Purra ei ota kantaa siihen, kuinka monia vuosia hän aikoo puolueensa johdossa pysytellä.

– Mennään nyt hetki kerrallaan. Nyt on juuri tullut pesti uudelleen, hän sanoo Demokraatin haastattelussa.

RKP:n puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson on toivonut “aitoa katumista” perussuomalaisten ministereiltä, jotka ovat olleet rasismikohujen keskiössä.

Onko niin, että RKP:n on tässä nöyrryttävä?

Miten sanot Henrikssonille, kun hän vaatii aitoa katumista?

– Minä olen sitä kommentoinut jo…Ei minun ole tarvetta sitä pyöritellä tässä sen enempää.

PERUSSUOMALAISTEN puoluekokouksessa on ilmaistu suurta tyytymättömyyttä mediaa kohtaan. Sitä kuultiin myös Riikka Purralta avauspuheenvuorossa.

Media ja kansalaisten luottamus siihen on demokratian peruskiviä. Demokraatti kysyikin Purralta, onko median vastustaminen tästä näkökulmasta vaarallista.

– Itselläni on suuri arvostus ylipäätänsä mediaa kohtaan vallanpitäjien vahtijana ja miksei perussuomalaistenkin vahtijana. Tiedän myös, että media ei ole missään mielessä monoliitti, vaan se koostuu erilaisista lehtitaloista ja erilaisista toimittajista. Osa on hyvinkin ammattitaitoisia ja toimii Journalistin ohjeiden mukaan, mutta valitettavasti kesän aikana on nähty myös toisenlaisia seikkoja. Kaikista räikeimmillään se näkyy siinä, että selviä asiavirheitä ei korjata tai sitten ne oikaistaan niin myöhään, että ongelma on jo syntynyt tai levinnyt.

– Ehkä median suunnasta vähän ollaan myös hieman herkkähipiäisiä tähän. Totta kai poliitikoilla on oikeus myös arvostella mediaa. Ei sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, ettemme arvostaisi kyseistä instituutiota kokonaisuudessaan osana suomalaista demokratiaa, Purra sanoo.

Suomi tunnetaan siitä, että kansalaisten luottamus mediaan on vahva. Onkin syytä kysyä, horjuuko luottamus ja haluaako perussuomalaiset itse asiassa myös sitä.

Purra pitää kannoistaan kiinni ja viittaa aiemmin ilmaisemiinsa näkemyksiin.

– Kuten olen sanonut tänä kesänä, media on ihan itse tehnyt tämän, mikäli ihmisillä on luottamus osin horjunut.

OPPOSITIOSSA perussuomalaisten mediapuhetta on katsottu huolestuneena. SDP:n varapuheenjohtaja Matias Mäkynen oli jo ehtinyt lukea Purran Tampereen kokouksen avauspuheenvuoron. Mäkynen totesi tänään lähettämässään tiedotteessa, etteivät “median vaientamisyritykset ole hyväksyttäviä”. Mäkynen näkee, että perussuomalaiset yrittää tehdä mediasta ja toimittajista politiikan osapuolen.

– Täyttä potaskaa. Me emme yritä vaientaa yhtään mitään, mutta totta kai puolustamme itseämme silloin, kun siihen on tarvetta, Riikka Purra vastaa lyhyesti Mäkyselle.

Mäkysen tiedotteen mukaan Purra pyrkii heikentämään kansalaisten luottamusta mediaan.

Koska perussuomalaisten mediakritiikki on ollut poikkeuksellisen voimakasta, Demokraatti tiedusteli puoluekokouksessa myös, onko puolueella tämän vuoksi suunnitelmia pyrkiä luomaan tai laajentamaan omaa mediatoimintaansa.

Perussuomalaisten puoluelehti on Suomen Uutiset. Puolue tunnetaan myös vahvasta näkyvyydestään sosiaalisessa mediassa. Sitä puolue onkin käyttänyt varsin runsaasti viime aikoina sen ministerien joutuessa selittelemään kantojaan.

Puolueen kolmanneksi varapuheenjohtajaksi valittu Sebastian Tynkkynen painotti Tampereella sitä, että puolueen on vietävä viestiään läpi nimenomaan somessa.

Riikka Purran mukaan perussuomalaiset kehittää myös omaa mediaansa. Hän uskoo, että puoluekokouksen jälkeen tässä työssä on uusia ideoita. Sitä, mitä tämä mahdollisesti tarkoittaa konkreettisesti, Purra ei Demokraatille avaa.

