”Jos ihmiset tietäisivät, mitä täällä oikeasti tapahtuu, kukaan ei enää ikinä äänestäisi.”

Lauseen päästi suustaan vuosia sitten eräs poliitikko, joka oli juuri kuullut juopuneen kollegansa riisuutuneen eduskunnan saunaosastolla alastomaksi ja tanssineen turvakameroille näyttävän nakutanssin.

Tapaus on sekä surkea että hilpeä, mutta ei sillä tavalla poikkeuksellinen, etteikö politiikan maailmassa tapahtuisi äänestäjien katseelta piilossa muutakin kulmia kohauttavaa.

TYÖSKENTELIN vuosia politiikan eri tehtävissä, ja törmäsin sinä aikana kouralliseen luottamustehtäviin valittuja ihmisiä, joita yhdisti kaksi asiaa: korkea äänimäärä sekä temput, jotka tuskin kestäisivät äänestäjien katseita.

Tapauksia tuli vastaan puoluekentän eri laidoilta, ja jokaisen julkinen imago poikkesi rankasti siitä, mitä sisäpiiristä käsin oli nähtävissä.

Yksi luisti kategorisesti jokaikisestä ryhmäkokouksesta eli jätti sen kuuluisan näkymättömän työn muiden hoidettavaksi. Toinen kopioi työkavereidensa ideat ja esitti ne ominaan. Kolmas aiheutti taustajärjestönsä kriisiviestinnästä vastaaville työntekijöille harmaita hiuksia hukkaamalla reppunsa, jossa oli henkilöllisyystodistuksen lisäksi reipas annos kannabista. Ja niin edelleen.

Kysymys pyöri mielessäni noina vuosina usein ja pyörii jälleen kuntavaalien lähestyessä: kuinka korkea on suomalaisen äänestäjän kuluttajansuoja?

ONGELMA typistyy sekä mediaan että poliittisiin taustajärjestöihin. Media kyllä tehtailee vaalikoneita mittaamaan ehdokkaiden arvoja, muttei tarjoa kovin kaksisia keinoja sen mittaamiseen, miten näitä arvoja poliittisessa työssä toteutetaan.

Puoluekoneistot puolestaan tekevät kaikkensa peittääkseen puolueen mainetta riskeeraavien temppuilijoiden teot.

Medialta tekisi joka vaalien yhteydessä mieli tiedustella, mitä hyötyä arvokartoista ja niiden analyyseista on ilman, että samalla mitataan päättäjän halua ja kykyä ja motivaatiota toteuttaa noita arvojaan käytännössä, siis tehdä töitä niiden toteutumiseksi käytännössä.

Poliittisten puolueiden työntekijöille sen sijaan tekee lähinnä mieli lähettää tsemppihaleja. Harva asia maailmassa turhauttaa yhtä paljon kuin siivoilla mokailevan ja sekoilevan poliitikon jälkiä ja julkisesti vakuuttaa, että minun edustajani, milloin vain luottaisin asiani hänen käsiinsä.

POLIITTISEN osaamisen mittaaminen keskittyy meillä vaalien ympärillä suurilta osin sanoihin tekojen sijaan, mikä johtunee siitä, että sanat ovat helppoja, teot hankalampia ja moniulotteisempia.

Moni argumentoi, että kyllä totuus lopulta aina ilmi tulee, mutta sitä ennen luottamuspaikka voi olla vuosien ajan hallussa ihmisellä, joka heikentää toimillaan poliittisen taustaryhmänsä voimaa.

Demokratia tarkoittaa kansanvaltaa, mutta toteutuakseen täysin kansan tulisi tietää, mitä valitsee. Politiikan sisäpiirin suuri märkä salaisuus on, ettei niin läheskään aina tapahdu.