SDP-johto harmistui keskiviikkona, kun Riikka Purra (ps) puhui eduskunnassa “sosialisteista”. Demokraatti käsitteli demarien vaikeaa suhdetta sosialismiin runsas vuosi sitten, kesän 2023 suuressa aateteemanumerossaan. Julkaisemme tässä saman tekstin uudestaan.

Elokuussa 2020 hyväksytyssä, puolueen tavoitteita esittelevässä SDP:n poliittisessa ohjelmassa ei mainita sanaa sosialismi. Edes työväenliike-sanaa siitä on turha etsiä, joten liberaalien tietotyöläisten tai palvelualojen pätkätyöraatajien ei tarvitse ainakaan tästä määritelmästä väitellä muiden kanssa.

Puolueen säännöissä mainitaan, että SDP on rakentanut sosialismin arvojen pohjalle, mutta säännöissä ei kerrota onko pohjasta jäljellä mitään.

Demokraattinen sosialismi on pyrkinyt ja pyrkii edelleen paitsi talouden, myös työelämän ja muiden elämänalueiden jatkuvaan kansanvaltaistamiseen avoimuutta lisäämällä ja määrittämällä pelisääntöjä, joilla markkinat toimivat.

JOS REHELLISIÄ ollaan, tämänkään käsitteen track record ei ole kovin hyvä. Maailmalla demokraattista sosialismiaan on mainostanut muun muassa Venezuela, joka on malliesimerkki siitä miten luonnonvaroiltaan rikas valtio saadaan tunaroitua surkealla yhteiskuntajärjestelmällä kehitysmaan tasolle.

Myös Mihail Gorbatshovin kerrotaan kaavailleen Neuvostoliiton viimeisinä vuosina, että perestroikalla kommunismista saadaan tehtyä demokraattista sosialismia.

Pitäisikö tästä vetää johtopäätös, että demokraattisen sosialismin malli ei vain toimi?

Perinteinen vasta-argumentti on, että noissa esimerkkimaissa demokraattistakaan sosialismia ei ole osattu kasvattaa oikein.

Samalla logiikalla puolustautuvat yhä Anna Kontulan (vas.) kaltaiset kommunisteiksi tunnustautuneet ihmiset. Aate on hyvä, mutta sen toteutus on jostain syystä vain tyritty aina ja kaikkialla.

Olisiko jo aika myöntää, että demokraattisenkin sosialismin aate on jotenkin pahasti valuvikainen, jos se on niin helppo mokata eri puolilla maailmaa? Eihän Ladastakaan saa Teslaa, vaikka siihen vaihtaisi uudenaikaisen sähkömoottorin.

Ajatus D-sosialisminkin hylkäämisestä kuulostaa varmasti monesta perinnedemarista vaikealta, loukkaavalta, kuvainraastamiselta.

Mutta kun me haluttiin uskoa siihen, parahtaa moni.

Niin. Moni meistä on vuosien mittaan uskonut moneenkin asiaan. Joulupukkikin on nätti konsepti, vaikka sitä ei ole missään saatu toteutettua alkuperäisen tarinan mukaisena toimijana.

HISTORIAA ei tietenkään pidä uudelleenkirjoittaa. Kun SDP:n vuoden 2020 periaatejulistusta lukee pidemmälle, historiaosuudessa kerrotaan mitä sosialismi on puolueen aateperinnössä ollut.

Liikkeen aateperintö on sosialismin teorioiden ohella saanut vaikutteita eri aikakausien humaanista filosofiasta, kristillisestä etiikasta ja valistuksen edistysaatteista.

Tässä on pientä jälkisievistelyn makua. Sosialidemokraattisen liikkeen alkuaikoina puolue nojasi hyvinkin kirjaimellisesti Marxin ja Engelsin vallankumousoppeihin, ja kristillisyys oli kirosana. Humaani filosofia oli hyvinkin kaukana siitä, että työväentalon torniin ripustettiin punainen lyhty ja alettiin jakaa kivääreitä jokaiselle halukkaalle.

Ai niin, tässäkin kyse on “väärin tulkittu” -ajattelusta. Myöhempien selitysten mukaan punakaartilaiset olivat käsittäneet väärin sosialismin syvemmän idean, ja oikeasti syypäitä tähän jyrkkyyteen olivat nykyisten vasemmistoliittolaisten esi-isät ja -äidit, nuo kuumapäiset kiihottajat.

Ei, demarit ajautuivat luokkataistelun tielle ihan itse, mutta tulivat sieltä onneksi ajoissa takaisin parlamentaarisen kansanvallan puolelle.

MITÄ korvaamatonta SDP menettäisi, jos se viimeinkin poistaisi ohjelmistaan sosialismin, joka on vienyt liikkeen jo muutaman kerran päin seinää?

Selkein ja kiistattomin asia, joka yhdistää nykypäivän demarit ja työväenliikkeen alkuaikojen aktivistit, on kaipuu sosiaaliseen demokratiaan.

Aatteeseen, joka lupaa tuoda yhteiskuntaan solidaarisuutta, tasa-arvoa ja heikommista huolehtimista. Aatteeseen, joka järjestää jokaiselle ihmiselle samanlaisen turvan, tasavertaisen kohtelun ja mielipiteenvapauden, riippumatta ihmisen sukutaustasta, ihonväristä tai varallisuudesta.

Siksi sosiaalidemokratia, rohkeus olla puolellasi, sosiaalisesti ja demokraattisesti, ansaitsisi viimeinkin tilaisuutensa.

Sosialismin rippeet voisi siirtää ansaitusti työväenliikkeen museoiden hyllyille. Harvalla tulisi niitä aidosti ikävä.

Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran Demokraatin printtinumerossa 11/2023, kesäkuussa 2023.