– Ylipäätänsä totta kai puolueen pitää uudistua eri tasoilla. Me olemme aika monessa sosiaaliseen mediaan liittyvässä asiassa oltu edelläkävijöitä juuri siksi, että se on se areena, jossa saamme äänemme kuuluviin, hän sanoo.

Syntyykin kuva, että sosiaalisen median viestinnän vahvistaminen on ainakin perussuomalaisten tähtäimessä. Luonnollisesti se ei myöskään vaadi suuria rahallisia panostuksia, kuten panostukset perinteiseen mediaan.

Purran mukaan puolueessa on pyöritelty “erilaisia innovaatioita”, mutta niistä pitää miettiä aina kustannustehokkuus.

– Katsotaan sitten, mitä keksitään. Onhan meillä pitkään ollut oma studio ja kaikkea muuta.

PERUSSUOMALAISTEN eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jani Mäkelä kommentoi Demokraatille myös puolueensa suhdetta mediaan.

Hän kiistää, että itse hakisi tietoisesti vastakkainasettelua median kanssa.

– Vastailen mielelläni median kysymyksiin. Se, että miellyttääkö vastaus kuulijaa, on sitten toinen asia, mutta vastaan aina mielestäni niin rehellisesti kuin osaan.

– Media tekee työtään ja sen kysymyksiin vastataan. Tietenkin sitten media käyttää omaa arvostelukykyään, että mikä on merkityksellistä.

Mäkeläkin tuntuu painottavan entistä isomman näkyvyyden hankkimista sosiaalisessa mediassa. Hänenkin mukaan perinteisen median kehittäminen on siinä mielessä vaikea, että se vaatii paljon resursseja.

Mäkelä sanoo toisaalta, että oman uuden perinteisen median luominen ei sekään olisi huono ajatus.

Onko tästä ollut puolueen johdon kesken puhetta tai tuleeko kentältä sellaisia vaateita?

– Kyllä tällaisista asioista aina on keskustelua. Aina säännöllisin väliajoin joku lähettää kentältä palautetta, että pitäisi olla oma radiokanava, että saisi omaa viestiä paremmin perille. Kyllä sellaista palautetta tulee ainakin.

Sitä, onko konkreettista suunnitteilla puolueen johdossa, Mäkelä ei osaa sanoa.

YKSI rasismikohun keskiössä olleista perussuomalaisten ministereistä on elinkeinoministeri Wille Rydman.

Rydman on kritisoinut rajusti häneen liittynyttä median uutisointia.

Kun Rydmanilta kysyy, miten hän näkee toimintamahdollisuutensa elinkeinoministerinä ulkomailla, jossa hänen on määrä edistää Suomen asioita, hän sanoo, ettei minkäänlaista haittaa ole tullut.

– Kansainvälisiä kontakteja on paljon.

Tästä hän jatkaa kohdistaen jälleen kritiikkinsä kärjen median toimintaan.

– Kyllä muissakin maissa on medioita, jotka toimivat häikäilemättömällä tavalla, hän sanoo.

Rydmanin monisanainen kritiikki kohdistuu etenkin Helsingin Sanomiin ja siihen, että lehti julkaisi Rydmanin sanoin “väitettyjä yksityisviestejä”.

– Minä en voi ymmärtää, miten Helsingin Sanomien toimittajat pystyvät katsomaan itseänsä peilistä, koska tämä on ihan järkyttävää toimintaa.

Muistutettaessa median merkityksestä demokratian kannalta ja kysyttäessä median toiminnan horjuttamisesta ja puoluekokouksessa julkilausutusta kovasta mediavastaisuudesta, Rydman sanoo, että media on horjuttanut omaa uskottavuuttaan itse. Hänen pääkritiikkinsä kohdistuu edelleen Helsingin Sanomiin mutta ministeri mainitsee myös Iltalehden. Helsingin Sanomien hän syyttää julkaisevan paikkansapitämättömiä juttuja.

– Nyt onkin siis iso paikka, koska median luotettavuus on ihan keskeinen pilari sille, miten demokraattinen yhteiskunta ylipäätään pysyy kasassa. Se, että jos media alkaa käyttää väärin valtaansa – siis sitä valtaa, että ihmiset luottavat siihen, että se mitä sanotaan on totta ja sitten näin ei olekaan – niin kyllähän siis vaikka “poliittiselle aktivistitoimittajalle” tämä voi olla houkutteleva tapa toimia, mutta pitkällä tähtäimellä siinä kyllä vallan vahtikoira puree omaa häntäänsä tai ehkä jopa jalkaansa.

