Teatteri ja Tanssi
10.9.2018 16:00 ・ Päivitetty: 10.9.2018 12:49
Susanna Leinosen Nasty on raju, vahva ja kuvia kumartelematon
Susanna Leinosen teosten tunnusmerkkinä on aina ollut äärimmilleen viety, fyysinen ja vahvaa teknistä osaamista vaativa liike. Jos mahdollista, hänen uusimmassa teoksessaan Nasty tämä on viety vielä aimo askeleen pitemmälle.
Tanssijoiden kehot ovat kuin koneita, joita he käyttävät säälimättä mitä monimutkaisimmissa liikesarjoissa ja asennoissa lähes uupumukseen asti.
Tarkkoja yksityiskohtia pursuava, taidokas ja fyysisesti erittäin rankka koreografia ei kuitenkaan ole esityksen pääpointti. Se on uhmakas asenne, joka näkyy tanssijoiden herkeämättömässä hieman alta kulmain tulevassa katseessa yleisöön. Se haastaa, vaatii ja asettaa kyseenalaiseksi.
Tätähän te halusitte, eikö niin? Katsokaa nyt sitten, mutta muistakaa, että mielikuvat ovat omianne. Me teemme kehollamme mitä haluamme, ja se voi tarkoittaa jotain aivan muuta kuin te oletatte.
Nasty tarkoittaa häijyä, ikävää, hankalaa. Kaikki adjektiiveja, joilla hyvin herkästi määritellään naista, joka tietää, mitä haluaa ja joka varsinkaan ei mukaudu muiden, erityisesti miesten, vaatimuksiin ja haluihin.
SUSANNA LEINONEN COMPANY
Stoa
Nasty
Koreografia Susanna Leinonen
Musiikki Arvo Pärt, Max Richter, Jóhann Jóhansson, Hildur Gudnadóttir, Robert Aiki Aubrey
Puvut Sari Nuttunen
Ääni Teemu Korpipää
Valot Harri Peltonen
Video Ville Seppänen
Teoksen aiheena on naisen vartalo ja siihen kohdistetut mitä moninaisimmat vaatimukset ja merkitykset. Ja myös herjaukset. Mutta kuten Leinosella aina, sisältö tuodaan esiin hyvin abstraktin liikkeen kautta. Eikä suinkaan mitenkään mukavasti, vaan kovalla ja raa’alla, lähes väkivaltaisella energialla ja liikekielellä.
Lisää aiheesta
Teoksen virtuoosimaiset Leinosen luottotanssijat Tiia Huuskonen, Elina Häyrynen, Natasha Lommi, Elisa Tuovila ja Erika Vilander eivät totisesti kohtele omia tai muiden kehoja mitenkään hellästi. Silti esityksessä on vahva yhteishenki ja siellä täällä pilkahtelee ripaus lämpöä ja toveruutta.
Sari Nuttusen puvut jatkavat samalla uhmakkaalla linjalla. Ne ovat kuin revittyjä alusvaatteita symbolina naiskehoon kohdistettuihin seksuaalisiin vaatimuksiin. Ne eivät missään tapauksessa pyri olemaan piiruakaan kauniita tai tyylikkäitä, mutta huomion kiinnittäviä kylläkin.
Harri Peltosen suunnittelemat valot ovat kovia ja paljastavia. Alun rajusti kohti yleisöä sykkivät punaiset valot ja loppupuolen lattiassa vilistävät lukuisat naisista käytetyt haukkumasanat ovat tarkoituksellisen ärsyttäviä.
Myös esityksen eri säveltäjien teoksista koostettu musiikki on pääasiassa yhtä tiukkaa ja hyökkäävää, mutta varsinkin Arvo Pärtin sävellykset tuovat kokonaisuuteen toisenlaista syvyyttä ja jopa kirkkomusiikillisia elementtejä.
Susanna Leinonen Companyn Nasty ei ole mikään mukava esitys, mutta erittäin upea se on. Ja ehdottomasti yksi hienoimpia kommentteja naisen itsemääräämisoikeudesta käytävään keskusteluun.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.