Sami Kuusela uskoo, että iso osa hänen kaltaisistaan yrittäjistä on kaappidemareita. Hänen mieleensä on jäänyt osuvana Timo Harakan lanseeraama termi Supercell-sosialismi.

– Sehän oli mahtavaa, kun Supercellin Ilkka Paananen sanoi, että maksamme veromme mielellämme Suomeen. Siinä meni varmaan Björn Wahlroosilla kahvi väärään kurkkuun.

Kuusela karrikoi, että startup- ja kasvuyrityskentässä solidaarisuusajattelu on yleisempää kuin ”perinteisemmässä jyräyrittäjä-mersuäijäosastossa”.

Itseään Kuusela kuvaa bisnessosialistiksi. Sellaisena ei aina ole helppoa, koska ihmisillä ei tule ensimmäisenä mieleen SDP, kun yrittäjämyönteisistä puolueista puhutaan.

– Siinä on tosi iso homma kääntää tämä SDP-laiva yrittäjäpuolueeksi, mutta tykkään haasteista.

KUUSELAN paidan rintamuksessa Kanadan pääministeri Justin Trudeau poseeraa tähtisumun keskellä kuin mystinen yksisarvinen. Hänen kotinsa yhtä seinää hallitsee valtava taideteos, jota voi kuvata sanoilla värikäs, hauska ja leikkisä.

Sanat sopivat kuvaamaan myös miestä itseään. Hän voi puhua painavista asioista, muttei silti ota asioita – tai itseään – liian ryppyotsaisesti. Kuusela on luonteeltaan innostuja. Intoilu on sarjayrittäjää eteenpäin vievä voima.

– Minusta on mahtavaa innostua jostain asiasta, jota ei ole vielä olemassa ja sitten huijata siihen mukaan parhaat tekijät, kivat tyypit ja rahoittajat ja katsoa, mitä siitä syntyy.

I love internet -taulu Kuuselan työpöydän yllä kiteyttää sen, mikä vuonna 1997 ensimmäisen firmansa perustaneen yrittäjän saa syttymään ja mihin hänen bisneksensä ovat liittyneet.

– Tykkään ihan kauheasti internetistä ja kaikesta digitaalisuudesta. Kaikki tulee mahdolliseksi aika pienelläkin porukalla.

Matkalla on ollut ylä- ja alamäkiä. Startup-konsulttiyritys Hupparihörhö oy:n konkurssi muutama vuosi sitten oli kova paikka. Siinä uran alkua värittänyt harha kuolemattomuudesta karisi. Kuusela myöntää, että alun nousukiidossa tuli ylilyöntejäkin. Hölmöä pröystäilyä, kun menestys kihahti hattuun.

– Se oli sellaista kaikkivoipaisuutta. Jos pelissä on joku God mode, niin se oli silloin vuosituhannen vaihteessa. Olimme oikeasti pioneereja, kaikki oli mahdollista. Silloin luotiin kaikki ne konseptit, joista tuli isoja – verkkokauppa, sosiaalinen media… Punavuoressa oli hyvät juhlat, mutta myös duunia tehtiin aivan hulluna.

EHKÄ vähän samaa kaikkivoipaisuutta uhkuen Sami Kuusela lähti myös politiikkaan. Takki auki ja ajatuksella, että minähän tulen ja muutan kaiken.

Ensin Kuusela hämmästyi, kun SDP pyysi häntä ehdolle eduskuntavaaleihin 2019. Sitten hän älysi kirjoittaneensa Hupparihörhö-blogissaan Suomen Kuvalehdessä ”aika demariläppää”.

– Huomasin ärsyyntyväni kylmistä uuslibertalistisista pärjääjä-jutuista ja kirjoitin sitä vastaan. Ajattelin, ettei se kuulu minun eikä muiden digitaalisten yrittäjien ja idealististen internethippien arvomaailmaan.

Hän kieltäytyi ehdokkuudesta, mutta kiinnostus politiikkaan heräsi.

