Disa Kamulan valinta ohjaajaksi lieventää jännitystäni hankkeen onnistumisesta. Kun Kamula on puikoissa, niin ihmemiehelle ei käy huonosti. Jännitettäväksi jää, missä Alanen onnistuu, kun hän onnistuu. Mitä hän sanoo puolentoista vuoden työn vaatineella Faunilla?

Faunin iltayö

Fauni-aihe liittyy modernin koreografian läpimurtoon, joka tapahtui 29.3.1912, kun Vaslav Nijinsky (1889-1950) kantatanssi Pariisissa koreografiansa Faune ja aiheutti skandaalin. Hanna Järvinen väittää, että skandaali ei johtunut Nijinskyn eroottisesta eleestä. Niitä oli nähty. Syy oli vakavampi: tanssija ylitti järjellisten läntisten ihmisten ja järjettömien itäisten olentojen välisen rajan. Faune oli herättänyt odotuksia. Se kertoo luonnonlapsista. Juuri venäläiset osaavat esittää sellaisia, koska ovat lapsia itsekin. Mutta Nijinsky ei edes loikannut kuin kerran, vaikka luonnonlapsi loikkii alituiseen. Sen sijaan venäläinen esitti abstraktin, kubistisuudestaan huolimatta arkisen, kummallisesti kaksiulotteisen koreografian. Hän näytti ajattelevan tavalla, jota Länsi pitää järjellisenä. Samalla hän väitti arkisilla eleillään tungettelevasti, että Lännen arvoja kantavat järjelliset ihmiset liikuskelevat jotakuinkin samalla tavalla kuin Idän järjettömät ja arvottomat olennot.

Kaksiulotteisen koreografian tanssija oli kuin Kreikan keramiikkateoksen kyljestä otettu, mutta tarkoituksena ei ollut muinaisuuden herättäminen, vaan nykyisyyden vieraannuttaminen. Nijinsky ei näyttänyt, millaisia luonnonlapset ovat. Hän näytti, miten heitä esitetään. Senkin hän teki väärin, toisin kuin teattereissa tapahtuu. Katsojat saivat ajatella, millaisin keinoin he jymäyttivät itseään ja toisiaan maailmansotaa valmistelevassa Euroopassa.

Tampereen Faunissa lavastus projisoidaan kaksiulotteiselle kankaalle. Osa kuvista esittää varjoja ja paperinukkeja. Kliseitä vältetään. Huiluun ei puhalleta, eikä nymfejä (valitettavasti) paijata. Eroottisia eleitä on harmillisen vähän. Kun lähestymisen tahdit näytettiin, ne jäivät mieleen. Niin käy esimerkiksi silloin, kun Mustan Lesken pennut tanssivat tangon, joka ei kovin monta sekuntia kestä.

Alasen-Kamulan Faunin yhtäläisyydet Nijinskyn Fauneen eivät ehkä ole tahallisia, mutta vaikutukset ovat samoja. Fauni ei kerro satua, vaan näyttää, miten satua kerrotaan. Sadusta satuileva satu tarjoaa monia tulkintamahdollisuuksia. Minulle se näytti, miten sanomalehtien satuilu jakaa ihmiset järjellisiin olentoihin ja järjettömiin terroristeihin.

Terrorin aamunsarastus

Hyvien ihmisten metsä on sadussa ihmissusien, journalismissa terroristien piirittämä. Ihmissudet ja terroristit ovat olleet tavallisia hyviä ihmisiä. Sitten he ovat saaneet puraisun. He ovat radikalisoituneet, kuten asia journalismin jargonilla ilmaistaan. Asiantuntijajournalistien mukaan radikalisoituminen on ehkäistävä ennakolta. Myöhemmin mitään ei ole tehtävissä. Sadunkertojat eivät ota sudenpuremaan yhtä kategorista kantaa. Kun Faunia purraan metsästyskorttikokeessa, niin radikalisoitumista yritetään parantaa rakkaudella ja pakurikäävällä. Yritykset eivät onnistu eivätkä epäonnistu, vaan jäävät puolitiehen. Katsojan jännitettäväksi jää, onko onnellinen loppu mahdollinen, kun päähenkilö joutuu kantamaan radikaalia häntää ja terroristisia kynsiä.

Jako tolkun ihmisiin ja tolkuttomiin olentoihin horjuu loppuratkaisua odotellessa. Se on iloinen asia. Surullisempaa on, että esitys palauttaa mieleen, miten vaaralliseen suuntaan politiikan julkisuus vie elämää. ”Radikalisoituminen” on taikauskoinen käsite. Siihen uskominen on yhtä perustelua kuin sudenpureman demonisoivan vaikutuksen pelkääminen. Tulevaisuudessa taikauskolla ei ehkä perustella pelkästään puukottajien tappamista jälkeenpäin, vaan juuriin menevien ja ympäristöstään poikkeavien ajatusten, esimerkiksi kapitalismin arvostelemisen, ehkäisemisestä ennakolta. Jo nyt radikalisoitumisen käsitteen arvosteleminen on niin radikaalia, että sitä ei ole julkisuudessa sallittu. Sampolan suureen Fauniin sisältyy noitavainoa nolaava tulkintamahdollisuus. Radikalisoitumisen ehkäisyn väistämisen kannalta on onni, että esityksen voi kokea myös kertomukseksi siitä, miten pahaa pahuus on, ja miten helposti se tarttuu.

Pertti Julkunen