Sanna Silvennoisen ohjaamassa esityksessä rakkautta etsitään ja löydetään hyvin monin tavoin, mutta aina pieni pilke silmäkulmassa. Toki pettymyksiäkin koetaan, mutta ne eivät kestä kauan.

Esityksen tempo on energisen vauhdikas, mutta silti selkeä. Kaikki sujuu kuin tanssi, jolla myös punotaan eri rakkaustarinat ja kohtaukset toisiinsa.

Katja Koukkulan ja Jussi Väänäsen koreografia sulautuu loistavasti kokonaisuuteen ja nousee esiin vain kahdessa isossa tanssikohtauksessa: hulvattomissa häätanssiaisissa, joissa sukupuoliroolit sekoittuvat sekä lopun b-boy battlessa, jossa Andrii Pluton ja Emre Sevim pääsevät kunnolla näyttämään koko osaamisensa.

Linnut ovatkin esityksen visuaalisen puolen läpikäyvä teema. Mirkka Nyrhisen luomat puvut ovat ihanan kekseliäitä ja värikkäitä trooppisia lintuja, joista muodostuu kaksi joukkuetta kuin West Side Storyn jengit konsanaan.

Muutenkin Silvennoisen yhdessä Nyrhisen ja valoista vastaavan Juho Rahijärven kanssa tekemä käsikirjoitus vilisee viittauksia monenlaisiin rakkausaiheisiin tarinoihin ja symboleihin. On kyynelten merta ja ruusuilla tanssimista. Narkissoksen itseensä rakastuminenkin vilahtaa, ja myös jo Cupido viittaa antiikin taruihin. Näistä viittauksista ei kuitenkaan tarvitse tietää yhtään mitään voidakseen nauttia täysin rinnoin esityksestä.

Sirkustaidollisesti esityksessä on myös paljon uusia tuulia. En muista ennen Aino Savolaista nähneeni naisen tekemää cyr-rengasnumeroa. Myöskin Florence Huetin taidokas jongleeraaminen hulahulavanteilla on uutta. Varsinainen jongleeraushuippu on kuitenkin Wes Pedenin osuus, jossa keilat, pallot ja renkaat lentelevät aivan uskomattomalla tavalla.

On mukana myös ripaus erotiikkaakin Matti Koskelan ilman paitaa hienosti tekemässä vaativassa käsinseisontanumerossa.

Talvisirkuksen musiikista vastaa Sirkusorkesteri Peloton, joka todella on nimensä mukainen. Otto Eskelisen, Pentti Luomakankaan, Tapani Variksen ja Niko Votkinin taitavasti käyttämä instrumenttimäärä on päätä huimaava saksofonista harppuun ja musiikin lajivalikoima aivan yhtä laaja. Lähes kaikkea kuullaan klassisesta progressiviseen rockiin ja tiukasti esityksen menoa seuraten.

Talvisirkus Rakkaus on yhtä aikaa hauska ja haikea. Se piristää niin pienemmän kuin isommankin katsojan mieltä ja saa hymyn huulille. Se myös päivittää Hurjaruuthin talvisirkusperinnettä pykälän verran modernimmaksi.