– Ajattelin, että pitäähän keski-ikäisen ihmisen aktivoitua silläkin saralla. Se oli vähän niin kuin uusi seikkailu tai larppi (live-roolipeli) – että joo, politiikka!

SDP:n kosinnan jälkeen Kuusela teki valintaa poissulkien. Selvää oli, että pitää pyrkiä isoon puolueeseen, jolla on myös valtaa. On turha mennä pikkupuolueeseen muuttamaan maailmaa.

– Ei jäänyt kuin demarit. Ajattelin, että totta kai allekirjoitan tasa-arvon, solidaarisuuden ja heikoista huolehtimisen.

Kuntavaaleihin 2021 hän lanseerasi termin bisnessosialismi ja perusti samaa nimeä kantavan Facebook-ryhmän keskustelun areenaksi. Bisnessosialistien motto kuuluu:

– Uskomme reiluun markkinatalouteen ja hyvinvointivaltioon, jota suojellaan säännöillä ja rahoitetaan veroilla. Emme vastusta rikastumista vaan köyhyyttä. Bisnessosialismi auttaa firmoja pärjäämään ja kaikkia kukoistamaan.

Kampanjoimaan hän jalkautui kerran. Bisnessosialistin päivystyspisteellä tekno soi ja ehdokas myi suunnittelemiaan vaalivaatteita.

– Ei siinä käynyt oikein kukaan, enkä päässyt läpi. Tajusin, että politiikka vaatii myös nöyryyttä – siellä larpissa pitää lusia tarpeeksi kauan, että tajuaa, mistä on kysymys. Minkälaisia demareiden äänestäjät ovat, mitä voi muuttaa ja miten koko homma toimii.

Vaaleissa ei käynyt hyvin, mutta fb-ryhmä on yhä voimissaan.

VIIME puoluekokouksessa Kuusela ja Susanna Kallama patistelivat aloitteessaan parantamaan mielikuvaa SDP:stä yrittäjien keskuudessa. Puoluekokous yhtyi aloitteeseen. Siinä muistutettiin, että toimiva hyvinvointivaltio ja turvaverkot ovat tärkeitä myös yrittäjille – varsinkin, jos yrittäjien halutaan ottavan riskejä.

– Sosialidemokraattien ajamat asiat kuten yleisturva palvelevat varsinkin pien- ja yksinyrittäjiä. Siksi SDP:stä tulee tehdä myös yrittäjien puolue, jotta meidät koetaan kaikkien suomalaisten etujen ajajaksi, aloitteessa todettiin.

Ymmärrys yrittäjyydestä on puolueessa Kuuselan mielestä turhan kapea. Hän muistuttaa, että yli 90 prosenttia Suomen yrityksistä on alle kymmenen hengen firmoja. Näistä mikro-, yksin- ja pienyrittäjistä ei huolehdi kukaan. Heistä SDP:n pitäisi Kuuselan mielestä ottaa koppi.

– SDP:n tausta on kuitenkin pienyrittäjissä – suutareissa, räätäleissä. Ei kokoomusta kiinnosta joku parturi! Hallitus poistaa alv-huojennukset, nostaa arvonlisäveroa. Tämä on yrittäjävihamielisin hallitus pitkään aikaan.

Kuuselan mukaan hallitus näkee työelämän vakituisina, pitkäaikaisina ja täysipäiväisinä työsuhteina. Esimerkiksi työttömyysturvan suojaosan poisto iskee silppua tekeviin.

– Kaikki on täysin aktivoitumis- ja yrittäjyysvastaista politiikkaa. Demareiden pitää ymmärtää paremmin sitä kasvavaa kansanjoukkoa, joka raapii elantonsa erilaisista epätyypillisistä lähteistä.

– Nyt on iskun paikka. Hallitus on oikeasti niin yrittäjävihamielinen, että demareillakin voisi olla yrittäjille jotain…muuta kuin suklaata, Kuusela heittää viitaten vuoden 2014 epäonniseen suklaata pienyrittäjille -kampanjaan.

