Hänen mielestään olisi viisainta, että hallitus ilmaisee selkokielellä kehysriihen yhteydessä, että kolmikantayhteistyötä työmarkkinoilla halutaan jatkaa. Hän odottaa myös ilmoitusta, että sopimusten yhteissitovuutta ei murenneta ja työelämän osapuolten annetaan kehittää turvallisesti paikallista sopimista ilman pakkolakia.

– Tällainen viesti uuden Suomen uuden sopimusmallin neuvottelijoille olisi tärkeä ja rauhoittava poliittisen vouhkaamisen sijasta.

Ihalainen arvioi myös laajasti Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen ETLA:n julkaisemia perinteisiä riihiterveisiä talouspolitiikan linjasta. Muistiossa kehaistaan hänen mukaansa, “miten hallitusohjelmatavoitteet muun muassa työmarkkinoita koskevassa osiossa ovat ETLA:n suositusten mukaisia”.

– Vähän väkinäisesti muistiossa todetaan, että kilpailukykysopimus parantaa myös työllisyyttä. Sanomatta jää, että otamme kiky-sopimuksen ansiosta kustannuskilpailukyvyssä kiinni Saksaa ja Ruotsia, ja se, että kiky on hallitustaipaleen merkittävin talous- ja työllisyyspoliittinen toimenpide.

Positiiviseksi hän arvioi ”riihiterveisissä”, että ETLA varoittelee lisäsäästöjen voivan syödä kasvuedellytyksiä. Tutkimuslaitos toteaa varovaisesti, että hallitus on heikentänyt pidemmän aikavälin kasvu- ja kilpailukykyedellytyksiä leikkaamalla tutkimus-, innovaatio- ja koulutuksen rahoitusta.

– Ajatus siitä, että oikealla hetkellä valtion yhtiöomistuksista siirrettäisiin siivu tutkimus- ja koulutusrahoitukseen ei ole ollut meille vieras. Niin tehtiin Lipposen hallituskaudella ja pidettiin niitä tulevaisuusinvestointeina, Ihalainen muistuttaa.

Järkevää ETLA:lta oli Ihalaisen mielestä myös varoittaa liikenneyhtiöittämisen riskeistä.

Ihalainen toteaa, että SDP on aloitteellisesti vaatinut myös kaikkien yritystukien läpivalaisua ja kevään puoliväliriihessä uusia linjauksia yritystukien – mukaan lukien verotuet – kriteerejä.

ETLA:n “ideaköyhät, mutta sitäkin ideologisemmat” työmarkkinoita koskevat esitykset eivät Ihalaista hätkähdyttäneet tuoreudellaan.

– Sellainen vanhanaikainen hokema, että Suomen työehdot ovat jäykät, ei pidä paikkaansa. Paikallista sopimista on laajennettu ja sitä tehdään arjen työelämässä paljon. Myös muun muassa 24 tunnin työajan pidentämisneuvottelut käydään merkittäviltä osin työpaikoilla, hän korostaa.

Ihalainen huomauttaa, että paikallisen sopimisen yhtäläisiä mahdollisuuksia tarjottiin myös järjestäytymättömille työnantajille. Mutta Suomen yrittäjät (SY) ei ollut valmis niihin tarttumaan, vaikka onkin niitä monet vuodet vaatinut.

Ihalainen ei katso hyvällä ETLA:n suosituksia, että paikallisen sopimisen pelisäännöt irrotetaan nykyisestä neuvottelu- ja sopimusjärjestelmästä sekä osapuolien sopimuspöydästä ja laaditaan pakkolaki paikallisesta sopimisesta.

– Tällaiseen malliin ei pidä mennä. Aito paikallinen, luottamukseen pohjautuva sopiminen katoaisi.

Ihalainen arvioi, että Suomen työmarkkinoilla ollaan siirtymässä keskusjärjestövetoisesta työmarkkinapolitiikasta niin sanottuun uuteen Suomen sopimusmalliin. Elinkeinoelämän keskusliitolla EK:lla ei ole enää valtakirjaa neuvotella liittojensa puolesta palkanmuodostuksesta.

– Muutos on merkittävä, kun keskusjärjestöjen keskusjärjestöjen tärkeä työmarkkinapolitiikan koordinaatiopöytä poistuu.

Hänen mielestään olisi tärkeää, että neuvoteltava uusi Suomen sopimusmalli saadaan rakennettua tavalla, että sen pelisäännöt ovat hyväksyttäviä ja kestäviä vientialoja laajemmin.

– Työmarkkinapolitiikassa – uudessakin mallissa – pitäisi pystyä tukemaan orastavan myönteisemmän talous- ja vientinäkymän vauhdittamista sekä sitä kautta työllistyvyyttä.

ETLA:n riihiterveisissä jää Ihalaisen mukaan liian vähälle huoli talouskasvun verkkaisuudesta, viennin hiipumisesta ja investointien saamisesta vauhtiin kotimaassa.

– Tässä talouspolitiikan isossa kuvassa sen varjeleminen, että työmarkkinapolitiikka – uudessakin sopimusmallissa – tukisi näitä päämääriä, on tärkeää, Lauri Ihalainen painottaa.