Kysyttäessä hänen näkemystään, mikä oli keskeisin viesti kokouksesta, hän toteaa kaikkien odottaneen vesi kielellä, tuleeko sieltä “julkisia katumusharjoituksia” tai jonkintyyppiseksi anteeksipyynnöksi tulkittavaa viestiä.

– Sellaistahan sieltä ei minkäännäköistä tullut. Päinvastoin viesti oli se, että mitään aktiivista katumista aiemman toiminnan ja mielipiteiden suhteen ei perussuomalaisilta ole tulossa. Päinvastoin he vahvistivat entisestään sitä, että heidän poliittinen linjansa on ennallaan ja sitä ei ole näillä kohuilla onnistuttu mihinkään suuntaan siirtämään, tutkija näkee.

Perussuomalaiset ministerit ovat olleet rasismikohun keskiössä.

Jokisipilä toteaa, että puoluekokouksessa olisi ollut tarjolla arvovaltainen foorumi ottaa näihin asioihin kantaan vuorovaikutteisessa sävyssä, mutta tätä ei nähty.

Jokisipilä kuvaa perussuomalaisten puoluekokouksen yleistunnelmaa hyvin taistelunhaluiseksi ja omanarvontuntuiseksi.

JOKISIPILÄÄ ei juuri yllättänyt se, ettei perussuomalaiset lähtenyt pakittelemaan kannoissaan.

– Puolueella on ollut tietynlainen vaihtoehtosielu aina ja tietynlainen protestiliikkeen itseymmärrys.

Perussuomalaiset on ollut oppositiossa pitkään ja ilmaisussa on nyt hallituspuolueenakin oppositiopuolueen leimaa.

– Kyllä he tällaisena vaihtoehto- ja vastavoimana muille puolueille edelleen puhuvat puoluekokouksessa.

– Kun nyt on paljon puhuttu yksittäisistä (perussuomalaisten) sanoista ja ilmaisuista, heillähän on ollut elinehto ja merkittävä kannatusta selittävä tekijä, että he puhuvat asioista eri tavalla. He eivät edes tavoittele minkäännäköistä salonkikelpoisuutta ilmaisussaan, vaan ajavat ihan sujuvasti sinne hyvän ja huonon maun rajoille, välillä jopa rikoslainkin tuolla puolen. Se on niin kiinteä osa puoluetta, että jos he lähtisivät siitä kauheasti muuttumaan johonkin suuntaan, se alkaisi näkyä myös kannatuksessa. Tavallaan näen, että heillä ei ehkä ole kovin paljon vaihtoehtoja tämän suhteen, elleivät he halua alkaa muuttua puolueena luonteeltaan toisenlaiseksi. Mitään sellaisia merkkejähän ei tosiaankaan ollut puoluekokouksessa havaittavissa.

Poliittisesti kiinnostava kysymys kuuluu, miten RKP seuraavaksi reagoi perussuomalaisten puoluekokouksen viestiin.

Jokisipilä pitää todennäköisenä, että eduskunta äänestää valtiovarainministeri Riikka Purran (ps.) ja mahdollisesti myös elinkeinoministeri Wille Rydmanin (ps.) luottamuksesta.

– Siinä tulee sitten testatuksi, mitä mieltä RKP on oikeasti asiasta. Purrahan on jo etukäteen ilmoittanut, että jotta hallitus olisi toimintakykyinen, kaikkien hallitusryhmien pitää äänestää luottamuksen puolesta. Hän ei ole tainnut täsmentää, tarkoittaako se sitä, että koko RKP:n eduskuntaryhmänkin pitää ilmaista tukensa, mutta käsitän, että ainakin enemmistön pitää olla hallituksen puolella.

– Syyskuun todennäköiset luottamusäänestykset on se todellinen testin paikka, jossa nähdään, mikä on RKP:n todellinen asenne – mennäänkö pragmatismi edellä vai katsotaanko, että tämä (perussuomalaiset) on heille kertakaikkiaan sopimaton porukka samaan hallitukseen.