KUUSELA ei pelkää haastaa. Kevään työmarkkinamyllerryksessä hän nosti tapetille ay-liikkeen ja SDP:n yhteyden.

– Haluan ajatella, että SDP on isompi asia kuin ay-liike. Jaetaan samoja arvoja ja tavoitellaan samoja juttuja, mutta linkki ei saa olla liian tiukka. Me olemme yleisen hyvinvoinnin ja heikommista huolehtimisen puolue. Yleisen yhteiskunnallisen reiluuden puolue. Siihen kuuluu myös huolehtia vaikka alustataloudesta, yksinyrittäjistä, mikroyrittäjistä ja myös niistä konkurssin tehneistä isommista yrittäjistä.

Kuuselalle yksi syy valita demarit esimerkiksi vasemmistoliiton ohi oli myös se, että SDP:ssä on paljon hyvää talousosaamista.

– SDP:ssä ymmärretään myös toimivaa markkinataloutta. Sehän on paska systeemi, mutta se on vähiten paska kaikista systeemeistä. Mutta sen pitää olla reilu.

Kuusela sai avauksestaan monenlaista palautetta. Yksityisviesteissä kerrottiin, että samaa mieltä ollaan. Häntä myös varoitettiin, että tällaisia avauksia voidaan käyttää häntä vastaan. Se hämmästytti. Kuuselan mielestä kuuluu haastaa.

– Omia pitää kritisoida, koska silloin peli pysyy puhtaana. Pitää kusta omille jaloille, koska se sparraa ja parantaa omaa tekemistä. Hyssyttely johtaa organisaation sisältä mätänemiseen. Lupaan olla koko ajan kriittisempi. Pitää kuitenkin pyrkiä hyvään – putsaamaan asioita tai kirkastamaan ajattelua.

KUNTAVAALIEN jälkeen Sami Kuusela pääsi Helsingin kaupunkiympäristölautakuntaan. Alussa oli sormi suussa, kun luettavaa oli paljon – ja vielä ”kaavakamaa”, jossa termit olivat outoja.

Koulu on ollut kova, mutta hyvä, Kuusela sanoo. On päässyt ymmärtämään ”sitä ihanaa demokraattista prosessia”. Nähnyt, kuinka paljon valmistelua asiat vaativat ja miten virkamiehet pitävät ”poliitikkovalopäät järjissään”.

– On myös tajunnut, kuinka mielettömän monimutkainen, mutta kuitenkin hyvin kasassa pysyvä systeemi on Helsingin kokoinen kaupunki. Täällä ei ole kaikki levällään. Tätä suunnitellaan ja rakennetaan edes jossain järjestyksessä samaan aikaan, kun tänne tulee ihan hirveästi jengiä. Viime vuonna tuli eniten 1960-luvun jälkeen uusia helsinkiläisiä – 11 000.

Kuusela on saanut myös huomata, että lautakunnan asiat todella kuumentavat kaupunkilaisten tunteita. Ihmiset ovat suorastaan vihaisia ja purkavat sitä myös yksittäisiin virkamiehiin.

– Minulle oli yllätys, kuinka paljon on sitä uskoa, että systeemi on jotenkin kauhean korruptoitunut. Grynderit antavat rahaa politiikoille ja virkamiehille ja kaikkea tällaista. Yhtään ruskeaa kirjekuorta en ole nähnyt.

Virkamiesten häirintä ja uhkailu on Kuuselasta täysin tuomittavaa, eikä se ole myöskään kaupungin etu.

– Kuka haluaa hakeutua sinne töihin likasangoksi? Sama pätee politiikkaan, vaikka poliitikkojen pitää mielestäni kestää vähän enemmän. Mitä enemmän ilmapiiri kärjistyy, sitä harvempi haluaa vihan kohteeksi.

