Kirjoitus on osa Petteri Orpon (kok.) hallituksen puoliväliriihen päätösten arviointeihin liittyvää julkista keskustelua. Riihen vaikutusarvioiden ongelmista selvin esimerkki liittyy yhteisöveron alennukseen, jonka itserahoittavuuden VM katsoi olevan 60 prosenttia. Myöhemmin näkemys todettiin tutkimustiedon vastaiseksi.

– Se karahti minulla eniten korvaan, Laboren tutkimusohjaaja Hannu Karhunen sanoo Demokraatille.

Karhusen ja erikoistutkija Ohto Kannisen mukaan ministeriön vaikutusarviot voivat olla paitsi politisoituneita myös hajanaisia ja lyhytnäköisiä. Arviointien ongelmiin liittyvä keskustelu on tutkijoiden mukaan osa loputtomalta tuntuvaa jatkumoa eri hallituskausilta. He hämmästelevät julkisen keskustelun lyhytnäköisyyttä.

Samalla hän antaa tunnustusta VM:lle, joka on kertonut lukunsa avoimesti.

– On hyvä asia, että VM sanoo suoraan mistä luvut tulevat. Muuten emme voisi tällaista keskustelua käydä.

MUISSA ministeriössä läpinäkyvyys ei samalla tavoin toteudu. Blogissa tutkijat kysyvät, kuka muistaa työ- ja elinkeinoministeriön työllisyystoimenpiteiden laskennalliset arviot tai OKM:n arviot jatkuvan oppimisen uudistuksen työllisyysarvioista.

– Jos ajatellaan vaikka ammatillisen koulutuksen reformia vuonna 2018, niin minkälaisiin oletuksiin ja lukuihin sen vaikutusarviot perustuivat? Siinä alaikäisiin lapsiin kohdistui iso reformi ja samanaikaisesti leikkauksia. Ei tästä pitäisi vastuuttaa vain valtiovarainministeriötä.

– Käymme nyt keskustelua rikkaiden veroprosentin muutaman prosenttiyksikön muutoksesta. Toisaalta teemme paljon reformeja koulutukseen ja sosiaali- ja terveyspuolelle, mistä emme käy keskustelua. Ne koskettavat heikompia ja huono-osaisempia. Tässä keskustelussa pitäisi olla pikkuisen johdonmukaisempi, Karhunen toteaa.

Suomeen tarvitaan Karhusen ja Kannisen mukaan hallituksen toiminnasta riippumaton, hyvin rahoitettu asiantuntijaorganisaatio, jolle vastuu vaikutusarvioinneista siirrettäisiin.

– Nykytila on, että valtiovarainministeriössä huoneessa A tekee henkilö yhtä asiaa ja viereisen huoneen henkilö arvioi hänen hommaansa. Jo se, jos viereisestä huoneesta siirrytään vähän kauemmas, on askel parempaan suuntaan, Karhunen sanoo.

JULKISTALOUDEN professori Roope Uusitalo huomautti Demokraatin haastattelussa, että vaikutusarvioihin liittyvää vuoropuhelua tarvitaan ministeriössä myös poliittisen valmistelun tueksi ja siksi arvioita on vaikea siirtää kokonaan ministeriöstä pois.

Karhusen mukaan arviointien siirtäminen VM:n ulkopuolelle ei vuoropuhelua estäisi.

– Se täytyy vain linkittää niin, että VM esittää toiveita ja tämä itsenäinen organisaatio tuottaa laskelmia. Kun poliitinen paine on ministeriön sisällä, niin onko oikein, että ministeriö arvioi itseään?

Uusitalo muisteli valtiovarainministeriön vahvoja entisiä kansliapäälliköitä kuten Raimo Sailasta ja arvioi Sailaksen kaltaisten johtajien ajan olevan ohitse.

– Heitä ei ole epäilty liiallisesti poliitikkojen kuuntelusta. Ehkä pikemminkin toisin päin. Tuskinpa kukaan sanoo, että Sailas olisi kauheasti reagoinut siihen, jos joku poliitikko olisi yrittänyt painostaa venyttämään arvioita johonkin suuntaan, Uusitalo sanoi.

UUSITALO toivoi, että virkamiestyönä tehtävien poliittisten päätösten vaikutusarvioiden riippumattomuus suojattaisiin jonkinlaisella palomuurilla, ei niinkään siirtämällä arvioiden tekeminen ministeriön ulkopuolelle.

Karhunen ihmettelee mihin käsitys esimerkiksi Sailaksen tekemisistä 1990-luvulla perustuu.

– Emmehän me tiedä näiden menneiden virkamiesten palomuureista. Ei meillä ole näkyvyyttä sinne.

– Meillä on harha, että päätökset ovat aina perustuneet tietoon.

KARHUNEN pitää käsittämättömänä ajatusta, että ministeriö arvioisi itse oman toimintansa riippumattomuutta.

– Toivoisin tähän maalaisjärkeä. On hienoa kuvailla pilvilinnoja, mutta se mikä tässä maailmassa toimii, on vahvat instituutiot. Palomuuri ministeriön sisällä on ajatuksena aika hämärä.