PERUSSUOMALAISTEN puoluekokouksessa huomiota herätti runsas mediakritiikki.

Jokisipilän mukaan sekin liittyy puolueen “vastavoimasieluun” ja populistiseen eliittikriittisyyteen.

Jokisipilä on aiemmin käynyt myös paikan päällä seuraamassa ja analysoimassa perussuomalaisten puoluekokouksia. Tällä kertaa Tampereen visiitti jäi väliin. Joka tapauksessa hän toteaa, ettei muista perussuomalaisten puheenjohtajilta yhtään sellaista puoluekokouspuhetta, joissa median arvostelu ei olisi ollut keskeisessä osassa.

Jokisipilän mukaan puolueessa jatkuu sama puhetyyli, joka siellä on ollut puheenjohtaja Timo Soinin ajoista lähtien. Aivan näin kovasanaista kuin nyt Tampereelta kuultu Soinin mediakritiikki ei kuitenkaan ollut. Soinikin kuitenkin viesti Jokisipilän mukaan, että perussuomalaisten käsittely mediassa on epäoikeudenmukaista ja erilaista verrattuna muihin puolueisiin.

– Nyt Purran sanat olivat hyvinkin tulikivenkatkuisia ja (median) arvostelu oli erittäin ankaraa. Suhde mediaan on jännitteinen. Ihan puoluejohdosta alkaen monet perussuomalaiset ilmiselvästi ajattelevat, että tässä on menossa tämmöinen “punavihreän median ajojahti” niin kuin he varmasti sen jotenkin pukisivat sanoiksi. He katsovat, että on ideologinen vastakkainasettelu median kanssa. Heidän näkökulmastaan media on astunut raportoijan roolistaan osapuoleksi nimenomaan kampittamaan heitä.

– Perussuomalaisessa itseymmärryksessä on myös se, että joudutaan taistelemaan ulkopuolisia voimia vastaan. Se on ollut keskeinen osa ja sitä he ovat myös taitavasti käyttäneet. He ovat kehystäneet omalle kannattajakunnalleen oikeudettomiksi hyökkäyksiksi kohuja, joita puolueen ympärillä on pyörinyt vuodesta 2010 tai 2011 saakka. Jokainen kohu, samalla kun se on osaa porukkaa vakuuttanut entisestään siitä, että ei ainakaan koskaan tule perussuomalaisia äänestämään, on vastaavalla tavalla onnistunut kiinnittämään olemassa olevaa kannattajakuntaa tiiviimmin puolueen yhteyteen. On onnistuttu myös hankkimaan uusia kannattajia, mitä kuvastaa historiallisen hyvä vaalitulos huhtikuussa.

JOKISIPILÄN mielestä perussuomalaiset ei tee nyt suhteessa mediaan mitään sellaista, mitä ei he eivät olisi aikaisemmin tehneet. Ero toiminnassa syntyy kuitenkin siitä, että perussuomalaiset on tällä hetkellä hallituspuolue.

– Se oli vähän toisenlainen se ensimmäinen hallituskausi silloin 2015. He olivat Soinin johdolla silloin ehkä niin innoissaan hallitukseen pääsystä, että se oli vähän toisenlaista.

Kysymykseen, pitäisi tuntea huolta siitä, miten puolueen mediakritiikki vaikuttaa kansalaisten luottamukseen mediaa kohtaan, Jokisipilä sanoo, että suurin mediakritiikki ja kampanjat pyörivät etenkin somessa ja moni ei näihin keskusteluihin kovin aktiivisesti osallistu.

– Kyllähän suomalaisessa kansalaistaidossa keskeinen osa on ollut se, että tiedotusvälineisiin on totuttu luottamaan. En näe, että siinä olisi mitään isoa romahdusta tapahtumassa.

LINJAPUHEESSAAN sunnuntaina perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra pyrki määrittelemään etenkin puolueensa talouspoliittista linjaa.