Purran tavoin Rydman viestii niin ikään, että on myös laadukkaita medioita.

PUHUTTAESSA siitä, onko perussuomalaisilla aikeita oman median kehittämisen suhteen, Rydman sanoo toivovansa, että olisi suotavaa, että mediakenttä olisi moniäänisempi.

– Sitä on tietysti puolueesta käsin vähän hankala tehdä. Toki meillä on sitten tietysti monia ihan rohkeitakin toimittajia, jotka ovat saattaneet perustaa jotain omiakin kanaviaan, joilla tekevät toisentyyppistä mediasisältöä. Tai sitten jotka toimivat ihan jonkin isonkin talon puitteissa ja sitten siellä käsin ehkä vähän uivat vastavirtaan.

Siihen, että perussuomalaiset lähtisi itse tekemään nykyistä laajemmin omaa mediaa Rydman sanoo, että se edellyttäisi työntekijöitä.

– Tietysti perussuomalaisilla on Suomen Uutiset. En sitten tiedä, onko Suomen Uutisilla esimerkiksi minkälaista ajatusta vielä kehittää toimintaansa. Mutta kyllä jotenkin haluaisin nähdä, että jossakin vaiheessa median sisälläkin tulisi semmoinen ikään kuin vastareaktio semmoiselle sopulihenkisyydelle.

RKP:N puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson ei kommentoinut hiljattain A-studiossa, äänestäisikö hän tällä hetkellä Riikka Purran ja Wille Rydmanin luottamuksen puolesta. Sen sijaan hän on penännyt “aitoa katumusta”:

Tähän Rydman toteaa Demokraatille, että keskustelu on käyty hallituspuolueiden puheenjohtajien kesken jo heinäkuun lopulla.

– Siinä vaiheessa piti olla aika selvää, että asia on jo käsitelty. Minä lähden siitä, että asia on jo käsitelty. En tiedä, miksi Henriksson nyt tällaisia lausuntoja antaa, mutta kun se asia on jo käsitelty, niin ainakin omalta osin pidän kiinni siitä, että sitä käsittelyä ei enää velloteta.

– Se keskustelu, miten asiaa kommentoidaan ja viestitään on silloin käyty läpi ja siihen ei ole nähdäkseni tarvetta palata, Rydman jatkaa.

PERUSSUOMALAISET käy Tampereen puoluekokouksessa lähetekeskustelua EU-poliittisesta ohjelmasta.

Vuoden 2019 ohjelmassa linjataan, että ”ennen unionin lopullista hajoamista perussuomalaiset näkee pidemmän aikavälin strategisena tavoitteena Suomen hallitun EU-eron joko yksin tai osana laajempaa EU-kriittisten maiden joukkoa”.

Rydman toteaa, että ohjelma on jo jokusen vuoden takaa.

– Jos ottaa pidemmän linjan EU-suhteen kehittymisen perussuomalaisten sisällä, minä olen ollut vähän aistivinani kyllä sitä, että semmoisesta ikään kuin periaatteellisesta EU-vastaisuudesta on askel askeleelta siirrytty enemmän rakentavaan kritiikkiin.

Rydman muistuttaa itse kuuluvansa puolueensa kaikista EU-myönteisiimpiin.

– Minä kannatan Suomen EU-jäsenyyttä ilman muuta. Se on minun henkilökohtainen kantani ja enpä nyt sen asian kanssa taida ihan yksinkään täällä olla.

Hän sanoo myös, että puolueessa on sijaa erilaisille painotuksille EU-kritiikin voimakkuudessa.

Puoluekokouksessa hän arvioi olevan vahvasti läsnä hengen, jossa EU-jäsenyys tunnustetaan olemassaolevana faktana.

– Jotkut tykkäävät siitä enemmän, jotkut tykkäävät vähemmän.

Rydmanin mukaan huoli EU:n kehityssuunnasta kuitenkin jaetaan puolueessa laajasti.

– Tämän huolen jaan itsekin.

Rydman painottaa, että EU:lla on vain se toimivalta, mikä sille on perussopimuksissa annettu. Hän kuitenkin näkee, että nyt EU:ssa on siirrytty tielle, jossa EU:n toimivalta tosiasiassa laajenee ja sitä lavennetaan perussopimusten uusilla tulkinnoilla. Tätä Rydman kritisoi voimakkaasti.