti. Siitä tuli Suomelle poliittinen “henkivakuutus” – tai ehkä paremminkin “turvatakuu”, sillä Stalinille oli tärkeää pitää Suomen talous toiminnassa ja välttää yhteiskunnallisia häiriöitä.

⦁ Suomen sisäpoliittinen tilanne vakautui verraten pian, mihin vaikutti eduskuntavaalien onnistunut järjestäminen jo maaliskuussa 1945 ja silloin saavutettu, poliittisen tasapainon mahdollistanut tulos.

⦁ Valtiosääntö (perustuslaki) kesti kriisiaikojen paineet sodanajan yli ilman mullistuksia, jolloin myös turvattiin ammattitaitoisen hallinnon jatkuvuus.

Kuva ja Teksti: Alpo Jokinen