Suomen Washingtonin-suurlähettiläs Mikko Hautala nosti Suomen Kuvalehden kirjoituksessaan esiin ajatuksen itärajan linnoittamisesta.

Hänen mukaansa ”Ukrainan sotakokemukset ovat nostaneet linnoittamisen uudelleen tärkeäksi”.

”Jos linnoittaminen kerran toimii ja tuottaa puolustajalle merkittävän edun, olisiko Suomen itärajalla keskeisimmät kohteet linnoitettava etenemissuunnat huomioiden”, Hautala kyselee.

”Jos olisin poliitikko, pohtisin myös sitä, tukisiko puolustuksellisesti perusteltu linnoittaminen vaikeuksissa kärvistelevää rakennusalaa erityisesti Itä-Suomessa”, Hautala kirjoittaa Suomen Kuvalehdessä.

– En pidä kauhean realistisena, että lähtisimme nyt tekemään linnoituksia. Asiantuntijat eivät ole nostaneet aikaisemmin esille, että näitä olisi tarpeen valmiiksi rakentaa. Mielenkiintoinen avaus ja ottaen huomioon kuka sen on kirjoittanut, fiksu mies, niin varmasti hänellä on siinä ajatuskin taustalla ollut, Savola sanoo.

Linnoittamisesta ei innostu myöskään Pekka Toveri.

– En tässä vaiheessa näe tarvetta sille, että venäläistyyppisiä linnoitteita kuten panssarikaivantoja, panssariesteitä tai juoksuhautoja tehtäisiin rajalle, kokoomuksen kansanedustaja, kenraalimajuri (evp) Toveri kommentoi.

Toveri kuitenkin tunnustaa, että Hautalan esityksessä on vinha perä. Sekä Ukrainalla että Venäjällä on vaikeuksia päästä läpi toistensa hyvin valmistelluista ja miinoilla suojatuista puolustusasemista.

– Siinä mielessä puolustusasemien vahvistamisessa on järkeä. Mutta onko meidän nyt tässä tilanteessa järkevää ryhtyä itärajalla linnoittamaan, niin ei välttämättä.

Kun linnoitat jotakin rauhan aikana, se vaatii jatkuvaa ylläpitoa.

– Niitä tehdään valmisosista, jotka ryhtyvät aikaa myöten happanemaan. Linnoiteet myös väistämättä paljastuisivat eli vastapuolella olisi vaikka kuinka pitkään aikaa tiedustella ja maalittaa niitä.

TOVERIN mukana puolustusvoimilla on suunnitelmat avainalueiden linnoittamiseksi, jos valmiutta päädytään nostamaan. Tilannetta on myös harjoiteltu. Lisäksi puolustusvoimat on tehnyt maanomistajien kanssa sopimuksia tarvittaessa aloitettavista linnoitustöistä.

– Teollisuuden kanssa on tehty sopimukset niin, että valmisosia saadaan nopeasti tuotettua ja niitä on jonkin verran varastossakin. Linnoittaminen voidaan tarvittaessa aloittaa nopeasti. Se on tänä päivänä koneellista.

Tarkoituksena ei Toverin mukaan olisi rakentaa pitkiä juoksuhautoja, jollaisia voi nähdä Ukrainan rintamalla. Linnoittaminen tehtäisiin Suomessa eri konseptilla, täsmällisemmin ja maastoon sidotusti. Osana kokonaisuutta ovat toisiaan tukevat taistelijaparipoterot.

– Jokainen potero on pistemaali, jolloin sitä on paljon vaikeampi lamauttaa.

– Linnoittamisessa kaikken tärkeintä on suluttaminen. Tappiot tulevat miinoista, joihin vastustaja ajaa. Liike pysähtyy miinakenttien takia, jolloin vastustajan joukkoja on helppo esimerkiksi tykistöllä ja panssarintorjunta-aseilla kuluttaa.

– Suluttamista ei voi tehdä rauhan aikana. Se edellyttäisi jatkuvaa vartioimista. Eivät miinatkaan säily maastossa vuosikausia turvallisesti käsiteltävinä. Näistä syistä on parempi, että meillä on hyvät suunnitelmat ja kyky aloittaa valmiuslinnoittaminen teollisuuden ja puolustusvoimien välisellä yhteistyöllä.

TOVERIN mukaan sotilastiedusteluun on viime vuosina satsattu juuri sen takia, että ennakkovaroitus valmiuden nostamiseksi saataisiin ajoissa.

Hautala nosti kolumnissaan esille myös linnoittamiseen liittyvän rakennusteollisuuden tukemisen. Toverin mukaan samaan voitaisiin päästä rauhanajan infrastruktuurin suojausta parantamalla. Hän nostaa esimerkeiksi lentotukikohdat, laivaston tukikohdat ja puolustusvoimien rauhanajan varastot.

Toveri ottaa esimerkiksi Ukrainan iskun, jossa ATACMS-ohjusten siroteammuksilla tuhottiin kerralla parikymmentä Venäjän helikopteria.

– Jos helikopterit olisivat olleet linnotetuissa asemissa, hyökkäyksen olisi pitänyt olla paljon massiivisempi. Nyt tarvittiin vain muutama ohjus. Linnoittamisella voitaisiin vahventaa jo rauhan aikana meidän lentotukikohtia ja muita vastaavia. Se mikä on järkevää, kannattaa tarkkaan keskustella puolustusvoimien kanssa.

– Sellaista linnoitetta, jota ei pystytä täsmäaseella tuhoamaan ei ole olemassakaan, mutta se vaatii paljon enemmän resurssia.