“Näen perussuomalaiset ja itseni valtiovarainministerinä edustamassa fiskaalikonservatiivista ajattelua. Valtion tulee hoitaa päätehtävänsä, selvästi paremmin kuin nyt, mutta sellaisesta, joka ei ole pakollista, tulee ennemminkin pidättäytyä kuin sinne siirtää lisää veronmaksajan rahaa”, Purra muun muassa sanoi.

Hän mainitsi, että itseään fiskaalikonservatiiviksi kuvasi valtiovarainministerinä sata vuotta sitten toiminut Risto Ryti.

Fiskaalikonservatiivin vastakohtana voi Purran mukaan käytännön politiikassa pitää sosialistista ajattelua.

“Ei työntekijä, yrittäjä, tavallinen kansalainen halua identifioitua vasemmistolaiseen solidaarisuuteen, jossa korkeita veroja maksetaan ihan iloksi ja tuloerojen yhä suuremmaksi kaventamiseksi ja yhä uusien valtion menojen kattamiseksi”, Purra julisti.

Jokisipilä toteaa puolueen talousajattelusta Tampereella kuullusta, että se oli looginen piste sen matkan varrella, joka alkoi Jussi Halla-ahon tultua valituksi perussuomalaisten johtoon vuonna 2017.

– Puolue on arvotunnusten suhteen liikkunut oikealle mutta myös talouspoliittisesti. Tämä ikään kuin vahvistaa sen tulkinnan, jota on tehty 2017 alkaen, että myös talouspolitiikassa puolue sijoittuu vasemmisto-oikeisto-janan oikealle puolelle, Jokisipilä analysoi Purran linjapuheen pohjalta.

JOKISIPILÄN mielestä fiskaalikonservatismi on kuvaava termi puolueen nykyiselle talouspoliittiselle ajattelulle.

– (Purran) puhe edusti klassista talousoikeistolaisuutta.

Jokisipilä toteaa, että Risto Rytille oli tärkeää, että valtion kukkaroa hoidettiin hyvin varovaisesti ja mitään sellaista rahaa ei käytetty, jota ei ollut olemassa.

– Vaikkapa maatalouden konkurssit, joita 1930-luvulla tapahtui, eivät olleet Suomen Pankin johtajana Rytille mikään tragedia ollenkaan, koska hän katsoi, että se vain osoitti sitä, että talous toimii niin kuin sen kuuluukin toimia.

Jokisipilä toteaa myös, että julkisen talouden tärkeysjärjestysajattelu on ollut pitkään havaittavissa perussuomalaisten ohjelmapapereissa.

– Se on ennen kaikkea ollut kansallismielinen ajatus siitä, että meillä sosiaalietuudet pitäisi varata kansalaisille…, “Suomi ensin” ja esimerkiksi EU:n kustannukset tai kehitysyhteistyö vasta sen jälkeen. Se on loogista jatkumoa tälle ajattelulle valtion budjetin raameihin sovitettuna, että asiat pitää laittaa tärkeysjärjestykseen. Sitten tarkoituksiin, jotka eivät ole aivan välttämättömiä, tulee noudattaa suurta varovaisuutta rahaa käytettäessä.

Purran puheesta hahmottui myös yksilön vastuun korostaminen. Jokisipilän mukaan perussuomalaisten ohjelmissa on ajattelua, jonka mukaan hyvinvointiyhteiskunnan ei pidä aina juosta heti ensimmäisenä yksilön apuun ongelmien tullessa.

– Hyvinvointivaltion tulee keskittyä olennaiseen ja välttämättömiin asioihin eikä istuttaa ihmisiin sellaista ajatusta, että vaikka itse ei niin kauheasti jaksaisikaan, valtio tulee ja hoitaa puolestani asiat. Tällainen ajatus on siellä ollut pitkän aikaa.

Korjattu lausetta kello 16.25: Ero toiminnassa syntyy kuitenkin siitä, että perussuomalaiset on tällä hetkellä hallituspuolue. Aiemmin kohdassa luki, että perussuomalaiset ei olisi hallituspuolue.