Mielipiteet
2.2.2026 10:40 ・ Päivitetty: 2.2.2026 10:58
Suomi muuttuu yksinasuvien maaksi – ja politiikan pitää päivittyä sen mukaisesti
Puhumme politiikassa ja päätöksenteossa yhä Suomesta lapsiperheiden maana. Silti todellisuudessa tämän vuosituhannen aikana yksinasuvien osuus ruokakunnista kasvaa nopeasti.
Vielä vuonna 2004 yhden hengen talouksia oli Suomessa noin 900 000. Nyt luku on noin 1,3 miljoonaa eli 46 prosenttia kaikista kotitalouksista. Tämä ei enää ole trendi vaan rakennemuutos. Lähes joka toinen talous on yhden ihmisen koti.
Isoissa kaupungeissa ja kasvukeskuksissa yhden hengen taloudet muodostavat jo puolet asukaskannasta. Tämä selittyy nuorten ja opiskelijoiden määrällä. Asuntomarkkinoilla tämä näkyy siinä, että rakennushankkeissa painottuvat taas yksiöt.
Maaseudulla jäädään useimmiten yksin elämänkumppanin poistuessa hoitopaikkaan tai hautaan.
Yksin omakotitaloonsa tai asuntoonsa jäänyt ikääntyvä tarvitsee erilaisia palveluita kuin ennen, koska nyky-Suomessa hoidetaan ihminen kotona mahdollisimman pitkään.
Tämä haastaa palveluntuottajia: vanhukselle pitää järjestää kotihoitoa, esteettömiä lähipalveluita ja sosiaalista tukea toisella tavalla kuin vaikka lapsiperheille.
PITÄÄ MUISTAA, että yksinään asuminen ei välttämättä tarkoita yksinäisyyttä, ja se voi olla ihmiseltä harkittu elämäntapavalinta – ei mikään surullinen kohtalo.
Moni arvostaa vapautta, omaa tilaa ja itsenäisyyttä.
Oman rauhan kääntöpuolena on se, että yksin asuva maksaa asumisestaan suhteellisesti enemmän kuin muut, koska kukaan ei ole kuluja jakamassa.
Sairastuminen, työttömyys ja vaikka korkojen nousu osuvat yksinasuvaan kovemmin: taloudelliset puskuritkaan eivät ole niin hyviä kuin useamman työssäkäyvän perheissä.
MIELESTÄNI suomalainen politiikka laahaa tässä muutoksessa perässä.
Miksi päätöksenteossa ei huomioida yksinasuvien arkea? Verotus, asumistuki, kaavoitus ja palvelurakenne eivät tue yksinasuvia, vaan vanhaa perhemallia.
On tärkeä ymmärtää, että tämä ei ole ohimenevä vaihe, vaan osa tulevaisuutta.
Yhden hengen talouksien kasvu vaikuttaa myös kulutusrakenteeseen ja vaikkapa energian käyttöön. Tästäkään ei olla keskusteltu riittävästi.
On tärkeä ymmärtää, että tämä ei ole ohimenevä vaihe, vaan osa tulevaisuutta. Parisuhteet muodostuvat myöhemmin, eroaminen on yleisempää kuin aiemmin, eliniän nousu lisää leskeyttä ja kaupungistuminen jatkuu.
Tämän vuoksi mielestäni meidän tulee päivittää ajatteluamme kaikesta edellä mainitusta. Asiaa koskee niin nuoria kun iäkkäitä, joten tätä ei voi sivuuttaa.
Kun pian joka toinen talous koostuu yhdestä ihmisestä, kyse ei ole enää vähemmistöstä, kyse on normaalista. Ehkä olisi aika päivittää yhteiskuntaa vastaamaan tätä.
Kirjoittaja on JHL:n pääluottamusmies ja SDP:n puoluevaltuutettu Lapualta.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.