Myös Suomen tarpeet poikkeavat Ukrainasta. Suomen pitkäksi mainostetusta itärajasta on hyökkäyskelposta vain parikymmentä prosenttia. Valtaosin maasto on mekanisoiduille joukoille läpipääsemätöntä metsää ja suota. Ukrainassa rintama on lähes tuhannen kilometrin mittainen.

– Maasto on niin alavaa ja tasaista, että siellä on helppo panssarijoukoilla hyökätä.

TOVERIN mukaan maailmantilanne on huolestuttava mutta Suomi on sotilaallisesti turvassa.

– Olen ollut neljä vuosikymmentä intissä enkä ole koskaan elänyt näin epävakaata aikaa. Kylmän sodan aika, jolloin oli Nato ja Varsovan liitto vastakkain, oli paljon rauhallisempaa. Vaikka sotajoukkoja oli paljon enemmän nokikkain, aika oli ennustettavampaa ja tasaista. Nyt tuossa toisella puolella on diktaattori ja diktaattoreista on vaikea sanoa mitä ne keksivät.

– Toisaalta samaan aikaan uskaltaisin väittää, että Suomi ei ole koskaan ollut sotilaallisesti yhtä turvassa sinä aikana, kun minä olen ollut armeijassa. En näe sotilaallista turvallisuusuhkaa, joka edellyttäisi, että meidän pitäisi kauheasti ryhtyä linnoittamaan.

EDUSKUNNAN ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Kiljunen (sd.) pitää suurlähettiläs Hautalan avausta yllättävänä, mutta toteaa, että se panee pohtimaan asiaa vakavasti.

Kiljunen näkee, että tämänkaltaiset avaukset ponnahtavat esiin turvallisuusympäristömme muutoksen ja Venäjän Ukrainan hyökkäyssodan vuoksi.

Kiljunen muistuttaa, että Suomi on juuri liittynyt Natoon ja neuvottelee USA:n kanssa kahdenvälisestä puolustussopimuksesta. Turvallisuus on näin ollen vahvoissa kantimissa. Toisin sanoen tilanne on hyvin erilainen kuin esimerkiksi toisen maailmansodan alla, johon Hautala viittasi.

Hautalan ajattelussa Kiljunen allekirjoittaa sen, että linnoittautuminen on nimenomaan puolustuksellinen toimi. Se ei ole uhka kenellekään.

Kiljunen näkee myös Hautalan tavoin, että Ukrainan sota on osoittanut linnoittamisen toimivuuden eikä sitä voi vähätellä.

Suomen itäraja on varsin laaja, yli 1 300 kilometriä. Kiljunen toteaa, että pitävää ”muuria” ei pystyttäisi koskaan rakentamaan. Hän sanookin, että tässä on kyseessä enemmänkin sotilastekninen keskustelu, johon asiantuntijat voivat ottaa kantaa.

KILJUNEN summaa, että hän olisi laittamassa jäitä hattuun linnoittautumisideassa.

Kun Hautalan sanoin ”linnoittaminen viestisi päättäväisyydestä puolustautua”, Kiljunen uskoo, että Suomi on jo viestinyt monilla muulla tavoilla vahvasta päättäväisyydestään eli puolustuskyvystään.

– Luulen, että joka ilmansuunnalla tunnistetaan, että Suomella on harvinaisen päättäväinen ote omaan suvereenisuuteensa. Asevaraisella puolella olemme tehneet valtavasti töitä, että olemme säilyttäneet myös kylmän sodan jälkeen valmiutemme. Sen lisäksi puolustamme päättäväisesti suvereniteettiamme erilaisilla diplomaattisilla ja poliittisilla toimilla. Olemme lähtökohtaisesti sillanrakentaja. Eli kyllä Suomen päättäväisyys oman suvereniteetin osalta on ilman linnoitustakin täysin selvä.

Kiljunen toteaa, että päätöksentekijät tietävät – siitä huolimatta, että Euroopan turvallisuustilanne on epävakaa emmekä voi luottaa eri pelisäännöillä pelaavaan Venäjään – että Suomeen ei kohdistu tällä hetkellä suoraa uhkaa. Tämän vuoksi Kiljunen näkee, että kansalaisten keskuuteen pitää pikemminkin viestiä, että Suomi selviää tästäkin ajasta eikä uhkaa synny.

KILJUNEN näkee, että Ukrainassa käydään Neuvostoliiton hajoamisen viimeistä vaihetta.

– Suomi ei ole ollut Neuvostoliiton osa, jolloin meillä ei ole samaa uhkakuvaa joutua aggression kohteeksi, Kiljunen sanoo vaikkakin lisää, että Suomi varautuu kaikkeen.

– Minulla on sellainen pelko, että jos alkaisimme nyt tässä tekemään valtavia, suuria linnoitustöitä, se pikemminkin herättäisi suurta huolta kansalaisten keskuudessa ja pahimmillaan loisi sotahysteriaa. Sitä meidän pitäisi välttää, koska meillä ei ole aidosti välitöntä turvallisuusuhkaa Suomessa.

Kiljunen sanoo, että Suomessa pitää tarkkailla tilannetta, mutta ei pidä lähteä liioittelemaan. Hänen mielestään massiiviset linnoitustyöt tuskin auttaisivat turvallisuustilannetta ja varsinkaan turvallisuuden tunnetta. Pikemminkin ne voisivat vahvistaa viholliskuvaa ja ruokkia itseään.

– Se loisi tarpeettoman turvattomuuden tunteen kansakuntaan. Se vain polarisoisi lisää tilannetta, Kiljunen sanoo.

Hän myös uskoo, että jos jännitteet alkaisivat pahasti kasvaa, se kyllä havaittaisiin riittävän ajoissa ja siihenkin osattaisiin varautua.

– Eli en olisi niin innostunut tuosta ajatuksesta (linnoittamisesta).