IHMISET ovat tänä päivänä hyvin aktiivisia puolustamaan itselle tärkeitä asioita. Se on hyvä asia, mutta myös haaste, Kuusela toteaa. Kaupunkiympäristön suunnittelussa törmäyskurssilla ovat kaupungin kehittäminen ja lähiluonnon suojeleminen. Monen mielestä Helsinki ei tarvitse lisää ihmisiä.

– Mitä sitten, laitetaanko rajalle jotain suojeluskuntanuoria estämään, etteivät kemiläiset tai vantaalaiset tule tänne? Ei niin voi tehdä, ja kaupungistuminen on globaali trendi. Maahanmuuttajat, joita tarvitsemme, sijoittuvat kaupunkeihin ja kasvukeskukset keräävät jengiä. Se on positiivista kehitystä, mutta moni on sitä mieltä, että ei ole.

Tunteita kuumentaa, kun kadut ovat korjausten vuoksi auki ja samaan aikaan raideliikenneverkostoa rakennetaan. Raidejokerista Kuusela intoilee. Pikaratikka numero 15 kulkee lyhyen kävelymatkan päässä Kuuselan kodista Oulunkylässä.

– Minähän siis tykkään raideliikenteestä niin paljon, että kun pääsin aikoinaan ensimmäistä kertaa pendolinoon, piti ostaa avaimenperä muistoksi. Edelleen aina katson, että oi, meneekö tämä noin kovaa!

Kun uutta rakennetaan, on selvää, että rakennusaikainen haitta täytyy minimoida. Haittaa silti väistämättä tulee.

– Helsinkiä suunnitellaan vähintään 50 vuotta eteenpäin. Tulee se ristiriita, että tehdäänkö kaikki nykyisten stadilaisten ehdoilla vai pidemmälle suunnitellen.

– Suoraan sanoen tuntuu siltä, että kun joskus nimbyille naureskeltiin, niin nyt se on sulka hattuun.

Nimby juontaa sanoista not in my backyard, ei minun takapihallani. Tällaiset asenteet tuntuvat lisääntyneen.

– Kun pääkaupunkiseudulla tutkittiin asenteita rakentamista kohtaan, niin aika moni tajuaa, että tänne pitää rakentaa. Noin 80 prosenttia oli sitä mieltä, että lähiluonnon päälle ei saa rakentaa. Samalla noin 80 prosenttia oli sitä mieltä, että omalle asuinalueelle ei mahdu enää uusia taloja. Ihmiset on sitä mieltä, että pitää rakentaa sinne toisten alueelle.

– Ymmärrän sen kivun. Ihmisillähän on ihania muistoja jostain pienestä lähimetsiköstä, joka saattaa meidän silmiin näyttää vain joltain ryteiköltä. Mutta he ovat voineet vaikka leikkiä siellä lapsena. Sehän on kamalaa, jos siihen tulee talo. Tämä on se asia, jonka kanssa tässä kipuillaan ja yritetään sovittaa yhteen.

HALUA ja kiinnostusta jatkaa politiikassa Sami Kuuselalla on, mutta kuntavaaleista hän ei ole vielä tehnyt päätöstä. Ensimmäiset ehdokkaat asetettiin Helsingissä jo kesäkuussa. Kuusela uumoilee, että monille se oli kovin aikaisin.

– Monet varmasti harkitsevat, kun ei pysty näkemään sinne vuoden päähän, että pystyykö sitoutumaan.

Kuuselalla on työn alla jännittävä uusi projekti. Hän ja kirjailija Johannes Ekholm puuhaavat kustantamoa. Se keskittyisi luomista vaille valmiiseen lajityyppiin, joka ei ole äänikirja, dokumentti, podcast tai kuunnelma, vaan jotain näiden väliltä. Pitkä teos, joka tehdään suoraan ääneksi.

– En tiedä. Jos tämä kustantamo lähtee hirveään lentoon, niin sitten ehkä täytyy lopettaa demarius ja alkaa liikemieheksi, Kuusela nauraa.

Juttu on ilmestynyt Demokraatin aikakauslehdessä 14/24.