Iivon pronssi ei riitä enää vuoden urheilijaksi. Hän lähti isojen rahaseteleiden takaa-ajoon, mutta veti vesiperän ja oli vasta 32.

Mutta oli Holmenkollenilla iloonkin aihetta. Ilkka Herola oli vain monon mitan päässä ensimmäisestä mc-voitostaan. Hieno venyminen.

Holmenkollenilla nähtiin sekin, että norjalaiset eivät pärjänneet kaikissa lajeissa. Muun muassa viidenkympin hiihdossa neljä venäläistä valloitti kaikki kärkisijat.

Olin vuonna 1976 Innsbruckin talviolympialaisissa Ylen selostajatehtävissä. Muutamia muistoja.

Lontoon olympiakisojen keihäsvoittaja Tapio Rautavaara oli myös seuraamassa kisoja. Mieleeni jäi kuinka hän käveli Ruotsin kuninkaan luo ja pyysi hänen nimikirjoitustaan. Nämä vuodet olivat myös kuninkaan ja hänen tulevan vaimonsa Silvian romanssin alkuaikoja.

Toinen muisto oli, kun menimme kollegani Adolf Turakaisen kanssa Seefeldissä saunaan. Istuttuamme aikamme saunan ylälauteilla alalauteille pelmahti nuoria alastomia naisia loikoilemaan.

Tästä maan luonnollisesta tavasta Adolf antoi raportin Ylen Päivänpeili lähetykseen aloittamalla sen ”alkukankeudesta selviydyttyämme tämä tuntui ihan luonnolliselta”.

Istuin hotellin saunassa myös silloisen Hiihtoliiton puheenjohtajan Hannu Koskivuoren ja hiihtäjämitalistin Arto Koiviston kanssa. Siellä Arto ilmoitti Koskivuorelle, ettei hän tule hiihtämään Salpausselän kisoissa vaan menee 90 km:n Vasaloppetiin.

Kuulehan nyt Arto, aloitti Hannu, kyllä se meillä niin on, että johtajat määräävät mille laduille hiihtäjämme lähtevät. Sinä kyllä tulet hiihtämään Salpausselällä ja niin myös kävi.

Tästä tuli mieleen äskeiset MM-hiihdot, joissa Iivo Niskanen saneli oman ohjelmansa. Hän ei lähtenyt “puolustamaan” hänen 50 km:n olympiavoittoaan vaan ilmoitti osallistuvansa seuraavalla viikolla Holmenkollenin viidellekympille. Kyseessä oli tietenkin raha.

Yleensäkin huippu-urheilijamme kilpailevat paikoissa, joissa maksetaan kunnolla. Eivät niinkään Suomen vaan egoisti-itsensä tavoitteiden puolesta. Enää ei eletä niitä aikoja, jolloin maan etu oli tärkeämpi kuin oma. Mutta se olikin amatööriaikaa. Enää ei myöskään radiossa kuulla Pekka Tiilikaisen voiton jälkeistä komentoa ”Pasila, nyt on Porilaisten marssin vuoro”.

Nyt MM-kisoissa Suomesta oli paikalla eriviritteinen laulukuoro, jota ei kukaan johtanut. Syytöksiä menestymättömyydestä siinkoili sinne tänne. Ei edes kaikkia joukkueen jäseniä tervehditty. Suurimmat syytökset kohdistuivat huoltoon. Suksia ei ollut osattu voidella oikein vaikka hiihtäjillä oli valittavanaan oma ratkaisunsa. Valmentajat selittivät selittämisiään jne. Kerrassaan lohduton kuva Suomen huippu-urheilusta jälleen kerran.

Kun aikanaan Ranskassa urheilu oli alamaissa kuten myös Venäjälläkin kaikenlaista sekamelskaa, niin maan presidentit Charles de Gaulle sekä Vladimir Putin puuttuivat peliin. Molempien maiden nykyurheilu elää voimakasta elonaikaa. Eli mitä tästä Suomi voisi oppia. Hyvät urheilujohtajat, kääntykää poliitikkojen puoleen. Urheilu on suomalaisille yhteinen asia ja siksi poliitikot ovat
edesauttamassa yli puoluerajojen Suomen urheilun kehittämistä.

Olipa häpeällistä MM-hiihtojen tulosvertailu. Norja 25 mitalia, joista 13 kultaista, Suomi yksi pronssi. Jotain tarttis tehrä Mauno Koiviston sanojen mukaan.

***

Tällä viikolla alkavat jälleen F1-moottorien jylinät. Suomalaiset tulevat seuraamaan jännityksellä, miten Kimi Räikkönen tulee pärjäämään uudessa tallissaan ja saako Valtteri Bottas vihdoinkin esiin omaamansa vauhtikyvyt tallitoverinsa Lewis Hamiltonin kukistamiseksi.