Säännöllisin väliajoin jokin palkansaajajärjestö nousee puolustamaan nykyistä työmarkkina- ja työehtosopimusjärjestelmää.

– Tämä on ymmärrettävää, sillä kyse on järjestövallasta, Makkula sanoo.

Hänen mukaansa palkansaajaliitot eivät näe sitä, että Suomen työllisyysaste on Pohjoismaita ja muita vertailumaita selvästi alempi ja työttömyysaste sekä erityisesti rakenteellinen työttömyys useita prosenttiyksikköjä korkeampi kuin muualla.

Työehtosopimusten yleissitovuusjärjestelmä Makkula sanoo “niin hienoksi, että sen mukaan on myös laitonta maksaa työehtosopimusta korkeampaa palkkaa”.

– Miksi palkansaajajärjestöt puolustavat tällaista järjestelmää? Miksi ei voi sopia edes paremmin?

Hänen mukaansa työehtosopimusten sisäänrakennetun paikallisen sopimisen tulokset ovat surkeat.

– Tämä vähäinenkin liikkumavara yritetään väkisin pitää järjestöjen kontrollin alla kirjaamalla työehtosopimukseen määräys, että sopimus voidaan tehdä vain luottamusmiehen kanssa.

Makkulan mukaan palkansaajajärjestöt eivät puhu työntekijöiden äänellä, vaan ainoastaan liittoon kuuluvien työntekijöiden äänellä.

– Silloin tällöin työehtosopimuskierroksella aiheeksi nousee edellisen kierroksen häntiä, jotka ovat jääneet järjestöjä vaivaamaan. Mainioksi esimerkiksi käy niin sanotut kiky-tunnit, joista keskusteltiin ja väännettiin elämää suurempana kysymyksenä. Teatteri jatkui kuukausitolkulla ja lopulta ratkaisu polttaviin kysymyksiin saatiin. Ja aina saadaan.

Makkulan mukaan neuvottelujärjestelmä ei tue työehtosopimusten rakenteellista uudistamista.

– Poliittisten päättäjien on turha kuvitella, että palkansaajajärjestöjen mielestä olisi koskaan oikea hetki uudistaa työmarkkinoita.

Makkula kirjoittaa, ettei yleissitovuusjärjestelmä ole pyhä.

– Se on lainsäädännöllä luotu rakennelma, jota voidaan lainsäädännöllä myös muuttaa ja kehittää paremmaksi.

– Palkansaajajärjestöt rakentavat valtaansa vastakkainasettelulle. Vastakkainasettelun lietsominen on juoksuhiekkaan polkemista, ja järjestäytymisasteen jatkuva lasku kertoo tämän. Kyllä työpaikoilla se ymmärretään, että yrittäjä ei ole työntekijän vihollinen eikä toisinpäin.

– Työmarkkinauudistuksia ei tarvita järjestelmän eikä järjestöjen vuoksi, vaan siksi että useampi ihminen saisi töitä, Makkula päättää.