Jopa taloustieteen ja markkinatalouden isänä pidetty Adam Smith oli pohjimmiltaan moraalifilosofi, väitetään Sari Kivistön, Sami Pihlströmin ja  Mikko Tolosen toimittamassakirjassa. Rikkaus turmelee ja ruokkii ahneutta. Mielenrauha on tärkeintä, ja sen voi saavuttaa missä tahansa yhteiskunnallisessa asemassa, toteaa stoalaisuudesta vaikutteita saanut Smith kirjassaan Moraalituntojen teoria.

Myös Smithin varsinaisen taloustieteellisen klassikon, “Kansojen varallisuuden”,  tunnetuksi tekemän”näkymättömän käden” piti ohjata tuottajien ja kuluttajien suhteita siten, että kaikki lopulta palvelee yhteistä hyvää.

Talous ja moraali -kirjaan on saatu kirjoittajiksi sekä talouselämän vaikuttajia että politiikan ja yliopiston edustajia. Keskustelua käyvät Sixten Korkman, Björn Wahlroos, Erkki Liikanen, Juhana Vartiainen, Pekka Sulkunen, Frank Martela ja monet muut.

Kirjoittaja-keskustelijoiden teemoja ovat hyvinvointivaltio ja markkinatalous, köyhät ja kapitalismi, inhimillisempi yrityselämä, huume- ja tavalliset talousrikokset, invenstointipankit ja vakuutusyhtiöt sekä tietysti meneillään oleva finanssikriisi.

Kaikki kirjoittajat pitävät moraalia välttämättömänä myös taloudelle. Moraali pitää yhteisöä yllä ja kasassa. Esimerkiksi ilman luottamusta eivät taloudenkaan pyörät kauan pyöri.

Yrityksille itselleen  on kannattavaa  vaalia inhimillistä yrityselämää. Työntekijä, joka on innostunut ja sisäisesti motivoitunut työhönsä, tekee laadukkaampaa jälkeä kuin työntekijä,  joka työskentelee vain palkan, statuksen ja muiden ulkoisten päämäärien takia.

Moraaliton toiminta saa taloudessa pahempaa jälkeä aikaan kuin  järjestäytyneen yhteiskunnan ulkopuolella tapahtuvat rikolliset toimet, kuten huumebisnes. Kun tavalliset rikokset yrittävät paeta kontrollia, yhteiskunnan sisällä tapahtuvat rikokset suorastaan edellyttävät kontrollikoneiston olemassa oloa.

Veronkierto, hyvä veli -verkostot, lahjonta, korruptio ja muu valkokaulusrikollisuus on sulautunut yhteiskunnan rakenteisiin, siinä missä huumebisnes ja vastaava sijoittuu yhteiskunnan laitamille marginaaliin. Kirjoituksen mukaan esimerkiksi moottoripyöräjengit vedetäänkin julkisuuden valokeilaan peittämään valkokaulusrikollisuutta.

Eräässä kirjoituksessa ollaan huolissaan siitä, että pankit ja sijoittajat ovat tunkeutuneet alun perin yhteistä hyvää edustaneisiin vakuutusyhtiöihin. Vakuuttamisen nykymuodot polveutuvat lähiyhteisöjen ja ammattiyhdistysten solidaarisuusperinteestä, jossa korostui yhteisvastuullinen riskin tasaus ja kyläapu asianosaisten kesken,  kuten keskinäiset säästökassat ja paloapujärjestelyt. Moraali on joutunut väistymään talouden tieltä tässäkin.

Yksi tärkeä syy kirjan taustalla onkin, että talous ja talouspuhe on nykyään vallannut kaiken kieltä, tiedettä  ja jopa moraalia myöten. Hyvän omantunnon voi ostaa hyväntekeväisyydellä, poliittiset linjaukset ja päätökset saa helpoiten läpi taloudelliseen tehokkuuteen vetoamalla ja yliopistoista on sivistyslaitosten sijasta tullut tiedon tuotantolaitoksia, jotka eivät juuri eroa tavallisista tehtaista.

Talous ja moraali -kirjan lopussa nostetaan esiin asian ytimessä olevan käsitteen keskeinen periaate: mikään asia ei saisi mennä moraalin edelle ja yläpuolelle. Sen tulee olla ylivertaista ollakseen moraalia.  Moraalia ei saa käyttää talouden, kansakunnan edun tai minkään muun välineenä. Kirjan otsikko voisikin olla parempi muodossa “Moraali ja talous”.

Pekka Wahlstedt