Kun maailmassa on 220 lentopalloa pelaavaa maata ja Suomi on rankattu 17:nneksi, niin voidaan olla ylpeitä.

Jälleen kerran maajoukkueemme osoitti myös sivistyneisyyttään kunnioittamalla maamme ykköslentopalloilijan presidentti Mauno Koiviston hautajaisia pelaamalla olkapäissään numero yksi.

Nyt Italian tekniikka on loihtinut maailman nopeimmat Ferrari-autot.

Monacossa F1-kisassa Ferrarit ottivat kaksoisvoiton ja Saksan Mersut on ohitettu. Vaikka Kimi ajoikin kakkoseksi ja Bottas oli neljäs, niin olimme pettyneitä. Sebastian Vettel on taitava kuski ja älykäs strategi. Juuri nyt jälleen maailman ykkönen. Pisteitä hänellä on 128, Hamiltonilla 104, Bottaksella 75 ja Räikkösellä 67.

Jääkiekkomme floppasi nelostilastaan huolimatta MM-kisoissa. Alkulohkossamme selvisimme niukin naukin jatkoon. Sokea kana löysi sitten jyvän ja passitimme USA:n siihen joukkoon, johon me olisimme itse kuuluneet.

Tosi on kuitenkin edelleen se, että jääkiekkomme rämpii keskinkertaisena maana isojen joukossa.

Kiekkosaralla kyllä tehdään työtä ja siitä erikoiskiitos Kummolan Kalelle, mutta paikkaamme emme ole vakiinnuttaneet maailmanmestarien joukossa. Silloin tällöin kyllä tärppää. Kuten nuorissa, mutta miksei kypsällä iällä? Korjaustoimenpiteet ovat herrojen hallinnassa ja heidän rootelissaan.

Siis tuimiin toimiin!

Euroopan mestaruuden ratkaisevat edelleenkin vain Ruotsi, Venäjä, Tshekki ja Suomi. MM-kisat osoittivat, että tähän EM-kisaan pitäisi sallia osanotto monelle muullekin maalle. EHL ei ole urheilullisesti ajan tasalla.

En pidä enää HJK:ta Suomen jalkapallomestaruuden tavoittelijan arvoisena suomalaisseurana.

Kun mestariksi povattu HJK kävi hakemassa 1–0 voiton jumbopään Kemistä, niin HJK:n avauskokoonpanossa oli 4 suomalaista ja 7 ulkomaista pelaajaa. Kun Klubi kamppaili stadin derbyssä HIFK:ta vastaan 0–0, niin suomalaisia oli vain 3 ja ulkomaisia 8. Puhu siinä sitten suomalaisesta jalkapallosta.

HIFK:lla puolestaan oli vain 3 ulkomaista, joten sympatiani oli HIFK:n kotimaisuuden puolella. HIFK puolestaan on kieliseura, mutta kuinkahan moni sen pelaaja taitaa edes ruotsin aakkosia. Tiedän, ettei monikaan.

Ei suomalainen jalkapallo voi kehittyä näin, että omat tulevat kykymme istuvat katsomossa seuraamassa vain keskitasoisten ulkomaisten temmellystä. Heidän määränpäänään vain kuukausipalkka ja siinä ohessa kenties Suomen mestaruus. Sekin vain oman uran siivittämiseksi.

Tässä yksi syy, miksi Suomi on jalkapallon kääpiömaa. Omalta jalkapallouraltani Helsingin Kullervossa vuoden 1950 SM-sarjasta muistan seurahenkisyyden. Ottelujen ja harjoitusten ulkopuolella vietimme aikaa yhdessä. Kävimme elokuvissa, tansseissa tyttöjä pyörittämässä ja muuten vaan kuljeksimme yhdessä pitkin katuja niitä näitä rupatellen. Oluttuoppikierrokset eivät siihen aikaan olleet muodissa.

Olimme tiimi myös kentän ulkopuolella.

Menneitä muistellen nykypolvella olisi opittavaa miten joukkue koostetaan. Ei kaikki menestys riipu palkan suuruudesta. Ei raha ratkaise kaikkea. Palkkapelaajilla ei ole seurahenkirakkautta.

On käyty keskustelua pelaako maajoukkueen jäsen tehtävässään roolia itselleen vai maalleen. Sanovat, että on kunnia-asia pukea siniristilippuasu ylleen. Sanat ovat usein kuin herrojen juhlapuheet. Kauniita ja lupaavia, mutta eivät toteutettuja.

Tietysti tässäkin asiassa on monta totuutta. Ruotsin paitaa tavoiteltiin aidosti NHL-pelaajien keskuudessa ja tulos oli MM. Jo kymmenes maailmanmestaruus rakkaalle naapurillemme.

Jotkut ovat isänmaallisia. Toiset raharakkaita oman uransa pönkittäjiä itsekkäästi. Jotkuthan kannustavatkin Suomessa jokaista olemaan oman onnensa seppä, viis Suomesta.

Yleistyksenä voisi kuitenkin kuvitella, että rahan merkitys urheilussa on nykyään niin suuri, että sitä ei voi sivuuttaa kun sanoja asetellaan. Kyllä Paavo Nurmikin  amatööriaikanaan rahastuksen osasi.

Kerrotaanpa legendana sekin, että kun Eläintarhan keväässä kymppitonnin juoksussa järjestäjillä oli varaa juoksijoidemme kuninkaalle maksaa vain kahdeksan tonnia, niin Paavo keskeytti 8 000 metrin kohdalla. Hänen taksansa oli silloin markka per metri pitemmillä matkoilla.